KKO:1989:21
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu
Diaarinumero: R88/479
Esittelypäivä: 19.10.1988
Antopäivä: 22.2.1989
Taltio: 545
A harjoitti varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Liikkeen toimialaan kuului myös korjattujen autojen myynti. A oli luovuttanut B:lle koeajoa varten myytävänä olleen auton. Koeajon aikana auto oli B:n syystä vaurioitunut. Ään.
Kun A ei ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä näyttänyt ilmoittaneensa B:lle ennen koeajoa vakuutuksen puuttumisesta, soviteltiin B:n korvausvastuuta. Ään.
Vrt. KKO:1984-II-182
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Tampereen raastuvanoikeudessa
A on virallisen syyttäjän B:tä vastaan liikenteen vaarantamisesta ajamassa syytejutussa asianomistajana kuultaessa kertonut, että hän oli luovuttanut B:n koeajettavaksi omistamansa henkilöauton rekisterinumero KOE H-890. Auto oli koeajon aikana B:n sitä kuljettaessa vaurioitunut liikenneonnettomuudessa, mistä oli aiheutunut 27.705 markan korjauskustannukset. Tämän vuoksi A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvausta vaurioituneesta autosta 27.705 markkaa ja arviolaskun hankkimiskuluista 275 markkaa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista, kaikki laillisine korkoineen.
B:n vastaus A:n vaatimuksiin
B on kiistänyt A:n korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Sen varalta, että hänet katsottaisiin korvausvelvolliseksi, B on vaatinut korvauksen sovittelemista sen vuoksi, ettei A ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä ollut ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vakuutuksen puuttumisesta.
Raastuvanoikeuden päätös 10.6.1987
Raastuvanoikeus on kuultuaan asianomistajana A:n lisäksi Tampereelta olevia C:tä ja D:tä sekä B:tä syytteestä lausunut selvitetyksi, että B:llä oli kuljettaessaan Tampereella 29.11.1986 A:n omistamaa henkilöautoa, rekisterinumero KOE H-890, Mustalahdenkatua pohjoiseen ollut oikeus ajaa etuajo-oikeutetuksi merkittyyn risteykseen ottaen huomioon D:n kuljettaman auton etäisyys kyseisestä risteyksestä. B oli kuitenkin auton pysähdyttyä teknisten vaikeuksien vuoksi risteykseen lähtenyt uudelleen liikkeelle ja siten laiminlyönyt väistää etuajo-oikeutetulla tiellä kulkevaa liikennettä. B:n varomattomuudesta oli seurannut, että Paasikiventietä lännestä itään päin ajanut D:n kuljettama henkilöauto, rekisterinumero HTM117, oli törmännyt B:n kuljettamaan autoon, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet.
Tällä perusteella raastuvanoikeus, tuomitessaan B:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 4 §:n 1 momentin, 15 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja velvoittaessaan B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun todistajanpalkkion 157 markkaa ja suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 2.648 markkaa, on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena auton korjauskuluista kohtuulliseksi harkitut 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.5.1987 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.900 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.6.1987 lukien.
Turun hovioikeuden päätös 9.5.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen sen soveltamaa tieliikennelain 4 §:n 1 momenttia lukuunottamatta pysyväksi sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on myönnetty valituslupa 30.8.1988.
B on toistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen sovittelemisesta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen oheistaen siihen yksityisen henkilön antaman kirjallisen todistuksen, jonka mukaan A oli ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vaunuvahinkovakuutuksen puuttumisesta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei hän ole voinut esittää täällä tarjoamaansa näyttöä alemmissa oikeuksissa. Sen vuoksi hänellä ei oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n ja 12 §:n 1 momentin mukaan ole oikeutta vedota Korkeimmalle oikeudelle toimittamaansa kirjalliseen todistajanlausuntoon.
A on harjoittanut varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Kun kuitenkin liikkeen toimialaan on kuulunut myöskin korjattujen autojen myynti, A:n olisi vallitsevan liiketavan mukaan tullut ottaa koeajettavalle autolle vaunuvahinkovakuutus tai ilmoittaa asiakkaalle, ettei autolla ollut sellaista vakuutusta. A ei ole näyttänyt, että hän olisi näin menetellyt ennen kuin hän luovutti auton B:lle koeajettavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi sovitella B:n A:lle suoritettavan vahingonkorvauksen kolmeen neljäsosaan hovioikeuden tuomitsemasta määrästä.
Päätöslauselma
A:n tänne toimittama kirjallinen todistajankertomus jätetään huomiotta.
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B:n A:lle maksettava vahingonkorvaus alennetaan 15.000 markkaan, mikä on suoritettava alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut täällä 1.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala, Nikkarinen, Nybergh ja Ketola
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Ailio: A harjoittaa autokorjaamoliikettä ja vain vähäisessä määrin korjaamiensa autojen myyntiä. A ei ole ollut autojen myynnin tilapäisluonteisuuden vuoksi velvollinen ottamaan koeajettavaksi antamalleen autolle vaunuvahinkovakuutusta. Tällä perusteella jätän hovioikeuden päätöksen pysyväksi. Velvoitan B:n korvaamaan A:n vastauskulut täällä 1.000 markalla. Muutoin olen Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.
