Jos enemmistöosakkeenomistaja (-t) käyttää väärin asemaansa se tai ne voidaan velvoittaa lunastamaan muiden osakkeet käyvällä hinnalla. Kanteita on vaikea saada menestymään mutta seuraavassa se oli hyväksytty Itä-Suomen hovioikeudessa 29.1.2016. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin käyvän arvon määrittäminen.

OYL 23:1 § mukaan:

Lunastusvelvollisuus

Osakkeenomistaja on toisen osakkeenomistajan kanteesta velvoitettava määräajassa lunastamaan tämän osakkeet, jos:

1) osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen taikka muuhun tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen; sekä

2) toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä.

Yhtiölle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.


HE 109/2005 mukaan :

23 luku. Vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuva lunastusvelvollisuus ja yhtiön purkaminen

Luvussa säädetään osakkeenomistajan vaikutusvallan väärinkäyttöön perustuvasta lunastusvelvollisuudesta ja yhtiön purkamisesta. Luku korvaa voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n säännökset, joita on käytännössä sovellettu erittäin harvoin. Ehdotetun luvun säännöksillä on kuitenkin tärkeä täydentävä merkitys osakkeenomistajan oikeussuojan kannalta erityisesti silloin, kun toinen osakkeenomistaja harjoittaa systemaattista vaikutusvallan väärinkäyttöä, joka tekee muihin oikeussuojakeinoihin vetoamisen vaikeaksi tai hyödyttömäksi.

Voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään yhtiön määräämisestä selvitystilaan osakkeenomistajan vaikutusvallan väärinkäytön perusteella. Yhtiön purkaminen voi eräissä väärinkäytöstilanteissa olla osakkeenomistajalle ainoa käyttökelpoinen keino edes jossain määrin turvata oikeutensa yhtiössä. Purkamisseuraamuksella on myös väärinkäytöksiä ennalta ehkäisevää vaikutusta. Koska yhtiön purkamista voidaan kuitenkin yleensä pitää yhtiön etutahojen kannalta vähiten edullisena vaihtoehtona, ehdotuksen säännökset rakentuvat nykyisestä poiketen ajatukselle, jonka mukaan purkaminen on lunastukseen nähden selkeästi toissijainen oikeussuojakeino. Voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään yhtiön lunastusvelvollisuudesta. Yhtiön lunastusvelvollisuus voi osoittautua ongelmalliseksi sekä lunastukseen oikeutettujen osakkeenomistajien yhdenvertaisuuden että yhtiön velkojien suojan kannalta. Voimassa olevassa laissa ei osakkeenomistajien yhdenvertaisuuteen ole tältä osin kiinnitetty erityistä huomiota. Sama koskee velkojien suojaa sikäli kuin lunastukseen voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n 3 momentin viimeisen virkkeen mukaan voidaan käyttää yhtiön muitakin kuin voitonjakokelpoisia varoja. Ehdotuksen mukaan lunastusvelvollisuus voitaisiin asettaa vaikutusvaltaansa väärinkäyttäneelle osakkeenomistajalle, mihin ei liity vastaavia ongelmia. Koska yhtiön lunastusvelvollisuus osakkeenomistajan lunastusvelvollisuuden ohella ei ilmeisesti merkittävästi tehostaisi loukatun osakkeenomistajan oikeussuojaa, ei sitä koskevaa säännöstä ehdoteta. Ehdotus ei kuitenkaan estä yhtiötä vapaaehtoisesti ostamasta kantajan osakkeita lunastushintaa vastaavasta hinnasta, jos kyseinen omien osakkeiden hankinta sitä koskevien yleisten säännösten mukaan on mahdollista, ja näin torjumasta tämän luvun säännösten soveltamista. 1 §. Lunastusvelvollisuus. Pykälä koskee osakkeenomistajan velvollisuutta lunastaa toisen osakkeenomistajan osakkeet vaikutusvallan väärinkäytön perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan osakkeenomistajan lunastusvelvollisuus syntyy kahden edellytyksen täyttyessä yhtäaikaisesti. Momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä on, että osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla ehdotuksen 1 luvun 7 §:n vastaiseen päätökseen taikka muuhun osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen. Voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n sanamuodosta poiketen vaikutusvallan käytön tulee, ollakseen pykälässä tarkoitettua vaikutusvallan väärinkäyttämistä, ilmetä myötävaikuttamisena osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen. Säännös ei toisin sanoen tule sovellettavaksi esimerkiksi osakassopimuksen rikkomiseen. Myötävaikuttaminen yhdenvertaisuutta koskevan 1 luvun 7 §:n vastaiseen päätökseen tarkoittaa paitsi osallistumista yhdenvertaisuutta loukkaavaan yhtiökokouspäätökseen myös muun muassa tilanteita, joissa osakkeenomistaja hallituksen jäsenenä tekee yhdenvertaisuutta loukkaavan päätöksen taikka vaikutusvallallaan painostaa hallituksen tai sen jäsenen tällaiseen menettelyyn. Viimeksi mainitun kaltaiset tilanteet ovat kuuluneet myös voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n soveltamisalaan (HE 27/1977 vp. s. 95). Vaikutusvaltaansa väärinkäyttänyt voidaan tuomita lunastusvelvolliseksi, vaikka hän olisi sittemmin luovuttanut osakkeensa toiselle eikä enää oikeudenkäynnin aikaan ole osakkeenomistaja. Pykälää on tässä suhteessa tulkittava vastaavasti kuin osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuutta k oskevaa 22 luvun 2 §:ää, eli ratkaisevaa on, että rikkoessaan lakia tai yhtiöjärjestystä velvollisuuden perusteena olevalla tavalla henkilö on osakkeenomistaja. Jos osakkeenomistaja kuitenkin aidosti luovuttaa osakkeensa toiselle henkilölle, eikä vain näennäisesti esimerkiksi läheiselleen tai muulle välikädelle, ei väärinkäytön suhteen voitane osoittaa sellaista momentin 2 kohdassa tarkoitettua jatkumisvaaraa, että lunastus enää tulisi kysymykseen. Momentin 2 kohdan mukaan edellytyksenä lunastusvelvollisuuden syntymiselle on vaikutusvallan väärinkäytön lisäksi, että osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastusta, kun otetaan huomioon todennäköisyys väärinkäytön jatkumisesta ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Viime kädessä osakkeenomistajan oikeussuojan tarvetta on siis harkittava kokonaisarvioinnilla, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Merkitystä on ennen kaikkea sillä, voiko loukattu osakkeenomistaja käyttämällä muita oikeussuojakeinoja tosiasiassa päästä oikeuksiinsa. Ehdotus on saman suuntainen kuin voimassa olevan lain 13 luvun 3 §, jonka soveltamisen edellytykseksi on osakkeenomistajan vaikutusvallan väärinkäytön lisäksi säädetty erittäin painavat syyt. Lunastusvelvollisuuden edellytykset on kuitenkin ehdotuksessa pyritty määrittelemään täsmällisemmin ja lunastuksen poikkeuksellisuutta vähemmän korostaen kuin voimassa olevassa laissa.

Arvioitaessa lunastusvelvollisuuden edellytyksiä on siis erityisesti otettava huomioon todennäisyys vaikutusvallan väärinkäytön jatkumisesta. Jos vaikutusvallan väärinkäyttöä tarkoittava menettely on päättynyt eikä vaaraa sen jatkumisesta ole, menettely ei perusta osakkeenomistajalle tarvetta saada myöhempien väärinkäytösten välttämiseksi lunastus osakkeistaan, vaan tällöin muut oikeussuojakeinot, kuten vahingonkorvaus, ovat osakkeenomistajan kannalta riittäviä. Jos sen sijaan vaikutusvallan väärinkäyttö on luonteeltaan jatkuvaa, muut seuraamukset — esimerkiksi yhtiölle aiheutetun vahingon korvaaminen — voivat usein olla loukatun osakkeenomistajan näkökulmasta vaikeasti toteutettavia tai hyödyttömiä. Osakkeenomistajan normaali tapa realisoida sijoituksensa yhtiössä on luovuttaa osakkeensa vastiketta vastaan toiselle henkilölle. Jatkuva vaikutusvallan väärinkäyttö yhtiössä merkitsee kuitenkin säännönmukaisesti, että vähemmistöosakkeenomistajalla ei ole mahdollisuuksia päästä oikeuksiinsa siten, että hän saisi osakkeensa kaupaksi asianmukaiseen hintaan. Jos toisaalta esimerkiksi yhtiö itse — omien osakkeiden hankintaa koskevia säännöksiä noudattaen — tai muu taho sitoutuu vapaaehtoisesti ostamaan vähemmistöosakkeenomistajan osakkeet 2 momentin mukaista lunastushintaa vastaavasta hinnasta, eivät pykälässä tarkoitetun lunastusvelvollisuuden edellytykset täyty, koska osakkeenomistajalla ei tällöin ole kohdassa tarkoitettua oikeussuojan tarvetta. Tuomiossa, jolla osakkeenomistaja velvoitetaan lunastukseen, on asetettava lunastukselle määräaika, jonka pituus harkitaan erikseen kussakin yksittäistapauksessa käsillä olevien olosuhteiden perusteella. Tämä vastaa asiallisesti sitä, mitä voimassa olevan lain 13 luvun 3 §:n 2 momentissa on säädetty yhtiön lunastusvelvollisuuden osalta. Kun huomioon tulee ottaa muun muassa riski lunastusvelvollisen osakkeenomistajan maksukyvystä sekä uhka väärinkäytön jatkumisesta, määräaika voi yksittäistapauksessa olla syytä asettaa hyvinkin lyhyeksi. Pykälän 2 momentin mukaan lunastushinnan määrittämisen lähtökohtana on osakkeen käypä hinta. Lunastushintaa tässä tapauksessa määrättäessä on kuitenkin eliminoitava se alentava vaikutus, joka vaikutusvallan väärinkäytöllä on osakkeen arvon kannalta. Uhka väärinkäytön jatkumisesta voi olennaisesti alentaa osakkeen arvoa. Käypää hintaa määrättäessä on myös otettava huomioon mahdollisuudet saada yhtiöön varoja esimerkiksi vahingonkorvauksen tai laittomasti jaettujen varojen palauttamisen muodossa. Pykälän 3 momentin mukaan lunastuskannetta käsiteltäessä yhtiölle on yleensä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarve yhtiön kuulemiseen perustuu siihen, että jutun ratkaisulla voi luvun 2 §:n mukaan olla vaikutusta yhtiön selvitystilaan määräämisen kannalta. Yhtiöllä voi siten olla esimerkiksi tarve väliintuloon oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8—10 §:n säännösten mukaisesti. Lähinnä silloin, kun joka tapauksessa on selvää, että kanne on perusteeton, yhtiön kuuleminen voidaan kuitenkin jättää toimittamatta ilmeisen tarpeettomana. Samoin kuin voimassa olevan lain 13 luvun 3 §, ehdotus ei sisällä erityisiä säännöksiä siitä, että lunastusta tai jäljempänä 2 §:ssä tarkoitettua selvitystilaan määräämistä koskeva kanne olisi nostettava tietyssä määräajassa. Jos vaikutusvallan väärinkäyttöä tarkoittavan menettelyn päättymisestä on kulunut pitkähkö aika, ei yleensä kuitenkaan voida osoittaa sellaista todennäköisyyttä menettelyn jatkumisesta, että lunastukseen tai selvitystilaan määräämiseen olisi edellytyksiä.

--


Alla olevassa tapauksessa pakkolunastus on siis hyväksytty. Tapauksen tiivistys:

Kysymys siitä, olivatko yhtiön enemmistöosakkeenomistajat (B ja C) osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n mukaisesti tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa yhtiössä (E). Käräjäoikeus oli katsonut, että kantajana ollut osakkeenomistaja (A) ei ollut näyttänyt väärinkäyttöä tapahtuneen ja hylännyt kanteen.
Hovioikeus arvioi enemmistöosakkeenomistajien toimia kokonaisuutena ja katsoi, että niiden toiminta oli ollut suunnitelmallista ja tähdännyt ensin määräysvallan saamiseen yhtiössä ja tämän jälkeen liiketoiminnan haltuun ottamiseen. Enemmistöosakkeenomistajien saatua määräysvallan yhtiön liiketoiminta oli keskittynyt sitovuudeltaan kyseenalaisen lisenssisopimuksen täytäntöönpanoon. Lisenssisopimuksella yhtiön liiketoiminnan lupaavin osa (F) oli luovutettu enemmistöosakkeenomistajien intressipiirin (D-ryhmä) käyttöön yhtiön saamatta siitä käypää vastiketta. Luovutuksen seurauksena yhtiön oma liiketoiminta oli yksipuolistunut ja muodostunut aikaisempaa merkittävästi tappiollisemmaksi. Toiminta oli ollut pitkäkestoista ja yhtiö oli velkaantunut B:lle, joka oli lopulta hakenut yhtiön konkurssiin.
Hovioikeus katsoi, että enemmistöosakkeenomistajat olivat tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa yhtiössä ja velvoitti ne lunastamaan kantajan omistamat yhtiön osakkeet. Lisenssisopimukseen perustunut tuotekehitys oli kuitenkin epäonnistunut, minkä vuoksi lunastushinta määrättiin vaadittua oleellisesti alhaisemmaksi. Lunastushintaa määritettäessä yhtiön arvonmäärityksen epävarmuudet tuli sälyttää vastaajan vastuulle ja arvioida lunastushinta kantajamyönteisesti. Kysymys myös vastuun samastamisesta.
Hovioikeudessa äänestys.
Vähemmistöön jäänyt hovioikeuden jäsen katsoi, että ennen vastaajien osakkeenomistajaksi tuloa tehty lisenssisopimus oli ollut yhtiötä kohtaan sitova. Yhtiön liiketoiminta oli osoittautunut liiketaloudellisesti kannattamattomaksi enemmistöosakkeenomistajista riippumattomista syistä. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei ollut ilmennyt aihetta. Kohtuullinen lunastushinta olisi ollut kantajan osakkeista maksama hinta.


Hovioikeudessa on pääasian osalta kysymys siitä, ovatko B ja C A:n väittämin tavoin tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa E:ssä ja tuleeko ne siten velvoittaa lunastamaan A:n omistamat E:n osakkeet tai vaihtoehtoisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvausta.
Mikäli yhtiöt katsotaan lunastusvelvollisiksi, tulee arvioida, mikä on A:n omistamien osakkeiden arvo eli lunastushinta ja onko D velvoitettava samastukseen perustuen yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa lunastamaan osakkeet tai suorittamaan vahingonkorvausta.
Yksilöidymmin kysymys on: 1) Ovatko vastaajayhtiöt käyttäneet vaikutusvaltaansa siirtämällä lisenssisopimuksella 23.12.2009 E:n tuotekehityksen tulokset D:n hyödynnettäviksi huomattavaan alihintaan 100 000 euron kertamaksua vastaan vai onko tämänkaltaisen sopimuksen tekeminen ja sen korvaaminen uudella 31.1.2012 kuulunut E:n liiketoimintaan, jonka arvoon nähden hinta ei ole ollut epätavanomainen. 2) Onko E:n velkaantumiselle ja aiotuille osakeanneille ollut liiketoiminnalliset perusteet vai osoittavatko ne vastaajayhtiöiden käyttäneen vaikutusvaltaansa yhtiössä väärin. 3) Onko A:n osakeyhtiölain mukaista tiedonsaantioikeutta loukattu E:n yhtiökokouksissa ja onko niissä tai E:n hallinnossa muulla tavalla menetelty sanotun lain ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

Lunastushinnan määrääminen

Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lunastushintaa määrättäessä on eliminoitava se alentava vaikutus, joka vaikutusvallan väärinkäytöllä on osakkeen arvon kannalta (HE 109/2005 vp, s. 205). Laissa eikä esitöissä oteta kantaa, minkä ajankohdan mukaan käypä arvo olisi määritettävä. Hovioikeus katsoo yhdenmukaisesti oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen mukaisesti, että ratkaisevaa hinnan arvioinnille ei ole niinkään osakkeen käypä arvo juuri ennen vaikutusvallan väärinkäytön tapahtumista vaan se, miksi osakkeen hinta lunastusvaatimuksen tekohetkeen mennessä olisi muuttunut ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä (Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio: Osakeyhtiö II 2015, s. 684). Tämä tarkoittaa käsillä olevan pitkäkestoisen väärinkäytön kannalta sitä, että arvonmäärityksessä on ensin arvioita osakkeen käypä hinta väärinkäytön alkaessa ja sen jälkeen arvioitava, onko kantaja esittänyt perusteita määrätä arvo tätä korkeammaksi lunastusvaatimuksen esittämiseen mennessä sekä väärinkäytöksen vuoksi tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden että väärinkäytöksestä riippumattomien seikkojen perusteella. Vastaavasti on otettava huomioon se, että osakkeen arvoon on voinut vaikuttaa myös alentavasti jokin vaikutusvallan väärinkäytöstä kokonaan riippumaton seikka. Tällaisista seikoista näyttötaakka on vastaajalla.

Samastaminen
A on vaatinut, että D määrätään samastamisen perusteella yhteisvastuulliseksi C:n ja B:n kanssa lunastushinnan maksamisesta. B on C:n kokonaan omistama yhtiö ja D omistaa välillisesti 49 prosenttia C:stä.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä 2015:17 ilmenee, että samastaminen on poikkeustapauksissa mahdollista. Se tulee kuitenkin kyseeseen lähinnä silloin, kun sillä voidaan turvata sopimuksen ulkopuolisten tai lakisääteisten velvoitteiden täyttäminen tilanteessa, jossa yrityksen osakeyhtiömuotoa käytetään selvästi väärin velkojien vahingoittamiseksi. Se, että samastaminen ei tule kyseeseen sopimussuhteessa, perustuu siihen, että sopimussuhteessa osapuolella on edellytykset arvioida velvoittamansa osapuolen tahto ja kyky täyttää velvoitteensa ja sopimukseen ryhtymisen riskit. Tässä tapauksessa A on sijoittanut varojaan E:hen yhteisymmärryksessä ja samanaikaisesti C:n kanssa. A:lla on siten ollut omaa osakkeenomistajan asemaansa yhtiössä harkitessaan edellytykset arvioida myös C:n tahto ja kyky vastata osakkeenomistajan asemasta yhtiössä johtuvista velvoitteista. E:n osakkeenomistajina A:n ja C:n välinen suhde on siten tässä mielessä rinnastettavissa sopimussuhteeseen. D:n konsernirakenteesta ilmenee lisäksi, että C toimii konsernissa itsenäisenä sijoitusyhtiönä. D ei siten harjoita liiketoimintaansa C:n eikä B:n muodossa. A:n vaatiman samastamisen edellytykset eivät asiassa selvästikään täyty ja vaatimus on niin ollen hylättävä.


