KKO:1991:65
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Diaarinumero: S90/713
Esittelypäivä: 11.12.1990
Antopäivä: 17.5.1991
Taltio: 1634
Hevostalliin korvausta vastaan sijoitettu hevonen oli tallilla vahingoittunut niin, että se piti lopettaa. Tallinpitäjä ei ollut näyttänyt, että vahinko olisi johtunut olosuhteista, joita hän ei olisi voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei olisi voinut estää. Tallinpitäjälle oli siten syntynyt vastuu hevosen kuolemasta johtuneesta vahingosta hevosen omistajalle. Kun hevosen vakuuttamisesta ei ollut sovittu eikä esitetty selvitystä alan vakuuttamismahdollisuudesta ja -käytännöstä, tallinpitäjä velvoitettiin korvaamaan hevosen omistajalle täysi vahinko.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Turun raastuvanoikeudessa
A on B:lle 18.4.1988 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hänen omistamansa Happy Heart -niminen lämminverinen tammahevonen oli ollut maksua vastaan hoidettavana ja valmennettavana B:n omistamilla hevostalleilla 3.2.1988 lähtien. Sittemmin oli käynyt ilmi, että B, jota A oli pitänyt rekisteröitynä ravivalmentajana, oli sallinut talleilla satunnaisesti käyvien koulutyttöjen ajaa muun muassa A:n hevosta. Viedessään hevosen B:n talleille A oli nimenomaan huomauttanut, että hevosen kanssa oli oltava tarkkana, koska se oli nuori ja helposti pillastuva. Hevonen oli 10.3.1988 ollut kahden nuoren tytön ajettavana. Tytöt eivät kuitenkaan olleet hallinneet hevosta, mistä oli ollut seurauksena, että hevonen pillastuessaan oli päässyt ryntäämään yleiselle tielle ja pudottamaan tytöt pois vetämistään ravivalmennuskärryistä. Hevonen oli katkaissut kärryjen aisan, jolloin hevosen oikean takajalan jänteet olivat vahingoittuneet niin pahasti, että hevonen oli ollut samana päivänä lopetettava. Hevosen arvokkaat perintötekijät huomioon ottaen hevosta oli pidettävä 100.000 markan arvoisena. Hevosen lihoista A oli saanut 6.394 markkaa. A:lle oli näin ollen aiheutunut vahinkoa 93.606 markkaa. B oli sopimussuhteessa laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa ja siten tuottanut A:lle mainitun vahingon.
Sen vuoksi A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi 93.606 markkaa haasteen tiedoksiantopäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
Vastaus
B on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Hevosen vahingoittuminen ei ollut johtunut hänen tai sitä ohjastaneen henkilön tuottamuksesta. Hevostalli ei vastannut pillastuneen hevosen itselleen aiheuttamista vahingoista, vaan hevosen omistajan oli itse vakuutettava hevosensa tällaisten vahinkojen varalta. Hevostallille ei edes myönnetty vastuuvakuutusta hevosen vahingoittumisen varalta.
Raastuvanoikeuden päätös 24.11.1988
B, joka A:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla maksua vastaan oli ottanut kanteessa tarkoitetun hevosen hoidettavakseen ja valmennettavakseen, ei ollut voinut näyttää, että hevosen vahingoittuminen ja siitä johtunut lopettaminen olisi täysin johtunut olosuhteista, joita hän ei ollut voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei ollut voinut ehkäistä. Tämän vuoksi hän oli vastuussa A:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Koska kuitenkaan A:n ei ollut näytetty ottaneen hevoselle asianmukaista vakuutusta tahi ilmoittaneen vakuutuksen puuttumisesta B:lle, raastuvanoikeus on harkinnut kohtuulliseksi alentaa B:n suoritettavan korvauksen puoleen vahingon määrästä. A ei ollut näyttänyt hevosen arvoa 50.000 markkaa suuremmaksi.
Raastuvanoikeus on sen vuoksi, hyläten kanteen muutoin, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle, kun lihoista saadut 6.394 markkaa otettiin huomioon, 18.606 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.11.1988 alkaen.
Turun hovioikeuden tuomio 20.4.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 16.8.1990. Kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä.
A on valituksessaan vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 43.606 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen.
B on puolestaan vaatinut, että A:n kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.
B ja A ovat antaneet pyydetyt vastaukset. A on vaatinut korvausta vastauskuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991
Päätös B:n valituslupahakemukseen
B:lle myönnetään valituslupa.