Dokumentin versiot
På svenska
Vahingonkorvaus - Korvauksen sovittelu
Diaarinumero: R88/479
Esittelypäivä: 19.10.1988
Antopäivä: 22.2.1989
Taltio: 545
A harjoitti varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Liikkeen toimialaan kuului myös korjattujen autojen myynti. A oli luovuttanut B:lle koeajoa varten myytävänä olleen auton. Koeajon aikana auto oli B:n syystä vaurioitunut. Ään.
Kun A ei ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä näyttänyt ilmoittaneensa B:lle ennen koeajoa vakuutuksen puuttumisesta, soviteltiin B:n korvausvastuuta. Ään.
Vrt. KKO:1984-II-182
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Tampereen raastuvanoikeudessa
A on virallisen syyttäjän B:tä vastaan liikenteen vaarantamisesta ajamassa syytejutussa asianomistajana kuultaessa kertonut, että hän oli luovuttanut B:n koeajettavaksi omistamansa henkilöauton rekisterinumero KOE H-890. Auto oli koeajon aikana B:n sitä kuljettaessa vaurioitunut liikenneonnettomuudessa, mistä oli aiheutunut 27.705 markan korjauskustannukset. Tämän vuoksi A on vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvausta vaurioituneesta autosta 27.705 markkaa ja arviolaskun hankkimiskuluista 275 markkaa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista, kaikki laillisine korkoineen.
B:n vastaus A:n vaatimuksiin
B on kiistänyt A:n korvausvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Sen varalta, että hänet katsottaisiin korvausvelvolliseksi, B on vaatinut korvauksen sovittelemista sen vuoksi, ettei A ollut ottanut autolle vaunuvahinkovakuutusta eikä ollut ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vakuutuksen puuttumisesta.
Raastuvanoikeuden päätös 10.6.1987
Raastuvanoikeus on kuultuaan asianomistajana A:n lisäksi Tampereelta olevia C:tä ja D:tä sekä B:tä syytteestä lausunut selvitetyksi, että B:llä oli kuljettaessaan Tampereella 29.11.1986 A:n omistamaa henkilöautoa, rekisterinumero KOE H-890, Mustalahdenkatua pohjoiseen ollut oikeus ajaa etuajo-oikeutetuksi merkittyyn risteykseen ottaen huomioon D:n kuljettaman auton etäisyys kyseisestä risteyksestä. B oli kuitenkin auton pysähdyttyä teknisten vaikeuksien vuoksi risteykseen lähtenyt uudelleen liikkeelle ja siten laiminlyönyt väistää etuajo-oikeutetulla tiellä kulkevaa liikennettä. B:n varomattomuudesta oli seurannut, että Paasikiventietä lännestä itään päin ajanut D:n kuljettama henkilöauto, rekisterinumero HTM117, oli törmännyt B:n kuljettamaan autoon, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet.
Tällä perusteella raastuvanoikeus, tuomitessaan B:n tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 4 §:n 1 momentin, 15 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja velvoittaessaan B:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetun todistajanpalkkion 157 markkaa ja suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 2.648 markkaa, on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena auton korjauskuluista kohtuulliseksi harkitut 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.5.1987 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.900 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.6.1987 lukien.
Turun hovioikeuden päätös 9.5.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen sen soveltamaa tieliikennelain 4 §:n 1 momenttia lukuunottamatta pysyväksi sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on myönnetty valituslupa 30.8.1988.
B on toistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen sovittelemisesta ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen oheistaen siihen yksityisen henkilön antaman kirjallisen todistuksen, jonka mukaan A oli ennen koeajoa ilmoittanut B:lle vaunuvahinkovakuutuksen puuttumisesta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
A ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei hän ole voinut esittää täällä tarjoamaansa näyttöä alemmissa oikeuksissa. Sen vuoksi hänellä ei oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n ja 12 §:n 1 momentin mukaan ole oikeutta vedota Korkeimmalle oikeudelle toimittamaansa kirjalliseen todistajanlausuntoon.
A on harjoittanut varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Kun kuitenkin liikkeen toimialaan on kuulunut myöskin korjattujen autojen myynti, A:n olisi vallitsevan liiketavan mukaan tullut ottaa koeajettavalle autolle vaunuvahinkovakuutus tai ilmoittaa asiakkaalle, ettei autolla ollut sellaista vakuutusta. A ei ole näyttänyt, että hän olisi näin menetellyt ennen kuin hän luovutti auton B:lle koeajettavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi sovitella B:n A:lle suoritettavan vahingonkorvauksen kolmeen neljäsosaan hovioikeuden tuomitsemasta määrästä.
Päätöslauselma
A:n tänne toimittama kirjallinen todistajankertomus jätetään huomiotta.
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B:n A:lle maksettava vahingonkorvaus alennetaan 15.000 markkaan, mikä on suoritettava alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut täällä 1.000 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala, Nikkarinen, Nybergh ja Ketola
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Ailio: A harjoittaa autokorjaamoliikettä ja vain vähäisessä määrin korjaamiensa autojen myyntiä. A ei ole ollut autojen myynnin tilapäisluonteisuuden vuoksi velvollinen ottamaan koeajettavaksi antamalleen autolle vaunuvahinkovakuutusta. Tällä perusteella jätän hovioikeuden päätöksen pysyväksi. Velvoitan B:n korvaamaan A:n vastauskulut täällä 1.000 markalla. Muutoin olen Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.