Itä-Suomen HO 29.1.2016 52
Osakeyhtiö - Vaikutusvallan väärinkäyttö - Osakkeiden lunastaminen - Lunastushinta - Samastaminen

Itä-Suomen HO
Diaarinumero:
S 15/593
Antopäivä:
29.1.2016
Ratkaisunumero:
52
Asianumero:
I-SHO:2016:3
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Kysymys siitä, olivatko yhtiön enemmistöosakkeenomistajat (B ja C) osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n mukaisesti tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa yhtiössä (E). Käräjäoikeus oli katsonut, että kantajana ollut osakkeenomistaja (A) ei ollut näyttänyt väärinkäyttöä tapahtuneen ja hylännyt kanteen.
Hovioikeus arvioi enemmistöosakkeenomistajien toimia kokonaisuutena ja katsoi, että niiden toiminta oli ollut suunnitelmallista ja tähdännyt ensin määräysvallan saamiseen yhtiössä ja tämän jälkeen liiketoiminnan haltuun ottamiseen. Enemmistöosakkeenomistajien saatua määräysvallan yhtiön liiketoiminta oli keskittynyt sitovuudeltaan kyseenalaisen lisenssisopimuksen täytäntöönpanoon. Lisenssisopimuksella yhtiön liiketoiminnan lupaavin osa (F) oli luovutettu enemmistöosakkeenomistajien intressipiirin (D-ryhmä) käyttöön yhtiön saamatta siitä käypää vastiketta. Luovutuksen seurauksena yhtiön oma liiketoiminta oli yksipuolistunut ja muodostunut aikaisempaa merkittävästi tappiollisemmaksi. Toiminta oli ollut pitkäkestoista ja yhtiö oli velkaantunut B:lle, joka oli lopulta hakenut yhtiön konkurssiin.
Hovioikeus katsoi, että enemmistöosakkeenomistajat olivat tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa yhtiössä ja velvoitti ne lunastamaan kantajan omistamat yhtiön osakkeet. Lisenssisopimukseen perustunut tuotekehitys oli kuitenkin epäonnistunut, minkä vuoksi lunastushinta määrättiin vaadittua oleellisesti alhaisemmaksi. Lunastushintaa määritettäessä yhtiön arvonmäärityksen epävarmuudet tuli sälyttää vastaajan vastuulle ja arvioida lunastushinta kantajamyönteisesti. Kysymys myös vastuun samastamisesta.
Hovioikeudessa äänestys.
Vähemmistöön jäänyt hovioikeuden jäsen katsoi, että ennen vastaajien osakkeenomistajaksi tuloa tehty lisenssisopimus oli ollut yhtiötä kohtaan sitova. Yhtiön liiketoiminta oli osoittautunut liiketaloudellisesti kannattamattomaksi enemmistöosakkeenomistajista riippumattomista syistä. Käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiselle ei ollut ilmennyt aihetta. Kohtuullinen lunastushinta olisi ollut kantajan osakkeista maksama hinta.
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 29.1.2016
Vaatimukset hovioikeudessa
A Oy:n valitus
Valitus
A Oy (A) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B Oy (B), C Limited (C) ja D Limited (D) velvoitetaan sen käräjäoikeudessa esittämän kanteen mukaisesti ensisijaisesti yhteisvastuullisesti lunastamaan A:n omistamat 2.326.016 E Oy:n (E) osaketta 140.886.789,12 euron lunastushinnalla 14 vuorokauden määräajassa tuomion lainvoimaiseksi tulosta lukien. Toissijaisesti A on vaatinut, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena lunastushintaa vastaava määrä 140.886.789,12 euroa. Lisäksi A on vaatinut, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa 414.398,74 eurolla (alv 0) ja hovioikeudessa 303.900,37 (alv 0) eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.
B ja C ovat tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa E:ssä enemmistöosakkeenomistajina osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
D samastuu B:hen ja C:hen E:n osakkeenomistajina ja siten vaatimukset kohdistuvat myös D:hen.
E:n keskeinen omaisuus on muodostunut F:ää sisältävään pinnoitetuotteeseen (F) liittyvistä aineettomista oikeuksista. F on ominaisuuksiltaan kaupallisesti arvokas ja valmis tuote.
Vaikutusvallan väärinkäyttö
B, C ja D ovat toteuttaneet sarjan oikeudettomia toimia, joilla F:n taloudelliset käyttöoikeudet on siirretty pois E:ltä D-ryhmän intressipiiriin ilman, että E tai sen muut osakkeenomistajat ovat saaneet niille kuuluvaa käypää vastiketta. Toimia on peitelty antamalla osakkeenomistajille ja tilintarkastajille virheellisiä ja puutteellisia tietoja sekä epäämällä osakkeenomistajilta kyselyoikeus yhtiön yhtiökokouksissa.
Vaikutusvallan väärinkäyttöä ilmentävät seuraavat toimet:
Lisenssisopimus 23.12.2009
C, G ja H sekä I, J ja K ovat 23.12.2009 laatineet E:n kanssa lisenssisopimuksen, jolla E on luovuttanut kaikki oikeudet F:ään ja yhtiön toiseen tuotteeseen X:ään D-ryhmän intressipiiriin 100.000 euron kertamaksua vastaan ikuisiksi ajoiksi. Luovutetut oikeudet ovat muodostaneet E:n koko rahanarvoisen omaisuuden.
G, H ja C ovat kaikki olleet D:n kontrollissa lisenssisopimuksen tekoaikana.
Luovutus on ollut huomattavan alihintainen. Samana päivänä 23.12.2009 laaditulla osakekauppasopimuksella I, J ja K ovat myyneet 6 prosenttia E:n osakekannasta D-ryhmän intressipiiriin kuuluvalle yhtiölle samalla 100.000 euron hinnalla. E:n koko osakekannan arvoksi tämä kauppa olisi muodostanut 1,6 miljoonaa euroa, vaikka koko sen rahanarvoinen omaisuus luovutettiin samojen tahojen toimesta samalla hetkellä 100.000 eurolla. Osakkeiden kaupalla tarkoitettiin vaikuttaa I:n, J:n ja K:n toimintaan.
Lisäksi sopimuksen tekemiselle ei ole ollut vaadittavaa E:n hallituksen hyväksyntää eikä yrityssaneerauksessa silloin olleen E:n selvittäjän suostumusta. Yrityssaneeraus oli merkitty kaupparekisteriin ja oli tai olisi pitänyt olla kaikkien osapuolten tiedossa. Yhtiön koko liiketoiminnasta luopuminen olisi vaatinut myös yhtiökokouksen päätöksen.
C, G ja H eivät olleet itse allekirjoittaneet lisenssisopimusta 23.12.2009, vaan vasta 15.4.2010. Allekirjoittaessaan lisenssisopimuksen yhtiöt olivat tietoisia siitä, että E:n hallitus, selvittäjä tai yhtiökokous eivät olleet hyväksyneet lisenssisopimusta, ja että E:n hallitus vaati lisenssisopimukseen muutoksia ja sitä koskevan päätöksenteon viemistä yhtiökokoukseen.
B:n ja C:n saatua 26.5.2010 E:n osake-enemmistön hallintaansa ne ovat nimittäneet E:lle 30.6.2010 alkaen toimineen hallituksen, joka on koostunut pelkästään niiden omista edustajista ja ollut niistä riippuvainen. Tämä hallitus on hyväksynyt lisenssisopimuksen E:n puolesta ja pannut sen täytäntöön sekä tehnyt päätöksen lisenssisopimuksen korvaamisesta uudella sopimuksella 31.1.2012, vaikka päätökset olisivat kuuluneet yhtiökokouksen tehtäviksi.
Lainvastaisuudet yhtiökokouksissa
B, C ja D ovat myös usealla muulla tavalla rikkoneet osakeyhtiölakia. E:n hallitus on evännyt A:lta kyselyoikeuden käytön yhtiökokouksissa 23.5.2011 ja 17.12.2012 kieltäytymällä antamasta tietoa lisenssisopimusten ehdoista ja kieltäytymällä yhtiökokouksessa 23.5.2011 selvittämästä H:n F:n toimitus- ja tuotantomääriä sekä myyntihintoja.
E:n hallitus on antanut yhtiökokouksessa 23.5.2011 tahallaan vääriä tietoja lisenssisopimuksen sisällöstä ja F:n käytön laajuudesta, eikä ole paljastanut osakkeenomistajien kysymyksistä huolimatta edes sitä, että E:n ja H:n lisäksi lisenssisopimuksen osapuolia ovat myös C, G, I, J ja K. Hallitus on väittänyt samassa yhtiökokouksessa totuudenvastaisesti myös, että F:ää ei käytettäisi laivojen vedenpinnan alapuolisiin osiin.
Lisäksi hallitus on jättänyt vastaamatta yhtiökokouksissa 1.11.2012 ja 28.6.2013 A:n kysymyksiin koskien yhtiön asiakkaita ja J:n palvelusuhdetta sekä antanut A:lle totuudenvastaista tietoa F:n käytöstä laivojen vedenpinnan alaisissa osissa, L:n lainan päätöksenteosta ja voimassa olevista osakassopimuksista.
Hallitus on esittänyt yhtiökokoukselle 17.12.2012 totuudenvastaisesti, että H olisi maksanut lisenssisopimuksen nojalla toimitusmääriin perustuvia maksuja. Todellisuudessa E:lle ei oltu koskaan maksettu mitään muuta kuin 100.000 euron määräinen kertamaksu.
Hallitus on antanut yhtiökokoukselle 23.5.2011 paikkansa pitämätöntä tietoa myös väittäessään, että E:ssä ei olisi voimassa olevia osakassopimuksia, vaikka hallituksen tiedossa oli, että C käytti yhtiökokouksissa useiden osakkeenomistajien äänivaltaa tällaisen sopimuksen perusteella.
Osakkeenomistajille ei ole annettu 2.10.2012 yhtiökokouksessa lainkaan mahdollisuutta kysymysten esittämiseen.
E:n hallitus on laiminlyönyt laatia pöytäkirjat hallituksen kokouksista vuoden 2010 jälkimmäiseltä vuosipuoliskolta, mikä vuoksi ne eivät ole olleet tilintarkastajan käytettävissä vuodelta 2010 tehtyä hallinnon tarkastamista varten. Hallitus on myös yrittänyt harhauttaa 23.5.2011 yhtiökokouksen hyväksymään tilinpäätöksestä version, jota tilintarkastaja ei ollut hyväksynyt. Tilinpäätös oli lisäksi lainvastaisesti laadittu englannin kielellä. Hallitus on käyttänyt tätä tilinpäätöstä perusteena samalle yhtiökokoukselle esitetylle osakeantiehdotukselle.
Hallitus on 23.5.2011 pidettyä yhtiökokousta koskevan kokouskutsun lähettämisen jälkeen toimittanut vääriä tietoja sisältävän tuloslaskelman osakkeenomistaja I:lle, joka on antanut sen edelleen tiedoksi A:lle. Osakkeenomistajille toimitettu tuloslaskelma on osoittanut todellista parempaa tilikauden tulosta. Myös yhtiökokoukselle 23.5.2011 esitetty tilinpäätös on ollut paitsi tilintarkastamaton, myös puutteellinen. Hallitus on pyrkinyt saamaan osakkeenomistajat tekemään päätöksen osakeannista puutteellisten ja virheellisten tietojen varassa.
Yhtiökokouksen 23.6.2011 hyväksymässä osakeannissa merkintäetuoikeudelle varattu aika on merkitty laissa säädettyä aikaa oleellisesti lyhyemmäksi. Samassa yhtiökokouksessa on ilmoitettu virheellistä tietoa asiakirjojen nähtävillä pidosta. Yhtiökokoukselle ei ole myöskään annettu vaadittavaa hallituksen selostusta tilinpäätöksen laatimisen jälkeisistä yhtiön asemaan vaikuttavista seikoista.
E:n hallitus on antanut yhtiökokouksissa 23.5.2011 ja 23.6.2011 väärää tietoa myös väittämällä, että lainasopimus L:n kanssa olisi hyväksytty jo 29.6.2010. Todellisuudessa lainasopimus oli hyväksytty 2.7.2010 tai 3.7.2010, jolloin vastoin osakkeenomistajille kerrottua, päätöksen lainasopimuksesta olikin tehnyt esteellisenä B:n, C:n ja D:n kontrollissa oleva hallitus.
Osakkeenomistajilta on salattu yhtiökokouksissa 23.5.2011, 23.6.2011 ja 31.10.2011 tieto E:n toimitilojen ja tuotantovälineiden myynnistä Norjaan 18.6.2011.
A oli vaatinut 21.8.2012 ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista ja osakkeenomistajien aseman suojaamiseksi tarvittavien asioiden saattamista käsiteltäväksi seuraavaksi kokoontuvassa yhtiökokouksessa. Yli 30 prosenttia yhtiön osakkeista omistavana osakkeenomistajana A:lla olisi ollut tähän oikeus. A oli vaatinut yhtiökokouksessa esitettäväksi tietoja lisenssisopimuksesta, lainasopimuksista, niiden vaihtovelkakirjaehdoista, tuotekehitysomaisuuden antamisesta vakuudeksi, osingonjakokieltovelvoitteesta ja uusien osakkeiden liikkeeseen laskun kiellosta, joista osakkeenomistajille ei ollut aiemmin annettu tietoja. Lisäksi A oli vaatinut asialistalle päätöksentekoa vahingonkorvauskanteen nostamisesta yhtiön hallituksen jäseniä vastaan ja näitä koskevasta tutkintapyynnöstä, sekä yhtiön hallituksen vapauttamista tehtävistään ja uuden hallituksen valitsemista.
Yhtiön hallitus on evännyt A:n vaatimuksen eikä vastoin osakeyhtiölain edellyttämää ole ottanut A:n vaatimia asioita esityslistalle 2.10.2012 ja 1.11.2012 pidetyissä yhtiökokouksissa. C ja B ovat estäneet äänestyspäätöksellä A:n vaatimien asioiden käsittelyn yhtiökokouksessa 1.11.2012.
E:n hallitus on toimittanut kokouskutsun A:n vaatimaan yhtiökokoukseen vasta 12.12.2012, eli olennaisesti osakeyhtiölain edellyttämää määräaikaa myöhemmin.
E:n yhtiökokouksia ei ole järjestetty asianmukaisella ja kaikkia osakkeenomistajia yhdenvertaisesti kohtelevalla tavalla, koska yhtiökokousten puheenjohtajana on esteellisyydestä huolimatta toiminut Asianajotoimisto Y:n asianajajia ja kokouskieli on pyritty vaihtamaan englanniksi. Y:n asianajajat ovat myös neuvoneet yhtiön hallitusta ja C:n edustajaa kesken yhtiökokouksen. Menettelyä ei korjattu, vaikka A oli huomauttanut puheenjohtajan esteellisyydestä ja puolueellisuudesta toistuvasti ja kirjauttanut huomautuksensa myös yhtiökokouksien pöytäkirjoihin 23.6.2011 ja 28.6.2013.
E:n velkaannuttaminen ja osakeannit
Edellä mainitulla lisenssisopimuksella tapahtuneen liiketoiminnan luovutuksen jälkeen E:lla ei ollut enää tuloja, vaan se on velkaannutettu ilman yhtiön omaa liiketaloudellista intressiä. E on jatkanut F:n tuotekehitystä laivateollisuuden tarpeisiin, vaikka se ei ole kertamaksuisen lisenssisopimuksen jälkeen voinut saada siitä enää mitään lisätuloja. Kaikki hyöty jatketusta tuotekehityksestä on koitunut D-konserniin kuuluville yhtiöille. Kuluja on katettu ottamalla uutta lainaa C:ltä. Lisäksi yhtiötä on velkaannutettu C:n kanssa tehdyllä Z:n konsultointipalveluja koskevalla sopimuksella. E:llä ei ole ollut Z:n konsultointipalveluille liiketoiminnallista intressiä. Velkaannuttaminen on ollut tahallista ja sillä on ollut tarkoitus päästä eroon E:n muista osakkeenomistajista.
Eräännytettyjä lainasopimuksia ja konsultointisopimuksesta syntynyttä velkaa on käytetty perusteena esittää useita osakeanteja, joille on ollut ominaista vähemmistöosakkeenomistajien omistusta laimentava vaikutus. Osakeanneissa käytetty osakkeen arvo on ollut äärimmäisen matala. Osakeanneissa annettavat uudet osakkeet olisivat edustaneet noin 90 prosenttia E:n kaikista osakkeista ja äänistä annin jälkeen, minkä seurauksena A olisi menettänyt määrävähemmistösuojansa. Antien tarkoituksena on ollut saada E lopullisesti D-ryhmän intressipiirin haltuun. A on moitekanteen avulla saanut peruutettua osakeantipäätöksen, mutta E:n hallitus on siitä huolimatta jatkanut samansisältöisten ehdotusten tekemistä yhtiökokoukselle kerta toisensa jälkeen.
B ja C ovat käyttäneet lainasopimuksia ja konsultointisopimusta perusteena E:n hakemiseksi konkurssiin. E:n hallituksen laiminlyötyä puolustautua perusteetonta konkurssihakemusta vastaan A on käyttänyt sivuväliintulijana menestyksekkäästi puhevaltaa puolustaakseen E:tä konkurssihakemukselta. E asetettiin konkurssiin N Oy:n hakemuksesta 5.8.2013. Ehdotuksen konkurssihakemuksen jättämisestä oli N Oy:lle tehnyt C:n palvelukseen siirtynyt J. Konkurssia on käytetty keinona hankkiutua eroon muista osakkeenomistajista ja F:n oikeuksiin liittyvästä epävarmuudesta.
Lainvastaisuudet E:n hallinnossa
30.6.2010 nimettyyn E:n hallitukseen ovat kuuluneet hallituksen puheenjohtajana P ja hallituksen jäseninä R ja S. 2.10.2012 alkaen hallituksen jäseninä ovat toimineet Z, T ja S. Kaikki hallituksen jäsenet ovat kuuluneet D-ryhmän intressipiiriin ja olleet siten esteellisiä tekemään päätöksiä lisenssisopimuksista, lainasopimuksista, C:n hyväksi haetusta yrityskiinnityksestä, E:n omaisuuden antamisesta vakuudeksi L:lle sekä Z:ää koskevasta konsultointisopimuksesta.
Yhtiön patentoituun tuotekehitysomaisuuteen liittyvä, yrityssalaisuudeksi käsitettävä tuotekehitystieto on vastikkeetta siirretty E:stä D-ryhmän intressipiiriin. E:n tuotekehityksestä vastannut johtaja J on lähtenyt E:n palveluksesta 20.7.2012 ja siirtynyt D:n ja C:n perustaman O:n palvelukseen. J:n tehtävät O:ssa ovat liittyneet F:n jatkokehittämiseen.
B, C ja D ovat tehneet edellä mainitut toimet tahallisesti. Yhdenmukainen ja suunnitelmallinen kokonaisuus huomioiden ei ole mahdollista, että lukuisat yhteen sovitetut teot ovat voineet olla seurausta muusta kuin tahallisesta toiminnasta. Yhtiöt ovat myös koko tapahtumasarjan ajan käyttäneet asianajotoimistojen oikeudellista neuvontaa toimiensa toteuttamiseen.
A:n oikeussuoja edellyttää lunastuksen määräämistä. A on jo turvautunut asiassa lukuisiin erilaisiin oikeussuojakeinoihin, mutta B, C ja D ovat näistä huolimatta jatkaneet vaikutusvallan väärinkäyttöä. Lisenssisopimuksesta johtuen kaikki hyöty F:n tuotekehityksestä on kulkeutunut D-ryhmän intressipiiriin, mutta kulut ovat jääneet E:n kannettaviksi.
Toissijaisesti vaadittua vahingonkorvausta tulee tuomita suoritettavaksi samoilla perusteilla kuin ensisijaisesti vaadittua osakkeiden lunastamista.
Lunastushinta
F:lle on ominaista sen äärimmäinen kovuus ja sillä valmistetun pinnoitteen alhainen kitka. Nanovahvistetun pinnoitteen kulutuksenkestävyys on 5-20 kertaa tavanomaista pinnoitetta parempi. Käytettäessä F:ää laivojen pinnoitteissa, sen kestävyyden ansiosta laivojen huoltovälejä voidaan pidentää noin 50 prosenttia ja huoltomaalauskustannukset alenevat jopa 50 prosenttia. Alhaisempi kitka puolestaan luo polttoainesäästöjä 6-10 prosenttia. Nämä ominaisuudet tekevät F:stä taloudellisesti arvokkaan ja siitä on ominaisuuksiensa vuoksi mahdollista saada perinteistä pinnoitetta olennaisesti parempi hinta.
F:n markkinat ovat maailmanlaajuiset. Vastaaviin yrityksiin on tehty viime vuosina merkittäviä investointeja.
D-ryhmä tulee hyötymään F:stä käyttämällä hyväkseen maailmanlaajuista yksinoikeuttaan ja sen avulla saavutettavaa hintakilpailuetua suhteessa muihin laivanvarustamoihin sekä jälleenmyymällä F:ää muille alan toimijoille. C:n omistama H myy F:ään perustuvia pinnoitteita kaupallisesti.
Yksin D-konsernin sisällä F:n avulla saavutettavat tulosparannukset ovat polttoainesäästöjen osalta 30,4-50,8 miljoonaa euroa vuodessa ja huoltoseisokkien vähentymisten osalta 8,5-42,7 miljoonaa euroa vuodessa. Maailmanlaajuisesti säästöpotentiaali on vielä olennaisesti suurempi.
D ja C ovat hyödyntäneet E:tä sijoituskohteena perustamalla vuonna 2013 O-sijoitusyhtiön, jonka kuudesta sijoituskohteesta H ja E muodostivat kolmanneksen. O:hon haettujen sijoitusten yhteismäärä on 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. D on O:n äänetön yhtiömies ja suurin omistaja 75 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisella sijoituksella.
Ilman väärinkäytöksiä A:n osakeomistuksen suhteellinen arvo olisi ollut 140.000.000 euroa.
Samastaminen
D-konsernin emoyhtiö D on holding-yhtiö, joka harjoittaa laivanvarustus- ja pääomasijoitustoimintaa tytäryhtiöidensä kautta.
D on käynyt itse neuvotteluja sijoituksesta E:hen. C on tullut kuvioon vasta myöhemmin. D:n tytäryhtiö U on käyttänyt pinnoitetta ja sen edustajat ovat olleet neuvotteluissa. U on ottanut kantaakseen kustannukset muun muassa E:hen tehtävästä due diligence -tarkastuksesta.
Lopullinen hyöty edellä mainituista toimista on kulkeutunut D:lle. D-konserni on hyötynyt F:stä säästöinä käyttämällä sitä operoimissaan laivoissa, pörssiin noteerattujen tytäryhtiöidensä arvonnousuna sekä pääomasijoitustoimintaansa liittyvinä arvonnousuina ja pääomasijoitustoiminnan tuottoina.