Pääasiaratkaisun perustelut
Raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla B:lle on syntynyt korvausvastuu A:n ravihevoseksi koulutettavan lämminverihevosen vahingoittumisesta ja lopettamisesta. A ja B eivät ole hevosen hoito- ja valmennussopimuksen tehdessään sopineet hevosen vakuuttamisesta vahingon varalta. Jutussa ei myöskään ole selvitystä alan vakuuttamismahdollisuuksista ja -käytännöstä. Näin ollen ei se seikka, että A:n hevosta ei ollut vakuutettu, vapauta B:tä hänelle syntyneestä korvausvastuusta tai oikeuta hänen vastuunsa sovittelemiseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B: A:lle maksettava vahingonkorvaus korotetaan 43.606 markaksi alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Raastuvanoikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
B velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook
På svenska
Vahingonkorvaus - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu
Diaarinumero: S90/713
Esittelypäivä: 11.12.1990
Antopäivä: 17.5.1991
Taltio: 1634
Hevostalliin korvausta vastaan sijoitettu hevonen oli tallilla vahingoittunut niin, että se piti lopettaa. Tallinpitäjä ei ollut näyttänyt, että vahinko olisi johtunut olosuhteista, joita hän ei olisi voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei olisi voinut estää. Tallinpitäjälle oli siten syntynyt vastuu hevosen kuolemasta johtuneesta vahingosta hevosen omistajalle. Kun hevosen vakuuttamisesta ei ollut sovittu eikä esitetty selvitystä alan vakuuttamismahdollisuudesta ja -käytännöstä, tallinpitäjä velvoitettiin korvaamaan hevosen omistajalle täysi vahinko.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Turun raastuvanoikeudessa
A on B:lle 18.4.1988 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hänen omistamansa Happy Heart -niminen lämminverinen tammahevonen oli ollut maksua vastaan hoidettavana ja valmennettavana B:n omistamilla hevostalleilla 3.2.1988 lähtien. Sittemmin oli käynyt ilmi, että B, jota A oli pitänyt rekisteröitynä ravivalmentajana, oli sallinut talleilla satunnaisesti käyvien koulutyttöjen ajaa muun muassa A:n hevosta. Viedessään hevosen B:n talleille A oli nimenomaan huomauttanut, että hevosen kanssa oli oltava tarkkana, koska se oli nuori ja helposti pillastuva. Hevonen oli 10.3.1988 ollut kahden nuoren tytön ajettavana. Tytöt eivät kuitenkaan olleet hallinneet hevosta, mistä oli ollut seurauksena, että hevonen pillastuessaan oli päässyt ryntäämään yleiselle tielle ja pudottamaan tytöt pois vetämistään ravivalmennuskärryistä. Hevonen oli katkaissut kärryjen aisan, jolloin hevosen oikean takajalan jänteet olivat vahingoittuneet niin pahasti, että hevonen oli ollut samana päivänä lopetettava. Hevosen arvokkaat perintötekijät huomioon ottaen hevosta oli pidettävä 100.000 markan arvoisena. Hevosen lihoista A oli saanut 6.394 markkaa. A:lle oli näin ollen aiheutunut vahinkoa 93.606 markkaa. B oli sopimussuhteessa laiminlyönyt huolenpitovelvollisuutensa ja siten tuottanut A:lle mainitun vahingon.
Sen vuoksi A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi 93.606 markkaa haasteen tiedoksiantopäivästä laskettavine 16 prosentin korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.
Vastaus
B on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. Hevosen vahingoittuminen ei ollut johtunut hänen tai sitä ohjastaneen henkilön tuottamuksesta. Hevostalli ei vastannut pillastuneen hevosen itselleen aiheuttamista vahingoista, vaan hevosen omistajan oli itse vakuutettava hevosensa tällaisten vahinkojen varalta. Hevostallille ei edes myönnetty vastuuvakuutusta hevosen vahingoittumisen varalta.
Raastuvanoikeuden päätös 24.11.1988
B, joka A:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla maksua vastaan oli ottanut kanteessa tarkoitetun hevosen hoidettavakseen ja valmennettavakseen, ei ollut voinut näyttää, että hevosen vahingoittuminen ja siitä johtunut lopettaminen olisi täysin johtunut olosuhteista, joita hän ei ollut voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei ollut voinut ehkäistä. Tämän vuoksi hän oli vastuussa A:lle aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Koska kuitenkaan A:n ei ollut näytetty ottaneen hevoselle asianmukaista vakuutusta tahi ilmoittaneen vakuutuksen puuttumisesta B:lle, raastuvanoikeus on harkinnut kohtuulliseksi alentaa B:n suoritettavan korvauksen puoleen vahingon määrästä. A ei ollut näyttänyt hevosen arvoa 50.000 markkaa suuremmaksi.
Raastuvanoikeus on sen vuoksi, hyläten kanteen muutoin, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle, kun lihoista saadut 6.394 markkaa otettiin huomioon, 18.606 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.4.1988 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 6.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.11.1988 alkaen.
Turun hovioikeuden tuomio 20.4.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 16.8.1990. Kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi A:n valituksen käsittelyn yhteydessä.
A on valituksessaan vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 43.606 markkaa raastuvanoikeuden päätöksessä mainittuine korkoineen.
B on puolestaan vaatinut, että A:n kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.
B ja A ovat antaneet pyydetyt vastaukset. A on vaatinut korvausta vastauskuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.5.1991
Päätös B:n valituslupahakemukseen
B:lle myönnetään valituslupa.
Pääasiaratkaisun perustelut
Raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla B:lle on syntynyt korvausvastuu A:n ravihevoseksi koulutettavan lämminverihevosen vahingoittumisesta ja lopettamisesta. A ja B eivät ole hevosen hoito- ja valmennussopimuksen tehdessään sopineet hevosen vakuuttamisesta vahingon varalta. Jutussa ei myöskään ole selvitystä alan vakuuttamismahdollisuuksista ja -käytännöstä. Näin ollen ei se seikka, että A:n hevosta ei ollut vakuutettu, vapauta B:tä hänelle syntyneestä korvausvastuusta tai oikeuta hänen vastuunsa sovittelemiseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B: A:lle maksettava vahingonkorvaus korotetaan 43.606 markaksi alempien oikeuksien määräämine korkoineen. Raastuvanoikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
B velvoitetaan korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Roos, Tulenheimo-Takki ja Krook