D on ollut asiassa tosiasiallinen määräysvallan käyttäjä ja kokonaistarkastelussa olosuhteet osoittavat, että kaikki osapuolet toimivat viime kädessä sen edun hyväksi. C ja B ovat epäitsenäisiä yhtiöitä. D:n tarkoituksena on ollut käyttää C:tä ja B:tä osakkeenomistajina vastuuketjun katkaisemiseksi. Muodolliset yhtiörajat ovat olleet järjestelyssä merkityksettömiä.
C hankkii eri teknologioita hyödynnettäväksi D-konsernin laivoissa ja sen toiminta palvelee suoraan D:n intressejä. D harjoittaa todellisuudessa liiketoimintaa tytäryhtiöidensä kautta.
Alihintaisen lisenssisopimuksen tekoaikana D on omistanut välillisesti 100 prosenttia C:stä. Omistusosuutta on alennettu 49 prosenttiin V:n kanssa tehdyn omistusjärjestelyn seurauksena välittömästi sen jälkeen, kun E:n vähemmistöosakkaat ovat käynnistäneet ensimmäiset oikeustoimet asiassa. Järjestely on ollut keinotekoinen ja sillä on pyritty luomaan todellisesta kontrollisuhteesta harhaanjohtava kuva.
Perusteet D:n samastusvastuulle ovat olemassa. B:lla ja C:llä ei ole kykyä vastata lunastushinnasta tai vahingonkorvauksesta ilman D:tä.
Vastaus
B Oy, C Limited ja D Limited ovat vastustaneet muutosvaatimuksia ja vaatineet, että A ja M velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hovioikeudessa, C:n ja B:n osalta 636.784,88 eurolla (alv 0) sekä D:n osalta 84.434,91 eurolla (alv 0), molemmat määrät viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
B, C ja D ovat vastauksen perusteiden osalta viitanneet käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja lisäksi lausuneet seuraavaa.
B ja C eivät ole osakkeenomistajina väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa E:ssä vaan määräysvallan käyttö on ollut tavanomaista ja sallittua enemmistövallankäyttöä. Osakeyhtiölaissa lunastukselle säädetyt edellytykset tahallisesta vaikutusvallan väärinkäytöstä tai siitä, että A:n oikeussuoja edellyttäisi lunastamista, eivät täyty. E on konkurssissa, joten C ja B eivät voi jatkaa minkäänlaista toimintaa tai menettelyä E:n osakkeenomistajina.
E on käynyt läpi yrityssaneerauksen vuonna 2009, ennen kuin B ja C tulivat E:n osakkeenomistajiksi tai nimesivät yhtään jäsentä E:n hallitukseen, ja ajautunut konkurssiin vuonna 2013. Sen toiminta on perustamisestaan lähtien ollut tappiollista ja se on joutunut osakeannein ja lainasopimuksin etsimään lisärahoitusta tuotekehityksen jatkamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi.
Lisenssisopimus 23.12.2009
E on jo vuonna 2007 solminut G-nimisen yrityksen kanssa pinnoitevalmistukseen liittyvän yhteistyösopimuksen, jota on laajennettu vuonna 2008 niin, että G on saanut yksinoikeuden käyttää E:n materiaaleja kaikissa pinnoitteissaan tietyillä sovellutusaloilla. Mikään D-ryhmään liittyvä yhtiö ei ole ollut mukana näissä lisenssisopimuksissa. Norjalainen H on saanut G:n kanssa solmitun sopimuksen perusteella oikeuden E:n teknologian ostoon ja käyttöön merisovellusalueella ja sopimusta on uudistettu kesäkuussa 2009 siten, että H on saanut oikeuden ostaa E:ltä F:ää G:n ja H:n sopimilla ehdoilla.
H, E, C, G ja jotkut E:n osakkeenomistajista ovat 23.12.2009 solmineet lisenssisopimuksen, jolla aikaisempaan E:n ja G:n väliseen sopimukseen perustuvat G:n oikeudet on siirretty C:lle tai H:lle. Lisenssisopimuksella H tai C ovat saaneet yksinoikeudet E:n tuotteisiin (mm. F) rajoitetulla "coatings" (pinnoitteet) käyttöalalla. F:n pääasiallinen käyttöala oli ollut mm. komposiittirakenteet, jotka jäävät täysin coatings-käyttöalan ulkopuolelle. Viiden vuoden lisenssimaksuksi sovittiin 100.000 euroa.
Lisenssisopimus 23.12.2009 on laadittu pätevästi, se ei ole edellyttänyt hallituksen hyväksyntää, vaan on kuulunut toimitusjohtajan päätösvaltaan ja se on välittömästi tullut E:tä sitovaksi. 100.000 euron lisenssimaksu on ollut E:n hallituksen ja sen saneerausmenettelyn valvojan hyväksymä. Lisenssimaksu on maksettu yhtiölle jo keväällä 2010 ennen kun C tai B ovat tulleet E:n osakkeenomistajiksi tai nimenneet ketään henkilöitä E:n hallitukseen.
Tammikuussa 2012 H ja E ovat uudistaneet lisenssisopimuksen, koska H on ollut E:n huonon taloustilanteen johdosta huolissaan F:n toimitusvarmuudesta. Uusi lisenssisopimus on antanut H:lle mahdollisuuden valmistaa F-tuotteita ilman vähimmäismäärien täyttymistä. Sopimuksen kestoksi on sovittu 5 vuotta. Sen ehdot ovat olleet E:lle aikaisempaa sopimusta edullisemmat. "Coatings" (pinnoitteet) -käyttöalaa kavennettiin koskemaan vain meriteollisuudessa käytettäviä pinnoitteita ja rojaltimaksu kaksinkertaistettiin.
Lisenssisopimusten ehdot ovat olleet tavanomaisia verrattuna muihin E:n laatimiin lisenssisopimuksiin ja niiden solmiminen on ollut normaalia liiketoimintaa. Niillä se on kaupallistanut tuotekehitystään eikä E ole niillä luopunut omasta liiketoiminnastaan.
Lisenssisopimukset eivät ole olleet alihintaisia. Lisenssisopimusten hintaa ei voi verrata E:n silloiseen osakkeiden arvoon, koska ylipäätään kaikki E:n lisenssisopimukset ovat muodostaneet vain osan E:n liiketoiminnasta. E:n liiketoiminnasta merkittävä osa (esim. v. 2009 vähintään puolet) koostui E:n valmistamien F:ää sisältäneiden ja F:ää sisältämättömien tuotteiden myynnistä asiakkaille.
B ja C ovat tulleet E:n osakkeenomistajiksi vasta toukokuussa 2010 eli ensimmäisen H:n ja E:n välillä solmitun lisenssisopimuksen laatimisen jälkeen.
Menettely yhtiökokouksissa ja osakeannit
E:ssä ei ole muutoinkaan loukattu yhdenvertaisuusperiaatetta tai olennaisesti rikottu osakeyhtiölakia. A:n kyselyoikeutta yhtiökokouksissa ei ole loukattu. Väitetty puutteellinen tiedonanto koskee seikkoja, jotka A on ilman tiedonantoakin tiennyt ja seikkoja, joita osakkeenomistajan asemassa ei ole edes oikeutta saada.
Tilinpäätöksessä, joka on esitelty yhtiökokouksessa 23.5.2011 on ollut merkittynä C:ltä ja L:ltä otetut lainat pitkäaikaisiksi lainoiksi, vaikka lainat olivat erääntyneet ja olisi tullut esittää lyhytaikaisina. Asiaa on kuitenkin käsitelty yhtiökokouksessa, epäselvyydet korjattu ja tilintarkastaja on antanut E:n tilikaudesta 2010 hyväksyvän tilintarkastuskertomuksen, joka on esitelty yhtiökokoukselle jatkokokouksessa 23.6.2011.
Yhtiökokouksessa 23.5.2011 ja jatkokokouksessa 23.6.2011 on tehty päätös osakeannista, jolla on ollut tarkoitus kerätä rahoitusta E:n erääntyneiden lainojen takaisinmaksuun. Merkintäaika on asetettu osakeyhtiölain mukaista aikaa lyhyemmäksi, koska pyrkimyksenä on ollut saada E:lle rahoitusta nopeasti. A:n moitittua päätöstä merkintäaikaa koskeneen muotovirheen johdosta E on peruuttanut oma-aloitteisesti yhtiökokouksen päätöksen. Tämän jälkeen kaikkiin osakeantiehdotuksiin on asetettu ehdoksi 80 prosentin enemmistön hyväksyntä, jolloin ilman A:n hyväksyntää osakeanteja ei ole voitu tehdä. Yhtään osakeantia ei ole tämän jälkeen toteutettu. Osakeantiehdotusten mukaan osallistuminen oli mahdollista kaikille E:n osakkeenomistajille sen hetkisen omistuksen suhteessa.
E:n tuotanto on syksyllä 2011 ulkoistettu E:stä ja sen enemmistöosakkeenomistajista riippumattomalle Ä:lle ja ulkoistuksen yhteydessä E:n toimitilat Suomessa on myyty. Osakkeenomistajat ovat saaneet tiedon siirrosta ja toimitilojen myynnistä.
Yhtiökokoukset on järjestetty asianmukaisesti. Luonnollista on, että E:n käyttämän asianajotoimiston asiamiehet ovat toimineet yhtiökokouksen puheenjohtajina. Yhtiökokouksen puheenjohtajuutta koskevat väitteet ovat B:n, C:n ja D:n väitetyn lunastusvelvollisuuden kannalta merkityksettömiä, koska yhtiökokouksen puheenjohtajana ovat toimineet Y:n asianajajat, eivät C:n tai B:n edustajat.
E:n hallinto ja velkaantuminen
E:n hallitus ei ole toiminut esteellisenä. Väite esteellisyydestä ei liity mitenkään C:n tai B:n toimintaan yhtiön osakkeenomistajina. Kaikki hallituksen tekemät päätökset ovat olleet E:n liiketoiminnan kannalta perusteltuja.
Väite siitä, että C olisi miehittänyt hallituksen nimeämillään hallituksen jäsenillä, on harhaanjohtava. M on ollut E:n hallituksen jäsen 1.6.-30.6.2010, ja tämän jälkeen M on kieltäytynyt hallituspaikasta E:ssä, vaikka hänelle on paikkaa tarjottu.
E:n lainoille on ollut liiketaloudellinen peruste eikä yhtiötä ole velkaannutettu keinotekoisesti. A:n estettyä E:n toiminnan rahoittamisen osakeantien avulla E:n ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt lainojen ottaminen. Tämä on tapahtunut C:ltä ja L:ltä, koska muuta rahoitusta ei ole ollut ainakaan paremmilla ehdoilla saatavilla. Kaikilla osakkeenomistajilla on ollut mahdollisuus tarjota yhtiölle rahoitusta.
Z:n konsultointisopimus on ollut tavanomainen ja sisältänyt työsuhde- tai konsulttisuhteessa laadittuja keksintöjä koskevan standardilausekkeen. Z:n työ on ollut E:tä hyödyttävää.
Yhtiö on ajautunut konkurssiin, koska se on ollut maksukyvytön ja koska yhtiön rahoittaminen on käynyt A:n ja M:n aloittamien riitojen vuoksi mahdottomaksi.
Asiassa ei ole esitetty mitään perusteita, minkä vuoksi B:n ja C:n olisi katsottava tahallaan väärinkäyttäneen vaikutusvaltaansa E:ssä. A:n oikeussuoja ei myöskään edellytä lunastamista. A:n kaikki väitteet liittyvät siihen, että se ei pidä yhtiön sille antamia tietoja luotettavina. Epäilykset ovat katteettomia, eivätkä perusta oikeussuojan tarvetta. Edellytyksiä osakkeiden lunastamiselle tai vahingonkorvaukselle ei ole.
E:n osakkeiden arvo
Väitetyt väärinkäytökset eivät ole vaikuttaneet E:n osakkeiden arvoon. E:n osakkeet ovat olleet lähes arvottomat.
Laivojen pinnoite, jonka ominaisuuksiin A:n vaatimukset perustuvat, ei ole E:n vaan H:n tuotekehityksen tulos. F osana H:n tuottamaa laivamaalia ei ole toiminut odotetulla tavalla ja se on osoittautunut nykyisiä laivapinnoitteita huonommaksi ratkaisuksi. Mitään polttoaine- tai puhdistuskustannusten säästöä eikä myyntivoittoja ole syntynyt, koska H:n maalien tuotekehitys on epäonnistunut, eikä H:n maali ole koskaan ollut kaupallisessa käytössä D-ryhmän yhtiöiden laivoissa eikä tiedossa ole, että H:n maali olisi ollut kaupallisessa käytössä minkään muunkaan yhtiön laivoissa.
E:n F:llä tai H:n F:ää sisältävillä laivamaaleilla ei ole maailmanlaajuisia markkinoita eikä D-ryhmän laivoja ole pinnoitettu sanotuilla maaleilla muutoin kuin hyvin pieniä alueita muutamista laivoista testitarkoituksessa. D-ryhmän yhtiöt eivät koskaan ole saaneet minkäänlaista hyötyä tai etua H:n maalien käytöstä.
A on itse ostanut E:n osakkeensa toukokuussa 2010 pari vuotta ennen kanteen vireillepanoa noin 47.000 euron hinnalla.
A:n vaatimuksen perusteena oleva Ö Oy:n arvio E:n osakkeen arvosta ei ole luotettava. Arvonmäärityksen taustaoletustiedot ovat perustuneet ainoastaan M:ltä saatuihin tietoihin, eikä niitä ole muutoin todennettu. Ö Oy:n arvion taustaoletukset ovat täysin virheellisiä.
Samastaminen
Vastuun samastamiselle ei ole perusteita.
D on E:n toimintaan täysin liittymätön yhtiö. C:n ja siitä epäsuorasti 49 prosenttia omistavan D:n toimialat ovat erilaiset. D on holding-yhtiö ja sen tytäryhtiöillä on laivanvarustamotoiminnan lisäksi omistuksia öljy- ja kaasuteollisuuden infrastruktuurissa ja tuotannossa. C taas harjoittaa pääomasijoitustoimintaa. Yhtiöiden hallitukset ovat itsenäiset ja erilliset. C on vastuunkantokykyinen yhtiö ja sillä on omaa itsenäistä liiketoimintaa. D:llä ei ole määräysvaltaa C:ssä tai B:ssä eikä yhtiö harjoita liiketoimintaa niiden kautta. D ei ole järjestellyt epäsuorien osakkuusyhtiöidensä omistuksia vuonna 2010 A:n vuonna 2012 esittämien vaatimusten vuoksi.
D, B tai C eivät ole saaneet mitään etua A:n väittämistä tapahtumista.
Konserniyhtiössä on tavanomaista, että samoja henkilöitä on työsuhteessa yhtä aikaa eri yhtiöissä, eikä se osoita yhtiörajojen merkityksettömyyttä. Myöskään se seikka, että yhtiöillä on sama oikeudenkäyntiasiamies, ei osoita perusteita vastuun samastamiselle.
B Oy:n, C Limitedin ja D Limitedin valitus
Valitus
B Oy, C Limited ja D Limited ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että A velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa täysimääräisesti, C:n ja B:n osalta 1.094.590,22 eurolla ja D:n osalta 102.828,95 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen 15.2.2015 lukien, ja että M velvoitetaan samastusvastuun perusteella vastaamaan oikeudenkäyntikuluista yhteisvastuullisesti A:n kanssa. Lisäksi B, C ja D ovat toistaneet käräjäoikeudessa esittämän vaatimuksensa, että A ja M velvoitetaan oikeudenkäynnin lopputuloksesta riippumatta yhteisvastuullisesti korvaamaan heille A:n editiovaatimuksesta ja salassapitovaatimuksen vastustamisesta 18.6.2014 jälkeen aiheutuneet kulut, joiden osuus oikeudenkäyntikuluista on n. 11.000 euroa.
Oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet tarpeellisista toimenpiteistä eikä käräjäoikeuden tekemälle huomattavalle kulujen leikkaukselle ole ollut perusteita. Kyse on ollut rahallisesti suuresta korvausvaatimuksesta, laajasta ja monimutkaisesta kanteesta sekä massiivisesta oikeudenkäynnistä, jossa on tullut puolustautua huolellisesti.
Käräjäoikeuden tekemä vertailu kantajan ja vastaajan oikeudenkäyntikulujen välillä on johtanut virheelliseen lopputulokseen. B:n, C:n ja D:n kuluja ovat verrattuna A:han lisänneet vastanäytön esittäminen A:n lukuisiin leväperäisesti esittämiin väitteisiin sekä käännöstyö ja suomalaisen juridiikan selvittäminen ulkomaisille päämiesten edustajille. Lisäksi vertailua on vääristänyt se, että A:n asiamies on avustanut A:ta jo aikaisemmin ja tuntenut asian vaiheet osin ennestään.
A on omalla toiminnallaan aiheuttanut B:lle, C:lle ja D:lle turhia oikeudenkäyntikuluja. A:n on tullut viimeistään 31.1.2014 C:n konsernirakenteen sille selvittyä käsittää, ettei samastusvaatimus D:tä vastaan voi menestyä. A on myös perusteettomasti vastustanut 14 asiakirjan salassapitoa koskevaa pyyntöä sekä esittänyt perusteettomia editiovaatimuksia. Se on luopunut suuresta osasta todistajiaan vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä eikä ole suostunut tarjottuihin sovinnollisiin ratkaisuihin.
M:n toiminta täyttää vastuun samastamisen kriteerit. A on M:ään nähden epäitsenäinen yhtiö. M käyttää A:ssa päätösvaltaa hallituksen ainoana jäsenenä ja toimitusjohtajana sekä omistaa henkilökohtaisesti yli 80 prosenttia ja perheyrityksensä kautta noin 10 prosenttia A:n osakkeista. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus on sopimuksen ulkoista vastuuta ja lakisääteisiin velvoitteisiin rinnastuva velvoite.
M käyttää A:ta välineenä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Vaatimusten menestyessä hyöty menisi lähes kokonaan M:lle, mutta samalla, mikäli vaatimukset eivät menesty, M:lle itselleen ei aiheudu ilman vastuun samastusta mitään riskiä oikeudenkäyntikuluista. Kanne on nostettu kiusaamistarkoituksessa, eikä sille ole oikeudellisia tai liiketaloudellisia perusteita. A:lla ei ole oikeudenkäynnin vireille tulon jälkeen ollut muuta toimintaa ja se on lähes varaton, joten M:n menettelyn tarkoituksena on vain vahingoittaa A:n velkojia, käytännössä B:tä, C:tä ja D:tä.
Vastaukset
A Oy on vastustanut muutosvaatimuksia.
Käräjäoikeus on leikannut määrällisesti oikein B:n, C:n ja D:n oikeudenkäyntikuluja. Suurin työmäärä asiassa on ollut A:lla, koska sillä ei ole ollut pääsyä E:n asiakirjoihin ja koska B, C ja D ovat E:n kanssa yrittäneet evätä siltä jutun ajamisen edellyttämien tietojen saamisen.
M on vastustanut muutosvaatimuksia.
Samastamiselle A:n ja M:n välillä ei ole edellytyksiä. M on luonnollinen henkilö. A on itsenäinen yhtiö ja toiminut itsenäisesti jo 20 vuoden ajan ja sillä on M:n lisäksi myös muita osakkeenomistajia. Sitä ei ole perustettu E:hen sijoittamista eikä tätä oikeudenkäyntiä varten. Kanteella ei ole ollut mitään vahingoittamis- tai kiusaamistarkoitusta eikä se ole perusteeton.
M:n valitus
Valitus
M on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että B Oy, C Limited ja D Limited sekä yhtiöiden asiamies asianajaja AA velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa käräjäoikeudessa täysimääräisesti 72.133,30 eurolla (alv 24%) ja hovioikeudessa 76.379,00 eurolla (alv 24%), molemmat määrät viivästyskorkoineen.
M:ään on kohdistettu oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus 6.10.2014 ja vaatimus on annettu hänelle tiedoksi 22.10.2014. Pääkäsittely asiassa on pidetty jo 27.10.2014. M:llä ei ole ollut mahdollisuutta valmistautua oikeudenkäyntiin asianmukaisesti, perehtyä todisteluun etukäteen tai nimetä omaa todistelua asiassa.
Intressiristiriidan vuoksi M:llä ei ole ollut mahdollisuutta käyttää A:n kanssa yhteistä avustajaa.
M:n oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet perusteettomaan vaatimukseen vastaamisesta ja olleet tarpeellisia. M:ään kohdistetun vaatimuksen menestyminen on ollut riippuvainen pääasian lopputuloksesta, joten M:llä on ollut oikeus ja hänen asiamiehellään velvollisuus olla paikalla koko käräjäoikeuden pääkäsittelyn ajan. M:ään kohdistettu vaatimus on ollut määrältään suuri ja kyse on ollut monimutkaisesta asiasta.
Asiamies on tahallisesti ja vakavalla ja törkeällä menettelyllään aiheuttanut M:lle oikeudenkäyntikuluja. Asiamies ovat vasta käräjäoikeuden loppulausunnoissa esittänyt M:ää kohtaan uusia vaatimuksia ja perättömiä väitteitä ja siten sopimattomasti painostanut M:ää.
Vastaus
B Oy, C Limited ja D Limited ovat vastustaneet muutosvaatimuksia.
M käyttää määräysvaltaa A:ssa ja on edustanut yhtiötä koko oikeudenkäynnin ajan. M on siten ollut tietoinen asian käsittelyn vaiheista. M on saanut tiedon häneen kohdistetusta vaatimuksesta viimeistään 17.10.2014, vaikka hän on saanut haasteen tiedoksi 21.10.2014. Kaikki todistelu asiassa on esitetty 6.10.2014 mennessä ja M:llä on ollut yhtäläinen mahdollisuus perehtyä todisteisiin kuin muillakin oikeudenkäynnin osapuolilla.
Mikään asiassa ei olisi estänyt M:ää käyttämästä samaa avustajaa A:n kanssa. A:n ja M:n intressi vaatimusten ajamiseen on ollut täysin yhteneväinen. M on oman asiamiehen ottamalla aiheuttanut itselleen tarpeettomia kuluja. A:n ja M:n asiamiehet ovat tehneet päällekkäistä työtä. M:n asiamiehen läsnäolo oikeudenkäynnissä koko käsittelyn ajan on ollut tarpeetonta. Myös M:n vapaaehtoinen läsnäolo koko istuntokäsittelyn ajan hänen kuulemistaan lukuun ottamatta on ollut tarpeetonta, eikä tule korvattavaksi asianosaiskuluna.
Asiamiesten kuluvastuulle ei ole mitään perusteita. M:ää vastaan esitetty vaatimus on ollut perusteltu eikä missään tapauksessa ilmeisen virheellinen. Asiamiehet eivät ole loppulausunnoissa esittäneet M:ää kohtaan uusia vaatimuksia tai perättömiä väitteitä tai sopimattomasti painostaneet M:ää.
- - - - - - - - - - -


Kysymyksenasettelu


Hovioikeudessa on pääasian osalta kysymys siitä, ovatko B ja C A:n väittämin tavoin tahallaan väärinkäyttäneet vaikutusvaltaansa E:ssä ja tuleeko ne siten velvoittaa lunastamaan A:n omistamat E:n osakkeet tai vaihtoehtoisesti suorittamaan A:lle vahingonkorvausta.
Mikäli yhtiöt katsotaan lunastusvelvollisiksi, tulee arvioida, mikä on A:n omistamien osakkeiden arvo eli lunastushinta ja onko D velvoitettava samastukseen perustuen yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa lunastamaan osakkeet tai suorittamaan vahingonkorvausta.
Yksilöidymmin kysymys on: 1) Ovatko vastaajayhtiöt käyttäneet vaikutusvaltaansa siirtämällä lisenssisopimuksella 23.12.2009 E:n tuotekehityksen tulokset D:n hyödynnettäviksi huomattavaan alihintaan 100 000 euron kertamaksua vastaan vai onko tämänkaltaisen sopimuksen tekeminen ja sen korvaaminen uudella 31.1.2012 kuulunut E:n liiketoimintaan, jonka arvoon nähden hinta ei ole ollut epätavanomainen. 2) Onko E:n velkaantumiselle ja aiotuille osakeanneille ollut liiketoiminnalliset perusteet vai osoittavatko ne vastaajayhtiöiden käyttäneen vaikutusvaltaansa yhtiössä väärin. 3) Onko A:n osakeyhtiölain mukaista tiedonsaantioikeutta loukattu E:n yhtiökokouksissa ja onko niissä tai E:n hallinnossa muulla tavalla menetelty sanotun lain ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Uudistus- ja lisenssisopimus 23.12.2009 verrattuna aikaisempiin vastaaviin E:n sopimuksiin
Kysymys on siitä, onko uudistus- ja lisenssisopimuksella 23.12.2009 (jäljempänä myös sopimus 23.12.2009) luovutettu vastaajayhtiöiden hyödynnettäviksi keskeinen osa E:n liiketoimintaa ja onko tämä tapahtunut E:n saamatta sopimuksesta käypää vastiketta. Kysymyksiin vastaamiseksi on tarkasteltava ensin sopimuksen merkitystä suhteessa E:n liiketoimintaan ja vastaaviin sopimuksiin ennen kyseistä sopimusta ja sitten sopimuksen tehneiden toimijoiden suhtautumista sen sitovuuteen ja täytäntöönpanoon sopimuksesta ilmenevien allekirjoitusten 23.12.2009 jälkeen.
E:n liiketoimintaan on kuulunut osana sen hartsituotteiden kehitystyötä E:n kehittämän teknologian käyttöoikeuksien lisensointi lopputuotteen valmistajille. Lopputuotteet ovat olleet esimerkiksi komposiitteja, liimoja ja pinnoitteita (K 84). Muiden kuin nyt kysymyksessä olevan sopimuksen osapuolten väliset lisenssisopimukset E:n kanssa ovat olleet sekä lisenssinsaajalle yksinoikeuden perustavia että ei-eksklusiivisia sopimuksia. Ne ovat olleet joko määräaikaisia tai E:n taholta irtisanottavissa. Lisenssimaksun taso on niissä vastannut nyt kysymyksessä olevan sopimuksen 100.000 euron maksua (V 61, 62, 63, 64, 65).
Nyt kysymyksessä olevan sopimuksen osapuolten väliset aikaisemmat sopimusjärjestelyt ovat olleet seuraavanlaiset. E:n ja G:n välillä oli tehty 23.8.2007 yhteistyösopimus, jolla E oli luovuttanut G:lle yksinoikeuden käyttää E:n valmistamia materiaaleja geelipinnoitesovelluksissa ja merenkulun pinnoitteissa. G:n ja H:n välillä oli 15.9.2007 tehty immateriaalioikeuksia koskeva siirtosopimus, jonka mukaan E:n teknologian osto- ja käyttöoikeudet siirtyivät G:ltä H:lle merisovellusalueella. Näitä sopimuksia ei ole esitetty todisteina, mutta niiden olemassaolo on pääteltävissä oikeudenkäyntiaineistosta.
G:n ja E:n välillä tehtiin aiemman 23.8.2007 sopimuksen jatkoksi 15.8.2008 yhteistyösopimus, jonka mukaan yhtiöt olivat aloittamassa yhteistä kehitysprojektia G:n asiakkaiden käyttöön sopivien E:n hiilinanoputki (CNT) -teknologiaan perustuvien geelipinnoitteiden ("gel coat") kehittämiseksi. Aiempi sopimus oli koskenut ainoastaan hartseja. Geelipinnoitteiden määrittelemiseksi sopimuksessa kuitenkin viitattiin määritelmään aiemmassa sopimuksessa 23.8.2007. Määritelmän mukaan geelipinnoitteilla tarkoitettiin kaikkia värillisiä ja täytettyjä erityisesti muotoiltuja pinnoitteita komposiitti-, merenkulussa käytettävissä, sekä rannikolla sijaitsevissa sovelluksissa. Sopimuksen oli 15.8.2008 E:n puolelta allekirjoittanut K. Sopimuksen oli määrä olla voimassa viisi vuotta. Maksuehdosta on pääteltävissä, että G oli maksanut jo ennen sopimuksen allekirjoittamista E:lle 50.000 euroa (V 2).
J:n mukaan geelipinnoite tarkoittaa komposiittirakenteen viimeisteltyä pintaa. Sopimuksen määritelmä on hänen mukaansa tätä laveampi, koska se sisältää itse asiassa kaikki pinnoitteet. Myös BB:n mukaan määritelmän voidaan väittää kattavan silikonipohjaisen geelipinnoitteen käyttötarkoitusta laveammin kaikki pinnoitteet, mutta hänen mukaansa on epäselvää, koskeeko sopimuksen määritelmä kuitenkin ainoastaan merenkulkusovelluksia. E:n silloisen hallituksen puheenjohtaja BB:n mukaan E:n hallitus oli elokuussa 2008 evännyt K:lta oikeuden tehdä sopimuksia yhtiön puolesta yksin muun muassa tämän laatimien epäselvien sopimustekstien vuoksi. CC on E:n konkurssipesän pesänhoitajana hallussa pitämänsä aineiston perusteella kertonut, että yhtiön hallitus oli samasta syystä 7.8.2008 päättänyt, ettei hallituksen jäsenellä ole yksin toimivaltaa päättää lisenssisopimuksia. BB:n mukaan hallitus oli lokakuussa 2009 lisäksi päättänyt, että merkittävimmät sopimukset on hyväksytettävä yhtiökokouksessa.
G:n ja H:n välisestä immateriaalioikeuksien siirtosopimuksesta 25.6.2009 (V 3) ilmenee, että G oli kehittänyt, valmistanut, markkinoinut ja myynyt erityisesti nanoteknologiaan perustuvia tuotteita. Yhtiö oli kehittänyt menetelmän hiilinanoputkin (CNT) muunnellun epoksihartsin käyttämiseksi erityyppisissä meripinnoitteissa. H puolestaan oli kehittänyt, valmistanut, markkinoinut ja myynyt pinnoitteita merenkulussa käytettäviä sovelluksia varten, erityisesti alusten anti-fouling-pohjamaalina, painolastisäiliöiden pinnoitteina, alusten tankkien pinnoitteina sekä rannikkoalueen ja syvänmeren kestopinnoitteina käytettäviksi. G:n kehittämä menetelmä perustui G:n oikeuteen saada teknistä apua ja ostaa CNT-muunneltua epoksia (= F:ää) E:ltä. Siirtosopimuksella G siirsi sekä yksinoikeuden ostaa F:ää E:ltä että G:n immateriaalioikeudet H:lle. Sopimuksesta ilmenee myös, että pääasiassa samat osakkeenomistajat käyttivät päätösvaltaa G:ssä ja H:ssa.
Uudistus- ja lisenssisopimuksella 23.12.2009 (V 3) G:n ja H:n välinen 23.8.2007 solmittu yhteistyösopimus ja 25.6.2009 immateriaalioikeuksien siirtosopimus uudistettiin siten, että G:n ja H:n kyseisiin sopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet siirrettiin bermudalaisen C Limitedin määräämälle yhtiölle, joka oli Kyprokselle rekisteröitävä uusi H. Tähän yhtiöön sijoittaisivat sekä C että vanhan H:n osakkeenomistajat. Sopimuksella E tunnusti sanotunlaisen uudistuksen. Järjestelyllä sopimuksesta tuli siten pääasiassa uuden H:n ja E:n välinen. C sai H:hon 1.3.2010 tekemällään sijoituksella P:n mukaan 20 prosentin omistusosuuden siitä.
Uusi H sai sopimuksella yksinoikeuden käyttää kaikkia nykyisiä ja tulevia E:n kehittämiä nanopohjaisia tuotteita ja CNT-teknologiaa immateriaalioikeuksineen pinnoitesovelluksissa. Pinnoitteella sopimuksen määritelmien mukaan tarkoitettiin kaikkia E:n nanoteknologiaan perustuvia pinnoitteita "mihinkä tahansa käyttötarkoituksiin, mukaan lukien rajoituksetta merenkulussa käytettävät anti-fouling -pinnoitteet, pinnoitteet rannikolla sijaitseville rakenteille, muille rakenteille, kulkuneuvoille ja aluksille, teolliset päällysteet, jne". Korvauksena yksinoikeudesta E sai 100.000 euroa ensimmäiseltä viiden vuoden jaksolta. H:lla oli mahdollisuus jatkaa sopimusta viiden vuoden välein. Sopimuksen irtisanomisoikeus oli ainoastaan H:lla. P:n mukaan hän ja H:n johto olivat laatineet sopimuksen.
BB:n mukaan lisensoitua tuotantoa koskeva sopimusehto 8.1. oli E:lle huomattavan epäedullinen, koska lisenssinsaajan omasta tuotannosta saatavan maksun perusteena oli pelkästään tiivisteen ("consentrate") paino eikä tiivisteen sisältävän hartsin paino kuten muissa E:n sopimuksissa. Tämä tarkoitti käytännössä rojaltin pienentymistä yhteen kymmenesosaan aikaisemmasta. BB:n arvion mukaan E olisi ehdon perusteella saanut vain noin 500 euroa kustakin sen teknologialla pinnoitetusta laivasta.
Edellä selostettu osoittaa, että käyttöoikeuksien lisensointi E:n tuotteisiin on ollut sille ominaista liiketoimintaa. Etukäteen maksettava lisenssimaksu nyt kysymyksessä olevassa sopimuksessa 23.12.2009 on vastannut tasoltaan aiempia E:n sopimuksia sekä nyt kysymyksessä olevan sopimuksen vastapuolten että muidenkin toimijoiden kanssa. Soveltamisalojensa ja yksinoikeuden kohteen osalta nyt kysymyksessä oleva sopimus hovioikeuden käsityksen mukaan kuitenkin poikkeaa merkittävästi G:n kanssa 15.8.2008 tehdystä sopimuksesta. Viimeksi mainitussa sopimuksessa E nimittäin myönsi G:lle yksinoikeuden käyttää kehittämäänsä CNT-teknologiaa ainoastaan sellaisten geelipinnoitteiden valmistamiseksi, joihin se G:n omassa merisovelluksiin keskittyneessä tuotannossa ja asiakaskunnassa soveltui. Sen sijaan sopimus 23.12.2009 uuden H:n kanssa kattoi kaikki mahdolliset pinnoitteet, joiden valmistamiseen E:n nanoteknologia voisi ylipäätään soveltua minkälaisessa tuotannossa tahansa perustettavan uuden H:n tuotantoalasta ja asiakaskunnasta riippumatta. Sopimusta H:n ja E:n välillä muutettiinkin P:n kertomuksesta ilmenevällä tavalla 31.1.2012 koskemaan vain laivapinnoitteita, jotta E voisi lisensoida teknologiaansa muiden alojen valmistajien pinnoitteisiin. Sopimuksessa 23.12.2009 geelipinta oli määritelty tarkoittamaan ainoastaan muotin sisälle laitettavaa komposiittiosan pinnoitetta. E:n aseman kannalta sopimus poikkesi merkittävästi aiemmasta myös BB:n edellä kertomasta syystä ja siinä, että sen voimassaolo ei ollut enää lainkaan E:n päätettävissä.
Kysymys siitä, onko E saanut sopimuksesta käyvän vastikkeen, ei kuitenkaan ratkea vielä tarkastelemalla pelkästään yksinoikeuden kohdetta, lisenssimaksun suuruutta ja sopimuksen voimassaoloa, vaan sopimuskokonaisuuteen kuului myös sopimuksen kohdassa 11 säännelty H:n sijoitus E:hen ja optio ostaa osakkeita E:n osakkeenomistajilta.
Niin sanotulle startup-yritykselle ominaisella tavalla E tarvitsi oman pääoman ehtoista rahoitusta tuotekehityksensä jatkuvuuden turvaamiseksi. BB:n mukaan sopimukseen 23.12.2009 johtaneet neuvottelut C/H:n kanssa oli aloitettu C:n luvattua sijoittaa E:hen 2 miljoonaa euroa. Hänen mukaansa juuri sijoituksen varmistaminen oli ollut E:n neuvottelustrategian kannalta ensisijaista. Vasta sen jälkeen olisi voitu neuvotella lisenssin myöntämisestä. Sopimus 23.12.2009 ei kuitenkaan velvoittanut H:ta tässä suhteessa, vaan kohdassa 11 säännelty H:n 700.000 euron sijoitus uusia E:n osakkeita vastaan on sopimuksen mukaan ollut H:n yksipuolisessa harkinnassa ollut optio, joka ei koskaan toteutunut. Sen asemesta E oli saanut toukokuussa 2010 sijoituksen A:lta ja kyproslaiselta C:ltä jäljempänä selostettavalla tavalla. Toteutumatta oli jäänyt myös kohdan 11.3 mukainen H:n lupaus ostaa E:n osakkeita omistajiltaan 1.25 - 1.50 euron osakekohtaisella hinnalla. Sen asemesta C oli hankkinut E:n osakkeita touko-kesäkuussa 2010 jäljempänä selostettavalla tavalla.
BB:n mukaan E:n toimitusjohtaja I oli E:n puolesta allekirjoittanut sopimuksen 23.12.2009 hallitukselta salassa. Seuraavaksi onkin arvioitava tästä kysymyksestä esitettyä näyttöä ja tarkasteltava, onko sopimus ylipäätään voinut olla E:tä sitova ja onko vastauksella tähän kysymykseen ja sopimuskokonaisuuteen kuuluneen E:hen tehtävän H:n sijoituksen raukeamisella merkitystä arvioitaessa, onko C käyttänyt vaikutusvaltaansa väärin saatuaan osake-enemmistön E:ssä ja sen edustajista kootun hallituksen pantua sopimuksen täytäntöön.
Sopimuksen 23.12.2009 sitovuus E:hen nähden
A:n väite on, että I E:n toimitusjohtajana sekä K ja J sen osakkeenomistajina ovat allekirjoittaneet sopimuksen 23.12.2009, vaikka yhtiön hallitus tai yhtiökokous eikä yrityssaneerauksen selvittäjä DD olleet sitä hyväksyneet. Edelleen väitteen mukaan bermudalainen C, G ja norjalainen H ovat sopimuksesta ilmenevien allekirjoitusten 23.12.2009 asemesta todellisuudessa allekirjoittaneet sen vasta 15.4.2010 tietoisina edellä mainituista seikoista. Kysymys on väitteen tueksi esitetyn näytön arvioinnista ja näytettyjen seikkojen merkityksestä sopimuksen sitovuuden kannalta.
H:n tietoisuus E:n tahdosta sitoutua sopimukseen 23.12.2009
BB:n kertomuksen mukaan sopimus oli I:n allekirjoituksesta huolimatta vielä tammi - maaliskuussa 2010 neuvottelujen kohteena H:n kanssa. Tätä tukevat H:n toimitusjohtaja EE:n ja I:n 4.2.2010 Tukholmassa allekirjoittamat huomautukset sopimukseen, joissa ehdotetaan muutoksia useisiin sopimuksen kohtiin (K 68). Myös E:n hallituksen pöytäkirjoista ilmenevät jäljempänä selostettavat seikat tukevat BB:n kertomusta.
Pöytäkirjan 4.3.2010 mukaan I oli esittänyt käsityksenään, ettei olisi esteitä sopimuksen tekemiseksi hallituksen ehdottamilla ehdoilla. Maaliskuun 17. päivä pidettäisiin kokous yhdessä sijoittajan edustajan kanssa uudesta sopimusluonnoksesta (K 68).
Pöytäkirjasta 16.3.2010 ilmenee, että hallitus oli saanut tuossa kokouksessa ensimmäisen kerran tietää, että I, K ja J olivat allekirjoittaneet sopimuksen 23.12.2009. Hallitus ei pöytäkirjan mukaan ollut hyväksynyt sopimusta ja siihen oli pyrittävä neuvottelemaan hallituksen jo tammikuussa ehdottamia parannuksia. Sopimuksessa oli lisäksi varmistettava, että E:llä on oikeus säilyttää nykyiset asiakkaat ja projektit, ja selvennettävä sopimuksen suhde aikaisemmin myönnettyihin yksinoikeuksiin. I oli lisäksi kertonut, että norjalaiset olivat tietoisia E:n yrityssaneerauksesta (K 69).
Pöytäkirja 17.3.2010 on kokouksesta, johon H:n toimitusjohtaja EE osallistui edellä 4.3.2010 ennakoidulla tavalla. Kokouksessa sopimus 23.12.2009 oli esillä "luonnoksena ehdotetusta sopimuksesta H:n kanssa sekä tietyin lisenssiehdoin että liittyen mahdolliseen sijoitukseen". Hallitus totesi, että "ei ole hyväksynyt eikä voi hyväksyä sopimusluonnosta sen nykyisessä muodossa, ja että luonnos ei näin ollen ole voimassaoleva sopimus". Sopimus oli hallituksen mielestä hyväksyttävä yhtiökokouksessa. Pöytäkirjan mukaan E ja H jatkavat neuvotteluja H:n suoritettua due diligencen investointiinsa liittyen (K 70). BB:n mukaan EE ei ollut halunnut keskustella muutoksista sopimukseen. BB:n mukaan kokouksessa hänelle näytetyssä sopimuksessa oli ollut allekirjoitukset ainoastaan E:n puolelta ja kerrottiin, että sellainen versio oli jo lähetetty Norjaan.
Hallituksen kokouksessa 13.4.2010 käsiteltiin H:lta 12.4.2010 saapunutta tarjousta E:n osakkeenomistajille. Hallituksen mielestä ehdotus poikkesi merkittävästi aikaisemmin neuvotellusta osakkeiden ostotarjouksesta, mikä tarkoittanee niitä ehtoja, joilla H olisi saanut E:n osakkeita sopimuksen 23.12.2009 kohdassa 11. Tähän verrattuna H:n uudessa tarjouksessa osakkeesta maksettava hinta oli ainoastaan 1/5 optiosta 23.12.2009. Ehdotus päätettiin kuitenkin viedä yhtiökokouksen päätettäväksi. Samassa kokouksessa käsiteltiin A:n sijoittajatiimin tarjousta sijoittaa noin 1,3 miljoonaa euroa E:hen (K 71).
Sähköpostiviestissä 16.4.2010 EE:lle ja FF:lle I kiittää EE:tä siitä, että on 15.4.2010 saanut ensimmäisen luonnoksen allekirjoitetusta uudistus- ja lisenssisopimuksesta. Hän kuitenkin muistuttaa E:n puolelta huomautetun useasti aiemmin asioista, joista pitää vielä sopia ennen kuin E:n hallitus voi hyväksyä sopimuksen. Hän viittaa aiempiin keskusteluihin siitä, että sopimuksessa annetaan pois E:n lupaavin liiketoiminta, ja E:n hallituksen tulee hyväksyä tämä, jotta sopimus olisi pätevä. Keskeneräisinä asioina I pitää EE:n kanssa Tukholmassa 4.2.2010 sovittuja huomautuksia; hintalistaa E:n tuotteille; H:n I:n mielestä kehnoa tarjousta sen osakkeenomistajille 12.4.2010, joka on vain 1/5 alkuperäisestä ja jota yhtiökokous tuskin voi hänen mielestään hyväksyä sekä uuden sopimuksen suhdetta E:n voimassaolevaan sopimukseen G:n kanssa yksinoikeuksista merenkulun pinnoitteisiin (K 53).
EE vastaa välittömästi I:lle. Vastaus on välitetty myös P:lle, R:lle ja FF:lle. EE kertoo yllättyneensä I:n viestistä. Hänen mielestään kaikkien osapuolten allekirjoittamaa sopimusta ei voida pitää luonnoksena. Lisenssimaksu on jo maksettu ja E on vahvistanut vastaanottaneensa sen. H katsoo sopimuksen olevan laillisesti sitovan ja täytäntöönpanokelpoisen. Muutoksista voidaan sopia vain kirjallisesti kaikkien osapuolten kanssa (V 123).
Edellä selostettu osoittaa, ettei I ollut keväällä 2010 pitänyt allekirjoitustaan sopimuksessa 23.12.2009 E:tä sitovana. Hän oli 16.3.2010 saakka salannut allekirjoituksensa hallitukselta ja uskotellut hallitukselle sopimuksesta vasta neuvoteltavan. Hän ei ollut pitänyt allekirjoitustaan sitovana myöskään suhteessa H:hon, koska hän oli koko kevään pyrkinyt vaikuttamaan H:n EE:hen muuttaakseen lukuisia sopimuksen ehtoja. I:n käsityksen mukaan sopimuksella luovutettiin pois E:n lupaavin liiketoiminta ja siksi sen sitovuus edellytti hänenkin mielestään E:n hallituksen hyväksyntää, mitä sopimuksella ei ollut.
Sopimuksen allekirjoittajana H:n puolesta EE on E:n hallituksen kokouksessa 17.3.2010 tullut tietoiseksi, että E:n hallitus ei ollut hyväksynyt sopimusta eikä ollut pitänyt sitä I:n allekirjoituksesta huolimatta E:tä sitovana. Sitä BB:n kertomaa seikkaa, että sopimus oli vielä 17.3.2010 ollut allekirjoitettuna vain E:n puolesta, tukee se, että EE oli Tukholmassa 4.2.2010 sopinut I:n kanssa aikomuksesta muuttaa sopimusta. Tämä osoittaa, ettei myöskään EE ollut pitänyt sopimusta 23.12.2009 I:n allekirjoituksesta huolimatta sitovana. Sen, että ainakin EE ja mahdollisesti myös FF olivat allekirjoittaneet sopimuksen 23.12.2009 asemesta vasta viimeistään 15.4.2010, osoittaa I:n sähköpostiviesti 16.4.2010 EE:lle ja FF:lle. Siinä I kiitti EE:tä ensimmäisestä nimenomaan allekirjoitetusta sopimusluonnoksesta. Tämä osoittaa, että I piti sopimusta vielä vastapuolensa allekirjoituksen jälkeenkin edelleen vain luonnoksena. Sen sijaan EE piti sopimusta allekirjoitusten vuoksi nyt E:tä sitovana. EE on siis tiennyt, että E:n hallitus ei ollut hyväksynyt sopimusta ja ettei E:n hallitus eikä I ollut pitänyt tämän allekirjoitusta sopimuksessa E:tä sitovana tahdonilmaisuna. Allekirjoittaessaan sopimuksen tästä huolimatta H:n puolesta EE ei ole ollut vilpittömässä mielessä siitä, että I oli ollut toimivaltainen allekirjoittamaan sopimusta E:n puolesta sen toimitusjohtajana. Uudistus- ja lisenssisopimuksen 23.12.2009 sitovuutta E:hen nähden voidaan siksi pitää kyseenalaisena varsinkin, jos E ei ole saanut sopimuksella tapahtuneeseen yksinoikeuden luovutukselle käypää vastiketta niin, että luovutus on tästä syystä rinnastettavissa laittomaan varojen jakoon yhtiöstä.
E:n yrityssaneerauksen selvittäjän suostumus sopimuksen 23.12.2009 sitovuuden edellytyksenä
E:n yrityssaneerauksen selvittäjä ja valvoja GG on hovioikeudessa kertonut, että hän ei ollut antanut hyväksyntäänsä sopimukselle 23.12.2009 eikä hän ollut nähnyt G:n kanssa 15.8.2008 tehtyä sopimusta. Käräjäoikeuden tuomioon on virheellisesti kirjattu hänen olleen E:n hallituksen kokouksessa 10.11.2009. I oli puhelimitse marraskuun puolivälissä 2009 kertonut hänelle E:n kassaongelmista, ja että hallituksen kokouksessa 10.11.2009 oli käsitelty asiaa. Pöytäkirjasta hän oli havainnut, että hallitus oli suhtautunut myönteisesti pinnoitteita koskevaan sopimukseen. Hän oli antanut I:lle suullisesti suostumuksensa luovuttaa G:lle yksinoikeus pinnoitteisiin 100.000 euron maksusta. Hän oli I:ltä varmistanut, että sopimuksella ei luovutettu F-teknologiaa. Jos sopimus 23.12.2009 olisi näytetty hänelle, hän ei olisi antanut sen allekirjoittamiseen suostumustaan, vaan se olisi pitänyt viedä hallituksen ja suurimpien velkojien arvioitavaksi. Jos hän olisi ollut tietoinen G:n kanssa 15.8.2008 tehdystä sopimuksesta, se olisi vaikuttanut yrityssaneerauksen perusselvityksestä ilmeneviin I:ltä saatuihin tietoihin kuten arvioon lisenssisopimuksista saataviin tuloihin.
Yrityksen saneerauksesta annetun lain 29 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan velallinen ei menettelyn alettua ilman selvittäjän suostumusta saa luovuttaa yritystä tai sen osaa eikä myöskään käyttö- tai rahoitusomaisuutta taikka immateriaali- tai muita toiminnan kannalta tarpeellisia oikeuksia eikä 3 kohdan mukaan myöntää käyttö- tai muuta oikeutta 2 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jollei kysymyksessä ole velallisen tavanomaiseen toimintaan liittyvä toimi. Siten käyttöoikeuden myöntäminen velalliselle kuuluvaan immateriaalioikeuteen on sallittu ilman selvittäjän suostumusta vain, jos se on normaali osa velallisen tavanomaisia liiketoimia (HE 182/ 1992 vp, s. 82). Lainkohdan 3 momentin mukaan vastoin 2 momentin 1 - 7 kohdan säännöksiä tehty oikeustoimi on tehoton, paitsi jos toinen osapuoli ei tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää, ettei velallisella ollut oikeutta tehdä kyseistä oikeustointa.
Edellä hovioikeus on jo kiinnittänyt huomiota siihen, että sopimus 23.12.2009 poikkesi aiemmista vastaavista lisenssisopimuksista siinä, että sillä luovutettu yksinoikeus E:n teknologiaan ei ollut E:n irtisanottavissa. Lisäksi sopimuksella luovutettu yksinoikeus ei rajoittunut aiempien sopimusten tavoin lisenssinsaajan omaan tuotantoalaan, vaan se ulottui mihin tahansa pinnoitetuotantoon, johon E:n kehittämä teknologia ylipäätään saattoi soveltua. Ottaen huomioon mainitut seikat ja sen, että sopimuksen 23.12.2009 E:n puolesta allekirjoittaneen toimitusjohtaja I:kin mielestä sopimuksella luovutettiin pois E:n lupaavin liiketoiminta ("this agreement gives away the most promising part of E:s business" K 53) ei kysymys ole voinut olla yrityssaneerauslain 29 §:ssä tarkoitetusta yrityksen tavanomaisesta liiketoimesta, joka olisi ollut sallittu ilman saneerausselvittäjän suostumusta.
DD:n hovioikeudessa antamasta kertomuksesta ilmenee, ettei hän ollut antanut sopimukselle sellaisena kuin se allekirjoitettiin suostumustaan. Yrityssaneerauksesta, joka oli alkanut 18.8.2009 ja lakannut 7.4.2010, ja siihen sisältyneestä velallisen määräysvallan rajoituksista on ollut merkintä E:n kaupparekisterinotteessa 23.12.2009 (V 47). Sopimuksen 23.12.2009 norjalaiset vastapuolet ovat muutoinkin olleet tietoisia E:n yrityssaneerauksesta. Sopimusta 23.12.2009 voidaan siten pitää E:hen nähden tehottomana. P:n mukaan I oli hänelle kertonut, että sopimukselle oli ollut sekä E:n hallituksen että selvittäjän suostumukset. Tällä seikalla ei ole kuitenkaan merkitystä E:n sopimuskumppanien vilpittömän mielen kannalta, koska P ei ole ollut sopimuksen allekirjoittaja.

C:n pääsy osake-enemmistöön E:ssä

J, K ja I ovat kauppakirjalla 23.12.2009 myyneet 100.000 eurolla E:n osakkeitaan HH:lle, jonka puolesta kauppakirjan on allekirjoittanut FF. Hän omisti jo aiemmin E:n osakkeita ja on yhdessä EE:n kanssa perustanut H:n. Hän on allekirjoittanut uudistus- ja lisenssisopimuksen 23.12.2009 G:n puolesta. Myydyt osakkeet (1,00 euroa/osake) muodostivat yhteensä 6 prosenttia E:n osakekannasta. BB:n mukaan kauppa salattiin hallitukselta usean kuukauden ajan. Syynä tähän oli hänen mielestään ollut se, että yhtiön operatiivisen johdon kanssa oli sovittu, ettei osakkeita muiden tietämättä myydä, vaan keskitytään yhtiön kehittämiseen.
M on kertonut J:n pyytäneen häntä joulukuussa 2009 mukaan sijoittamaan E:hen. Huhtikuussa 2010 hänen ja hänen yhtiönsä A:n tarkoituksena oli sijoittaa E:hen yhteisymmärryksessä H:n ja C:n kanssa. C/H:n puolelta hänen neuvottelukumppaninaan oli P. M:n mukaan yhteisen sijoitussuunnitelman tarkoituksena oli, että E:n omistajaksi perustettaisiin emoyhtiö, johon sijoittaisivat pääsijoittajana Sitra 700.000 euroa saaden omistusosuudeksi 35,7 prosenttia, H/C 150.000 euroa saaden omistusosuudeksi 12,7 prosenttia ja A myötäpuolineen 50.000 euroa saaden omistusosuudeksi 25,1 prosenttia (K 56, 57). Sijoituspääoma olisi ollut yhteensä yksi miljoona euroa. P:n mukaan ehdotus ei ollut heidän kannaltaan hyväksyttävä, koska A olisi saanut sijoitukseensa nähden liian suuren omistusosuuden. Yhtiökokous hylkäsi tarjouksen.
A päätyi lopulta E:n omistajaksi päätettäessä osakeannista yhtiökokouksessa 20.5.2010. M:n mukaan tarkoituksena oli saada yhtiöön 500.000 euron sijoitus. Tämä olisi tapahtunut omistajille suunnatulla 0,40 euron osakekohtaisella merkintähinnalla. Kokouspöytäkirjan mukaan muilla omistajilla kuin operatiiviseen johtoon kuuluvilla oli ollut neuvotteluja teollisen toimijan kanssa. Nämä muut omistajat olivat yhtiön silloiset vähemmistöosakkaat, joita kutsuttiin heidän omistusosuuttaan kuvaavasti ryhmäksi G 47. M:n mukaan teollisella toimijalla tarkoitettiin C:tä.
Kokouksessa ryhmä G 47:n asiamiehenä toimi II:n kertoman mukaan asianajaja JJ. II edusti kokouksessa ryhmä G 47:ään kuulunutta KK:ta ja hän on toiminut kokouksen pöytäkirjan tarkastajana. JJ vetäytyi M:n kannattamasta ehdotuksesta ja teki kokoustauon jälkeen uuden esityksen. II:n mukaan JJ ei ollut tauolla keskustellut edustamansa ryhmän kanssa. JJ ehdotti osakeannissa merkittäväksi 5.000.000 uutta osaketta 0.02 euron merkintähinnalla. Osakkailla olisi oikeus siirtää merkintäoikeutensa kolmannelle osapuolelle. Äänestyksessä JJ:n ehdotus voitti M:n ehdotuksen 52,4 prosentin ääntenenemmistöllä. Äänestyspöytäkirjasta ilmenee, että ääntenenemmistö perustui vähemmistöryhmä G 47:ään kuuluvien ja FF:n HH:n yhteenlaskettuun osakeomistukseen. Viimeksi mainittua edusti kokouksessa P (K 92). Hyväksytyn osakeannin ja osakkeenomistajilta saamiensa merkintäoikeuksien perusteella A merkitsi sen vieläkin omistamat 2.326.016 osaketta. Nämä muodostavat 35,22 prosenttia koko osakekannasta.
Vähemmistöryhmä G47 myi osakeannissa saamansa merkintäoikeudet JJ:n perustamalle B:lle 26.5.2010. JJ:n sähköpostiviestin 26.5.2010 mukaan kauppa perustui sopimukseen C:n ja osakkeenomistajien välillä. Viestin mukaan B:n omistivat ja sitä johtivat JJ:n asianajotoimiston asianajajat C:n lukuun. Viestissä viitataan myös aiesopimukseen, jolla osakkeenomistajat siirtäisivät omistuksensa E:ssä B:lle (K 95). B merkitsi saamiensa merkintäoikeuksien perusteella yhteensä 2.346.667 osaketta ja osakkeet merkittyään osti lisäksi 710.092 alkuperäistä E:n osaketta merkintäoikeudet siirtäneiltä osakkeenomistajilta (K5). C merkitsi HH:lta saamiensa merkintäoikeuksien perusteella yhteensä 317.967 osaketta. B:n ja sen kokonaan omistavan C:n osakkeet muodostavat yhteensä 51,1 prosenttia E:n koko osakekannasta.
C:n ja E:n osakkeenomistajien välisessä myynti- ja ostosopimuksessa 8.6.2010 viitataan tehtyyn merkintäoikeuksien siirtoon. Merkintäoikeuden hinta on ollut 0 euroa. Sopimuksella osakkeenomistajat myivät B:lle E:n osakkeensa 0,02 euron osakekohtaisella hinnalla. Sopimuksen kohdassa 5 on sovittu lisäkauppahinnasta, joka maksettaisiin siinä tapauksessa, että B myy enemmistön omistamistaan E:n osakkeista ("exit"). Silloin osakkeenomistajilla olisi oikeus saada vähintään 1,00 euroa/sopimuksella B:lle myyty osake. Lisäkauppahinnan lopullinen määrä olisi riippunut B:n saamasta kauppahinnasta exit-tilanteessa (K 95). II:n kertomuksesta ilmenee, että osakkeenomistajat olivat pitäneet tätä lisäkauppahintaa ehtona, jonka vuoksi he olivat kauppaan ryhtyneet. He olivat uskoneet C:n sopimuksen sisältämää lupausta kehittää E:stä vauras yhtiö.
Kun C on edellä mainitussa osakekaupassa jo ollut E:n osakkeenomistaja merkittyään sitä ennen E:n uusia osakkeita vanhoilta osakkeenomistajilta saamillaan merkintäoikeuksilla, ja kun tämä merkintäoikeus on perustunut yhtiökokouksen päätökseen hyväksyä merkintäoikeuksien siirtäminen kolmannelle, ei yhtiöjärjestyksessä mainittu lunastuslauseke sovellu kauppaan.
Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 1.6.2010 hallituksen jäseniksi valittiin P, R, M ja J (K 93). M:n mukaan hän ei ollut tiennyt edellä selostetusta osakekaupasta C:n kanssa. Hallitustyöskentelyn alettua P oli puhunut hänelle sitä tarkoittaen salaisesta osakassopimuksesta, joka olennaisesti muuttaisi yhtiön toimintaa. Hallituksen pöytäkirjasta 21.6.2010, johon kokoukseen myös M osallistui, ilmenee P:n välttelevä vastaus J:n kysymykseen osakekaupasta C:lle. Vastauksen mukaan vanhoilla osakkeenomistajilla ei ollut enää vaikutusvaltaa E:hen, mutta että keskustelut joidenkin osakkeenomistajien kanssa olivat vielä kesken. Salassapitosopimus esti pöytäkirjan mukaan häntä kertomasta osakkeiden hintaa hallitukselle (K 94).
Ottaen huomioon, että sopimukseen 23.12.2009 oli sisältynyt C/H:n optio sijoittaa E:hen 700.000 euroa uutta pääomaa, tulokset E:n pyrkimyksestä saada oman pääoman ehtoista rahoitusta jäivät lopulta varsin vaatimattomiksi. Näin siitä huolimatta, että nimenomaan sijoituksen saaminen oli ollut se vastike, jota E oli C/H:ltä edellyttänyt antamastaan lisenssistä. E ei saanut edes H:n 12.4.2010 tarjoamaa määrää, vaikka se oli ollut 1/5 aiemmasta optiosta. Osakeantipäätös 20.5.2010 tarkoitti lopulta ainoastaan 100.000 euron suuruista uutta rahoitusta E:lle. Tästä C:n ja B:n osuus oli yhteensä noin 53.300 euroa ja A:n osuus noin 46.500 euroa.
Osakekauppa 8.6.2010 C:n ja G 47 -ryhmän välillä on myös osoittautunut C/H:n kannalta edulliseksi verrattuna H:n optioon ostaa E:n osakkeita sopimuksessa 23.12.2009. Vaikka osakekohtainen hinta on samaa suuruusluokkaa, sen maksaminen edellyttää osakekaupassa 8.6.2010 toisin kuin sopimuksessa 23.12.2009 exit-tilannetta, mikä ei ole todennäköinen E:n ollessa nyt konkurssissa.
Päätökseen osakeannin ehdoista oli yhtiökokouksessa päädytty asianajaja JJ:n esityksestä. Kirjallisesta todisteesta K 112 on pääteltävissä, että JJ oli sekä yhtiökokouksessa että osakekaupassa 26.5./8.6.2010 toiminut C:n toimeksiannosta, vaikka hän oli samalla toiminut myös E:n osakkeenomistajien asiamiehenä. Kokonaisuutena edellä selostettu tapahtumienkulku osoittaa hovioikeuden käsityksen mukaan, että C/H:n tarkoituksena ei ole ollut E:hen sijoittamalla kehittää sen omaa liiketoimintaa, vaan C/H:n toiminnan tarkoituksena on ollut saada määräysvalta E:ssä mahdollisimman vähäisin kustannuksin.
E:n liiketoiminta ja sen rahoitus C:n omistusaikana
Hallituksen pöytäkirjasta 30.6.2010 (V 45) ilmenee, että R oli ehdottanut M:ää hallituksen jäseneksi. Tämä oli kuitenkin jäänyt pois hallituksesta ilmoittaen syyksi hallitukselta salatut osakassopimukset, jotka sääntelevät yhtiön johdon toimintaa. Hänen mielestään P ja R eivät olleet kohdelleet osakkeenomistajia tasapuolisesti. P:n käsityksen mukaan M oli jäänyt pois, koska ei ollut saanut yhtiötä määräysvaltaansa. P:n selitys ei ole uskottava, koska M:n ja P:n väliset sähköpostit touko-kesäkuulta 2010 osoittavat, että M:n ja P:n väillä oli ollut yhteisymmärrys siitä, että A yhdessä C:n kanssa muodostaisi yhtiössä enemmistön vähemmistöoppositiota vastaan (V 16, K 123). Kun C olikin vastoin tätä yhteisymmärrystä hankkinut M:ltä salaa enemmistöaseman ostamalla vähemmistön osakkeet, on M:n jääminen pois hallituksesta ollut P:n ennakoitavissa. Hallituksen muodostivat P, R ja S. He edustivat kaikki C:tä.
A:n väitteen mukaan E:n liiketoiminta ja tuotekehitys olivat tämän jälkeen palvelleet yksinomaan D Groupin etuja. Lisenssisopimuksen 23.12.2009 täytäntöönpanosta johtuen E ei ollut voinut enää saada oman toimintansa kattamiseksi riittäviä tuloja ja kulujen kattamiseksi yhtiö velkaannutettiin L:n ja C:n myöntämillä lainoilla sekä konsultointisopimuksella Z:n kanssa.
J:n mukaan E:n tuotekehitys palveli C:n omistukseen siirtymisen jälkeen myös muita asiakkaita kuin H:ta. P on kertonut useammasta uudesta asiakasehdokkaasta, joiden kanssa oli käyty neuvotteluja saavuttamatta kuitenkaan tulosta. Hänen mukaan E oli ollut avoin uusille asiakkaille. K:n mukaan vanhat asiakassuhteet komposiittivalmistajien kanssa jatkuivat. Hänen toimintansa E:ssä päättyi kuitenkin erimielisyyteen C:n yhtiölle kustantaman konsultti Z:n kanssa. Z olisi keskittynyt F:n kehittämiseen, kun taas hän olisi panostanut asiakassovellusten ongelmien ratkaisemiseen.
LL, joka oli ollut tuotantopäällikkönä yhtiön ainoa työntekijä 2010-2011, on kertonut, että näytteitä uusille asiakkaille oli lähetetty, mutta uusia kauppoja ei ollut syntynyt. Tuotekehitys ei ollut edennyt. Asiakkaat olivat olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vanhoja. Se, ettei myyntiä uusille asiakkaille ollut tapahtunut, ilmenee myös yhtiökokouksen pöytäkirjasta 23.5.2011 (K 3). Hallituksen selityksen mukaan henkilöstöresurssit eivät olleet riittäneet uusien asiakkaiden hankintaan. Saman pöytäkirjan mukaan I oli toimitusjohtajana pyytänyt hallitukselta ohjeita yhtiön johtamiseen, mutta ei ollut mielestään niitä juurikaan saanut.
E:n tuloslaskelmasta 2010 ilmenee, että liikevaihto on pienentynyt 540.000 euroon 860.000 eurosta vuonna 2009. Tilikauden tappio on kasvanut vuoden 2009 326.000 eurosta 503.000 euroon. Tästä huolimatta materiaaliostot ovat lisääntyneet 246.000 eurosta 305.000 euroon. (V 9). S on selittänyt tätä sillä, että vuonna 2009 yhtiö oli vielä saanut tuloja lisenssimaksuista. Tulot vuonna 2010 olivat kertyneet yksinomaan tuotekaupasta.
P on kertonut, että sopimusta 23.12.2009 oli 31.1.2012 (V 60) muutettu E:n eduksi, koska H:ssa oli huolestuttu E:n konkurssiuhasta ja kyvystä tavaratoimituksiin. H:n saaman lisenssin soveltamisala kavennettiin merenkulun pinnoitteisiin, jotta E voisi lisensoida tuotettaan muihin pinnoitteisiin. H oli pitänyt E:n hintaa F:lle liian kalliina ja vaati oikeutta saada valmistaa itse F:ää lisenssillä E:n toimitusmääristä riippumatta (V 130). Näin yhtiöiden välillä sovittiin ja samalla rojaltimaksu E:lle kaksinkertaistettiin 2 euroon kilolta.
E:n yrityssaneerauksen perusselvityksen 12.10.2009 mukaan lisenssisopimukset ovat muodostaneet vuoden 2009 arvioidusta 900.000 euron liikevaihdosta 350.000 - 450.000 euroa. Lisenssi- ja tuotantovolyymitasojen arvioitiin kasvavan tulevina vuosina (K 100).
Edellä selostettu osoittaa, että vaikka E:n yrityssaneerauksen onnistuminen oli perustettu odotuksiin säännöllisistä ja kasvavista lisenssituloista, on yhtiö C:n omistusaikana luopunut kokonaan tuotantonsa lisensoinnista muille valmistajille kuin H:lle. E:n ei ole näytetty tehneen uusia lisenssisopimuksia muiden valmistajien kanssa enää vuoden 2009 jälkeen. C:n omistus ei siten ole ainakaan monipuolistanut ja rikastuttanut E:n liiketoimintaa, jonka liikevaihto oli vielä vuonna 2007 ollut 1,2 miljoonaa euroa ja 1,9 miljoonaa euroa vuonna 2008 (V 7). C:n omistus on päinvastoin yksipuolistanut ja köyhdyttänyt yhtiötä, koska tappiot suhteessa liikevaihtoon ovat sinä aikana kasvaneet selvästi entisestä niin, että tappiot ovat sekä 2010 että 2011 olleet liikevaihtoa suuremmat (V 7, V 10). Ottaen huomioon, että lisensointi oli ollut osa E:n tuotekehitystä valmistajien kanssa, ei lisenssitulojen poisjäänti ole ainoastaan heikentänyt tulosta, vaan myös yksipuolistanut tuotekehitystä.
Toiminnan tappiollisuuden vuoksi hallituksen pöytäkirjasta 30.6.2010 (V 127) ilmenevin tavoin E on tarvinnut raaka-ainehankintoihin ja välittömiin kassatarpeisiin rahoitusta. Sitä se on saanut ensin 50.000 euron lainana S:n omistamalta L:ltä, jolla oli konsultointisuhde C:n kanssa. Lainasopimus on sisältänyt konversioehdon. Laina on ollut nostettavissa 30.6.2010 ja se on tullut maksaa takaisin 10 prosentin vuotuisella korolla 30.9.2010 mennessä (V 20). Tämän jälkeen E on lainannut C:ltä samantyyppisin ehdoin 100.000 ja 150.000 euroa 17.9.2010 (V 29, 30), 125.000 euroa 27.1.2011 (V 32), 100.000 euroa 20.6.2011 (V 58) ja 65.000 euroa 16.1.2012 (V 57). C:n lainojen takaisinmaksuaika on ollut noin puoli vuotta. Kahteen viimeksi mainittuun lainaan ei ole sisältynyt konversioehtoa. Hallituksen pöytäkirjan 17.9.2010 mukaan lainoihin oli päädytty, koska yhtiön taloudellinen tilanne oli ollut vakava ja yhtiö tarvitsi välitöntä rahoitusta johtuen puuttuvista myynti- ja tilaustuloista. Ulkopuolisen rahoituksen saamisen todennäköisyys oli ollut matala (V 129).
Z on toiminut konsulttina E:ssä 1.1 - 5.8.2011 (V 35, V 36). Hänet oli palkattu E:n aikaisemman konsultin MM:n tilalle. K:n, J:n, P:n ja S:n mukaan Z:n työ oli E:tä hyödyttävää. K:n mukaan hänen ja Z:n väliset erimielisyydet olivat liittyneet siihen, miten asiat oli tullut hoitaa, mutta K:kin mukaan Z oli kuitenkin hoitanut tehtäviä, jotka jonkun olisi tullut joka tapauksessa hoitaa. LL:n kertoman mukaan hän oli ollut E:n päivittäisissä asioissa yhteydessä Z:aan ja että Z oli hoitanut myös aiemmin yhtiön toimitusjohtaja I:n hoidettaviksi kuuluneita päivittäisiä asioita. Ehdoiltaan Z:n konsultointisopimus ei ole poikennut MM:n sopimuksesta (V 153). Se on kuitenkin tehty E:n asemesta C:n nimissä, koska Z ei ollut luottanut E:n maksukykyyn.
Kutsusta E:n varsinaiseen yhtiökokoukseen 23.5.2011 (K 1) ilmenee, että E:n hallitus on tehnyt yhtiökokoukselle ehdotuksen osakeannista, jonka perusteella yhtiö saisi uutta vapaata pääomaa 203.000 euroa. Varat on ollut tarkoitus käyttää pääosin L:n 50.000 euron lainan ja C:n 100.000 euron suuruisen lainan takaisinmaksuun korkoineen sekä lopuilta osin yhtiön yleisiin tarkoituksiin. Kutsun mukaan L ja C ovat vaatineet lainojensa takaisinmaksua. Osakeanti olisi oikeuttanut yhtiön osakkeenomistajat merkitsemään enintään yhteensä 58.000.000 uutta osaketta heidän nykyisten omistustensa suhteessa merkintähinnan ollessa 0,0035 euroa osakkeelta. Alimerkintätilanteessa hallitus olisi voinut päättää, kenellä on oikeus merkitä merkitsemättä jääneet osakkeet ja mitä menettelyä noudattaen.
Kutsusta varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokoukseen 23.6.2011 (K 2) ilmenee, että yhtiökokouksessa 23.5.2011 ilmenneiden tilinpäätökseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi käsiteltävät asiat, mukaan lukien osakeanti, on siirretty yhtiökokouksen jatkokokoukseen 23.6.2011. Mainitussa jatkokokouksessa hallitus on ehdottanut samansisältöistä osakeantia kuin aiemmassa yhtiökokouksessa.
Yhtiökokouksen jatkokokouksen pöytäkirjasta 23.6.2011 (K4) ilmenee, että jatkokokouksessa osakeannista on jouduttu äänestämään. Äänestyksessä osakeantia ovat kannattaneet B, C, K, J, HH, NN ja OO yhteensä 3.857.343 äänellä. PP Oy:n vastaehdotuksen puolesta ovat äänestäneet A Oy, RR, I, M, PP Oy ja SS Oy yhteensä 2.384.557 äänellä. Äänestyksen jälkeen hallituksen ehdotus osakeannista on hyväksytty.
A:n nostettua yhtiökokouksen päätöksen moitekanteen E on ylimääräisessä yhtiökokouksessa 31.10.2011 peruuttanut osakeantipäätöksen (V 42).
Kutsusta E:n varsinaiseen yhtiökokoukseen 22.5.2012 (K 18) ilmenee, että E:n hallitus on ehdottanut osakeantia, jossa yhtiön osakkeenomistajilla on ollut mahdollisuus merkitä 79.247.340 uutta osaketta merkintähinnalla 0,00757 euroa/osake, millä yhtiöön olisi saatu oman pääoman ehtoista rahoitusta 300.000 euroa. Antia on perusteltu E:n vaikealla taloudellisella tilanteella. E on tehnyt tilikaudella 2011 yhteensä 635.345 euron tappion ja yhtiöllä on ollut velkaa 1.158.719 euroa ulkopuolisille tahoille (pitkäaikaisten velkojen ja konserniyhtiöille olevan velan summa). Antia on pidetty perusteltuna, koska ulkopuolista rahoitusta ei ole ollut saatavissa. Osakkeenomistajia on kuitenkin kehotettu tuomaan esiin myös muita E:n rahoitusmahdollisuuksia. Hallituksen mukaan yhtiön tarkoituksena on ollut palkata yhtiöön uusi johto ja tutkijoita, jotka auttaisivat yhtiön tuotekehitystä.
Yhtiön arvon määrittämiseksi hallitus on antanut kahdelle hyvämaineiselle yhtiölle tehtäväksi arvioida yhtiön arvo. Näistä toinen on arvioinut arvon negatiiviseksi, toinen on saanut yhtiön omalle pääomalle arvoksi 25.000 euroa. Lisäksi hallitus on erikseen teettänyt arvion yhtiön immateriaalioikeuksien arvosta. Niiden arvon on arvioitu olevan 70.000 - 150.000 euroa, joka on perustunut siihen, ettei patentteja ole vielä myönnetty Yhdysvalloissa eikä Euroopassa, eikä patentoitavuus ole ollut varmaa kummallakaan alueella. Toinen yhtiön arvon arvioineista yhtiöistä on arvioinut, että immateriaalioikeuksien huutokauppa toisi nollatuloksen.
Verrattuna osakeantiin 23.5.2011 annin ehtoja on muutettu muun muassa siten, että
- annin edellytyksenä on ollut, että siitä päätettäessä läsnä on 80 prosenttia osakkeenomistajista ja että he hyväksyvät yksimielisesti annin,
- alimerkintätilanteessa, jos useampi osakkeenomistaja on kiinnostunut merkitsemättä jääneistä osakkeista, ne jaetaan kiinnostuneiden osakeomistuksen mukaisessa suhteessa ja
- merkintäajat on muutettu osakeyhtiölain mukaisiksi.
Osakeannilla saatavat varat on ollut tarkoitus käyttää
- velkojen osittaiseen takaisinmaksuun, jotta yhtiö voi jatkaa toimintaansa lyhyellä aikavälillä,
- yhtiön saneerausvelan puolivuosittaiseen lyhentämiseen,
- johdon ja tuotekehitysresurssien palkkaamiseen sekä
- likviditeettitilanteen tukemiseen.
Siltä varalta, että osakeanti ei toteudu, hallitus on ehdottanut yhtiökokouksen päättävän, että yhtiön liiketoiminta tai sen omaisuutta myydään. Hallitus on ehdottanut itselleen valtuutta myydä yhtiön liiketoiminta vähintään 70.000 eurolla. Jos yhtiö ei pystyisi jatkamaan toimintaansa omaisuuden myymisen jälkeen, hallitus jättäisi konkurssihakemuksen.
C on 30.7.2012 käräjäoikeudessa vireille tulleella hakemuksella hakenut E:n asettamista konkurssiin (K 34). Perusteena on käytetty C:n E:lle 17.9.2010, 27.1.2011 ja 20.6.2011 antamia lainoja, joita ei ole konkurssiuhkaisesta maksukehotuksesta huolimatta maksettu, sekä konsulttipalkkiosaatavaa 385.000 nok ja palauttamatta jäänyttä osakeannin merkintähinnan maksua 203.000 euroa. Lainat ovat erääntyneet 1.4.2011, 1.7.2011 ja 2.1.2012, konsulttipalkkio 17.9.2011 ja merkintähinnan palautus 30.4.2012.
Konkurssia koskevassa oikeudenkäynnissä E ei ole vastannut konkurssihakemukseen, mutta A on väliintulijana vastustanut hakemusta. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on 15.10.2012 antamallaan tuomiolla hylännyt C:n hakemuksen E:n asettamisesta konkurssiin. Syynä hakemuksen hylkäämiselle on ollut se, etteivät C:n saatavat ole käräjäoikeuden mukaan olleet konkurssilain edellyttämällä tavalla niin selviä, ettei niiden oikeellisuutta voitaisi riitauttaa. Päijät-Hämeen käräjäoikeus on kuitenkin 5.8.2013 antamallaan tuomiolla asettanut E:n konkurssiin N Oy:n hakemuksen johdosta. TT on kertonut, että J oli jo vuotta aiemmin kehottanut häntä hakemaan E:tä konkurssiin. N:n tarkoituksena oli kuitenkin ollut käyttää konkurssihakemusta ainoastaan painostuskeinona N:n saatavien maksamiseksi. Konkurssiin asettaminen oli tullut TT:n mukaan yllätyksenä. C:n haettua muutosta C:n hakemuksen hylänneeseen käräjäoikeuden ratkaisuun Kouvolan hovioikeus on 27.9.2013 antamassaan ratkaisussa katsonut, että merkintähinnan palautusta koskeva saatava on niin selvä, ettei sen oikeellisuutta voida perustellusti epäillä, ja että konkurssiin asettamisen edellytykset ovat siten olleet olemassa jo C:n hakemuksen johdosta.
E:n varsinaisen yhtiökokouksen jatkokokouksen pöytäkirjasta 1.11.2012 ja kokousta koskevasta kutsusta ilmenee, että hallitus on esittänyt vastaavansisältöistä osakeantia kuin yhtiökokouksessa 22.5.2012, kuitenkin siten, että merkintähinta on ollut 0,00757 euron sijasta 0,003786 euroa, mikä on perustunut siihen, että yhtiön arvoksi on arvioitu 25.000 euroa (K 103). Osakeantia ei ollut toteutettu, koska se olisi edellyttänyt osakkeenomistajien yksimielisyyttä eivätkä A ym. olleet äänestäneet sen puolesta.
E:n ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjasta 17.12.2012 ja kokousta koskeva kutsusta ilmenee, että hallitus on ehdottanut yhtiökokoukselle pääosin vastaavanlaista osakeantia kuin 1.11.2012 ja 22.5.2012. Merkittävien osakkeiden lukumäärä on ollut 79.247.340 kappaletta ja osakkeita on tarjottu osakkeenomistajille heidän omistustensa suhteessa, kuitenkin siten, että kukin osakkeenomistaja on saanut kutakin yhtiön osaketta kohti yhden merkintäoikeuden, ja osakeannissa 12 merkintäoikeutta on oikeuttanut merkitsemään yhden uuden osakkeen. Merkintähinta on ollut 0,003786 euroa ja se on perustunut hallituksen arvioon yhtiön arvosta, joka on ollut 25.000 euroa. Merkintäoikeudet ovat olleet vapaasti siirtokelpoisia. Antia on perusteltu kuten aiemminkin yhtiön vaikealla taloudellisella tilalla, sekä nyt myös sillä, että yhtiön pääomistaja C on hakenut yhtiön asettamista konkurssiin. Aloitteen osakeannista on tehnyt hallitukselle C. Kuten edelliselläkään kerralla, anti ei ole toteutunut, koska sitä ei ole yksimielisesti kannatettu (K 104).
Menettely E:n yhtiökokouksissa ja hallinnossa
A on väittänyt, että B, C ja D ovat myös usealla muulla tavalla rikkoneet osakeyhtiölakia. A on lunastusvelvollisuuden perustavana väärinkäytöksenä vedonnut osakkeenomistajan kyselyoikeuden loukkaamiseen ja totuudenvastaisen tiedon antamiseen useissa yhtiökokouksissa koskien muun muassa vuoden 2009 lisenssisopimusta ja F:n käytön laajuutta, L:n lainan hyväksymistä, voimassa olevia osakassopimuksia, J:n palvelussuhdetta sekä tuotannon ulkoistamista. Lisäksi A:n mukaan E:n hallitus on laiminlyönyt laatia pöytäkirjat hallituksen kokouksista vuoden 2010 jälkimmäiseltä vuosipuoliskolta, yrittänyt harhauttaa 23.5.2011 yhtiökokouksen hyväksymään tilinpäätöksestä tilintarkastamattoman version sekä pyrkinyt saamaan osakkeenomistajat tekemään päätöksen osakeannista puutteellisten ja virheellisten tietojen varassa. Lisäksi 23.6.2011 hyväksytyssä osakeannissa merkintäetuoikeudelle varattu aika on ollut liian lyhyt, asiakirjojen nähtävillä pidosta on ilmoitettu virheellistä tietoa ja yhtiökokoukselle ei ole annettu hallituksen selostusta tilinpäätöksen laatimisen jälkeisistä yhtiön asemaan vaikuttavista seikoista. Vielä A on väittänyt, että yhtiökokouksia ei ole järjestetty asianmukaisesti, ylimääräistä yhtiökokousta ei ole kutsuttu koolle A:n 21.8.2012 vaatimuksen johdosta osakeyhtiölain mukaisesti ja että kaikki hallituksen jäsenet ovat 30.6.2010 jälkeen olleet esteellisiä tekemään päätöksiä E:n ja D-konsernin intressipiirin välisistä oikeustoimista.
Kyselyoikeuden epääminen ja totuudenvastaisen tiedon antaminen
Osakeyhtiölain 5 luvun 25 §:n mukaan hallituksen ja toimitusjohtajan on yhtiökokouksessa osakkeenomistajan pyynnöstä annettava tarkempia tietoja seikoista, jotka voivat vaikuttaa kokouksessa käsiteltävän asian arviointiin. Jos kokouksessa käsitellään tilinpäätöstä, velvollisuus koskee myös yhtiön taloudellista asemaa yleisemmin, mukaan lukien yhtiön suhde samaan konserniin kuuluvaan toiseen yhteisöön tai säätiöön. Tietoja ei kuitenkaan saa antaa, jos niiden antaminen tuottaisi yhtiölle olennaista haittaa.
Kyselyoikeuden tarkoituksena on sallia verrattain laaja kyselyoikeuden käyttö. Kyselyoikeuden ulottuvuuden rajaaminen on kuitenkin vaikeasti ratkaistava asia yhtiön ja osakkeenomistajan mahdollisesti ristiriitaisten intressien johdosta. Osakkeenomistajan on saatava riittävästi tietoa yhtiökokouksessa tehtävien päätösten perustaksi. Toisaalta on selvää, että yhtiön osakkeenomistajina voi olla myös kilpailijoita ja riski siitä, että kyselyoikeutta voidaan käyttää yhtiön intressien vastaisesti, on aina olemassa. Tästä syystä tietojen antamista rajoittaa yhtiön etu. (Mähönen - Villa: Osakeyhtiö III 2011, s. 198)
E:n yhtiökokousten 23.5.2011 (K 3/V 40), 23.6.2011 (K 4/V 41), 31.10.2011 (V 42), 2.10.2012 (K 102/V 46), 1.11.2012 (K 103), 17.12.2012 (K 104) ja 28.6.2013 (K 105) pöytäkirjoista ilmenee, että M, A tai asiamiehensä ovat esittäneet yhtiökokouksessa hallitukselle lukuisia kysymyksiä. Vastauksia kysymyksiin on toimitettu osittain kirjallisesti yhtiökokousten jälkeen (K 5/V 48 ja V 49). Yhtiökokouksen 2.10.2012 pöytäkirjasta (K 102/V 46) ilmenee, että yhtiökokouksessa ei ole ollut paikalla yhtään hallituksen jäsentä, joten kokouksessa PP Oy:n ja BB:n asiamiehenä toiminut asianajaja UU on itse todennut kokouksen aluksi, ettei osakkeenomistajan kyselyoikeus voi siten toteutua.
Lisenssisopimuksesta 23.12.2009 on kerrottu kokouksessa 23.5.2011 osakkeenomistajille sopimuksella myönnetystä yksinoikeudesta pinnoitteisiin ja lisenssimaksusta sekä siihen liittyen H:n tuotteiden käytöstä ja hinnoittelusta. Lisenssisopimusta koskeviin kysymyksiin on vastattu myös yhtiökokouksessa 17.12.2012 ja sen jälkeen kirjallisesti (V 49). Hallitus on tuossa kokouksessa vastannut, että H on maksanut kaikki lisenssisopimuksen mukaiset maksunsa ja toisaalta että hallituksella ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon H:lle on toimitettu F:ää vuosina 2009 - 2012. Ottaen huomioon sen, mitä edellä lisenssisopimuksesta 23.12.2009 on selostettu, annetut vastaukset eivät ole olleet totuudenvastaisia tai poikenneet siitä, mitä muista lisenssisopimuksista on kerrottu. Lisenssisopimuksista ei ole annettu A:lle jäljennöstä sopimusten salassapitoehdon vuoksi.(K 3/V 40, K 103)
Asiassa jäljempänä selostetun näytön ja silloin käytössä olleiden testitulosten valossa hallituksen vastaukset koskien F:n käytön laajuutta ja sen käyttöä laivan vedenpinnan alapuolisissa osissa eivät ole olleet totuudenvastaisia.
L:n lainasopimuksen päiväys on ollut virheellinen (K 23/V 20). S:n kertoman mukaan lainasopimus on todellisuudessa allekirjoitettu 2.7.2010. Virheellinen päiväys on kuitenkin korjattu hallituksen kokouksessa 12.9.2010 (V 41). Tämän jälkeen sopimuksen päiväyksestä kerrotut ja ilmoitetut tiedot (K 1, K 4, V 41) huomioiden kyse ei ole ollut tahallisesta virheellisen tiedon antamisesta.
Vastauksena osakassopimusten olemassaoloa koskevaan kysymykseen hallitus on yhtiökokouksessa 23.5.2011 kiistänyt olevansa tietoinen, että osakkeenomistajilla olisi voimassaolevia osakassopimuksia (K 3/V 40). Hallituksen kirjallisesti kokouksen jälkeen antamista vastauksista käy ilmi, että hallitus on täydentänyt vastaustaan kertomalla tarkemmin osakkeiden luovutuksesta D:n intressipiiriin 20.5.2010 pidetyn yhtiökokouksen jälkeen (K 5).
J on kertonut, että hän oli lopettanut E:ssä työskentelyn vuonna 2011 ja konsultoinut E:lle vuoteen 2012 saakka. Vuoden 2013 hän oli työskennellyt C:lle Singaporessa ja siellä hänen vastuullaan olivat olleet muun muassa E:n IPR-asiat.
J:n osalta asiassa on sinänsä ollut riidatonta, että hänen lähtiessä E:stä yhtiöstä on lähtenyt merkittävää tietotaitoa ja tuotekehitystieto on muodostanut merkittävän osan E:n omaisuudesta. Toisaalta on huomioitava, että J:lle ei oltu E:ssä asetettu rajoituksia tulevaisuuden työtehtävien suhteen. A:n väite siitä, että J:n mukana E:stä olisi lähtenyt kaikki patentoituun tuotekehitysomaisuuteen liittyvä yrityssalaisuuden muodostava tuotekehitystieto on kuitenkin liioiteltu. Tietotaitoa on ollut E:ssä muillakin kuin J:llä.
J:n palvelusuhteesta hallitus on yhtiökokouksessa 1.11.2012 kertonut, milloin J on E:llä lopettanut, mutta ei ole vastannut kysymykseen, onko J siirtynyt C:n palvelukseen, koska hallitus ei katsonut tiedolla olevan merkitystä E:n kannalta (K 103). Koska kysymyksellä ei ole ollut vaikutusta kokouksessa käsiteltävien asioiden arviointiin edellä mainitussa osakeyhtiölain säännöksessä säädetyllä tavalla, hallitus on voinut kieltäytyä vastaamasta, vaikka vastauksella olisikin voinut olla merkitystä tässä oikeudenkäynnissä. Yhtiökokouksessa 28.6.2013 ei ole esitetty kysymyksiä koskien J:n palvelusuhdetta.
K:n, P:n ja S:n mukaan E:n tuotannon ulkoistamista oli harkittu jo ainakin vuoden ajan ja harkinnassa oli kartoitettu muitakin vaihtoehtoja. E:n tehtaan myymisestä oli keskusteltu jo hallituksen kokouksessa 21.6.2010 M:n ollessa hallituksessa (K 94). K oli saanut yhtiön konsultilta MM:ltä tammikuussa 2011 toimeksiannon selvittää, minkä hintaista olisi materiaalin tuottamisen ulkoistaminen, kun tehdas oli pieni ja tuottaminen kallista (V 154). Vuoden 2010 tilinpäätöksen liitetiedoissa (K 8/V 9) on hallituksen kommenteissa mainittu, että "hallitus on aloittanut toimenpiteet parantaakseen E:n tuotantoa hakemalla vaihtoehtoisia ulkoistusratkaisuja ja näin vahvistaa yhtiön käyttöpääomaa. Tämän seurauksena hallitus on aloittanut yhtiön tehdaskiinteistön myynnin Herralassa." Tämä tilinpäätöksen versio on A:n mukaan esitelty yhtiökokouksen jatkokokouksessa 23.6.2011.
S:n mukaan päätös tuotannon ulkoistamisesta Ä:lle on tehty alkukesästä 2011 (V 147) ja Herralan toimitilat on myyty kesäkuussa 2011. LL:n mukaan muuttopäivä oli ollut syyskuun 2011 lopulla ja tuotantoa oli jatkettu Herralassa muuttoon asti.
Tuotannon ulkoistaminen on sellaisenaan tavanomainen ja laillinen toimi, kuten käräjäoikeuskin on katsonut (tuomion sivut 71-72). E:n taloudellinen tilanne oli ollut heikko jo ulkoistamista harkittaessa ja siten sille on ollut liiketaloudellinen peruste. Tuotanto ulkoistettiin Ä:lle, minne VV:n mukaan oli ulkoistettu myös Norjan H:n tuotanto, mutta harkinnassa oli huomioitu muitakin vaihtoehtoja. Ä:n ei ole väitetty olleen C:n intressi- tai vaikutuspiirissä. Tavanomaisuutta ja laillisuutta tukee myös se, että E:n myyntiagentti YY:n mukaan hänen osaltaan yhteistoiminta E:n kanssa jatkui ulkoistamisesta huolimatta ennallaan.
Yhtiökokouksen 31.10.2011 pöytäkirjan (V 42) mukaan M/UU on kokouksessa todennut "hänen tietoonsa tulleen, että yhtiön liiketoimintaa on siirretty Norjaan enemmistöosakkaiden määräysvallassa olevaan yhtiöön". Tähän liittyen R on kertonut, ettei yhtiön liiketoimintaa ole siirretty Norjaan. Vaikka A on ollut tietoinen ulkoistamisharkinnasta ja tehtaan myynnin aloittamisesta ennen 31.10.2011 yhtiökokousta, kokouksen toimittamisajankohtana toiminta oli jo ollut ulkoistettu Ä:lle ja Herralan kiinteistö myyty. Nämä ovat seikkoja, joista olisi tullut kertoa osakkeenomistajalle. Sen sijaan yhtiökokouksen pöytäkirjasta ei ilmene, että M olisi kertomansa mukaisesti kysynyt yhtiökokouksessa, mistä yhtiökokouspöytäkirjat saa ja että hänelle olisi vastattu, että Herralan toimistosta.

Muut rikkomukset

E:n hallinnon hoitaminen ja päätöksenteko on J:n ja II:n kertomusten mukaan ollut melko vapaamuotoista. II on muun muassa kertonut, että hän oli ollut E:n hallituksessa kahden viikon ajan keväällä 2010, mutta että tästä ei ole ollut kirjausta kaupparekisterissä. Mahdollisesti kirjausta ei ole ollut hänen jälkeen hallitukseen jääneestä XX:stäkään - 31.12.2010 on pidetty kolme hallituksen kokousta (K 3/V 40 ja K 5) ja 6.6.2011 hallituksen antaman vastauksen mukaan niistä yhdestä oli laadittu pöytäkirja ja kahden muun osalta hallitus on tuolloin vastannut, että pöytäkirjat laaditaan piakkoin. Epäselväksi on jäänyt, onko näitä koskaan laadittu. Joka tapauksessa J:n ja II:n kertoman perusteella tämä ei olisi sinänsä poikennut E:n hallinnon hoidon tavasta verrattuna aikaan ennen C:n omistusta. E:n kirjanpitäjä on yhtiökokouksessa 23.6.2011 kertonut, että näiden kokousten pöytäkirjat eivät ole olleet tilintarkastajan käytettävissä (K 4/V 41).
Vuoden 2010 tilinpäätöksen osalta tilinpäätöksessä, joka on esitelty yhtiökokouksessa 23.5.2011 on ollut eräitä kirjanpitäjän havaitsemia virheitä ja kokouksessa esitellystä tilinpäätösversiosta on puuttunut tilintarkastusmerkintä. Epäselvyyksien vuoksi tilinpäätöksen hyväksyminen on päätetty siirtää yhtiökokouksen jatkokokouksen 23.6.2011 käsiteltäväksi. Kokouksessa asia on käsitelty ja epäselvyydet on korjattu. Tilintarkastaja on antanut E:n tilikaudesta 2010 hyväksyvän tilintarkastuskertomuksen ja se on esitelty yhtiökokoukselle. E:n kirjanpitäjä on jatkokokouksessa vahvistanut esillä olevan tilinpäätöksen olleen ainoa versio, johon tilintarkastusmerkintä on tehty. (K 4/V 41, K 6 - K 10)
Osakeantipäätös on tehty jatkokokouksessa 23.6.2011. Päätöksessä osakkeiden merkinnälle varattu aika on ollut viisi päivää eli siten OYL 9 luvun 5 §:n 2 momentti huomioon ottaen liian lyhyt. Osakeanti on kuitenkin peruutettu ylimääräisessä yhtiökokouksessa 31.10.2011 (V 42) A:n moitittua päätöstä.
A on väittänyt, että E:n yhtiökokouksia ei ole järjestetty asianmukaisesti, kun yhtiökokousten puheenjohtajina oli toiminut Y:n esteelliset asianajajia ja kokouskieli on pyritty vaihtamaan englanniksi. B, C ja D ovat esittäneet, että Y on ollut nimenomaan E:n käyttämä asianajotoimisto. Tämä ei ole kuitenkaan uskottavaa, koska ajalla 28.10.2010 - 16.2.2012 myös B:n postiosoitteena on ollut Y asianajotoimisto (K 106) ja B:n hallituksen jäsenenä ja varajäsenenä ovat toimineet Y:n asianajajat. Edellä mainittu ei kuitenkaan osoita, että Y:n asianajajat olisivat olleet esteellisiä toimimaan OYL 5 luvun 23 §:n mukaisesti yhtiökokousten valittuina puheenjohtajina. Huomioitava on myös, että A ei ole ehdottanut kokouksiin muutakaan puheenjohtajaa, vaikka on huomauttanut puolueellisuudesta ja esteellisyydestä ainakin kokouksissa 23.6.2011 ja 28.6.2013. Kokouskielen muuttamista englanniksi on ehdotettu ainakin kokouksessa 23.6.2011, mutta ehdotusta ei ole hyväksytty (K 4/V 41).
A oli vaatinut 21.8.2012 ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista ja osakkeenomistajien aseman suojaamiseksi tarvittavien asioiden saattamista käsiteltäväksi seuraavaksi kokoontuvassa yhtiökokouksessa (K 101). Yhtiön hallitus ei ollut ottanut vaadittuja asioita esityslistalle 2.10.2012 eikä 1.11.2012 pidetyissä yhtiökokouksissa (K 102 ja K 103). E:n hallitus oli toimittanut kokouskutsun A:n vaatimaan yhtiökokoukseen vasta 12.12.2012 ja vaaditut asiat oli käsitelty kokouksessa 17.12.2012 (K 104/V 49). A ei ole siten saanut vaatimiaan asioita käsitellyksi OYL:n 4 ja 5 §:n mukaisesti. Toisaalta vaatimus on esitetty ajankohtana 9.8. - 2.10.2012, jolloin yhtiöllä ei ollut toimivaa hallitusta. Lisäksi käsiteltäväksi esitettyjä asioita on ollut lukuisia ja vaaditut asiat on käsitelty joulukuun kokouksessa paljon ennen E:n konkurssia. Yhtiökokouksessa 17.12.2012 on käyty keskustelua konkurssihakemuksen vastustamisesta (K 104/V 49). E:n hallitus on todennut, että konkurssihakemusta ei ole vastustettu Y:n ohjeistuksen mukaisesti. C:n mukaan E:n hallituksella ei ole ollut mitään syytä vastustaa C:n konkurssihakemusta, koska E oli maksukyvytön.
Hallituksen jäsenten esteellisyys
A on katsonut, että kaikki hallituksen jäsenet ovat 30.6.2010 jälkeen kuuluneet D-ryhmän intressipiiriin ja olleet siten esteellisiä tekemään päätöksiä E:n ja D-konsernin intressipiirin välisistä oikeustoimista.
Todisteista V 128, V 130 ja V 131 ilmenee, että S on pidättäytynyt äänestämästä 1.7.2010 hallituksen kokouksessa L:n lainasta, P ei ole osallistunut C:lle myönnetyn yrityskiinnitysasian käsittelyyn 21.11.2011 ja että P ei ole osallistunut 8.12.2011 uuden lisenssisopimuksen käsittelyyn. Hallituksen jäsenet ovat siten OYL 6 luvun 4 §:n mukaisesti jättäneet osallistumatta asioiden käsittelyyn säännöksessä mainituissa tilanteissa. Käräjäoikeuden katsomin tavoin (tuomion sivut 70-71) hallituksen jäsenet eivät ole muutoin olleet esteellisiä.
Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin (tuomion sivu 66), ettei Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 18.9.2012 tuomiolla ja Kouvolan hovioikeuden 26.3.2013 tuomiolla ole todistusvaikutusta arvioitaessa hallituksen jäsenten esteellisyyttä tässä asiassa.
Oikeudellinen arvio osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n soveltuvuudesta
Osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n mukaan osakkeenomistaja on toisen osakkeenomistajan kanteesta velvoitettava määräajassa lunastamaan tämän osakkeet, jos:
1) osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen taikka muuhun tämän lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen; sekä
2) toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.
Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä.
Osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiökokous, hallitus, toimitusjohtaja tai hallintoneuvosto ei saa tehdä päätöstä tai ryhtyä muuhun toimenpiteeseen, joka on omiaan tuottamaan osakkeenomistajalle tai muulle epäoikeutettua etua yhtiön tai toisen osakkeenomistajan kustannuksella.
Esitöiden mukaan mainitun 1 luvun 7 §:ssä säännelty osakkeiden ja osakkeenomistajien välinen yhdenvertaisuus suojaa vähemmistöosakkeenomistajia. Periaatteen noudattaminen ei estä enemmistövallan käyttämistä, mutta estää enemmistöosakkeenomistajien suosimisen vähemmistön kustannuksella. Säännös koskee yhtiökokouksen ja yhtiön johdon päätöksiä sekä yhtiön johdon tekemiä muitakin toimenpiteitä, kuten tiettyä osakkeenomistajaa suosivia liiketoimia. Säännöksellä kielletään kaikenlaisen epäoikeutetun taloudellisen edun antaminen esimerkiksi enemmistöosakkaalle vähemmistöosakkaan kustannuksella. Tällainen etu voi olla tiettyä osakkeenomistajaa suosiva hinnoittelu suunnatussa osakeannissa tai osakkeenomistajaa hyödyttävä ja yhtiön kannalta epäedullinen liiketoimi.
Säännöksen sanamuodon mukaan yhdenvertaisuusperiaatetta sovelletaan yhtiön osakkeenomistajaan. Vastaavia periaatteita on kuitenkin sovellettava myös esimerkiksi sulautuvan yhtiön osakkeenomistajaan tilanteessa, jossa sulautumisesta on päätetty, mutta tästä ei vielä ole tullut vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajaa. Myös osakkeen merkitsijään on sitovan merkintätoimen jälkeen sovellettava vastaavia periaatteita siinä laajuudessa kuin se osakkeen merkitsijän asema huomioon ottaen on mahdollista. Periaatteet ovat vastaavalla rajauksella ulotettavissa myös optio-oikeuden haltijaan. (HE 109/2005 vp, s. 39-40).
Edelleen esitöiden mukaan myötävaikuttaminen yhdenvertaisuutta koskevan 1 luvun 7 §:n vastaiseen päätökseen tarkoittaa paitsi osallistumista yhdenvertaisuutta loukkaavaan yhtiökokouspäätökseen myös muun muassa tilanteita, joissa osakkeenomistaja hallituksen jäsenenä tekee yhdenvertaisuutta loukkaavan päätöksen taikka vaikutusvallallaan painostaa hallituksen tai sen jäsenen tällaiseen menettelyyn (HE 109/2005 vp, s. 205).
Edellä olevasta on pääteltävissä, että liiketoimet kuten sopimusten tekeminen voivat tulla arvioitavaksi vaikutusvallan väärinkäyttönä. Vaikutusvallan väärinkäyttö ei edellytä, että liiketoimi on osakkeenomistajan tekemä, vaan vaikutusvaltaa voidaan käyttää väärin myös välikäsien kautta. Väärinkäytöksen tapahtuessa sen tekijän tai sen kohteen ei tarvitse olla osakkeenomistajan asemassa yhtiössä, vaan tässä suhteessa on riittävää, että tästä on tehdyn sitovan oikeustoimen perusteella välttämättä tulossa yhtiön osakkeenomistaja.
Vaikka sopimus 23.12.2009 sisälsi C/H:n option päästä E:n osakkeenomistajaksi, sopimus ei kuitenkaan ollut H:ta tältä osin sitova eikä C:n asemaa siten voida vielä sen perusteella pitää osakkeenomistajan asemaan verrattavana. C:tä voidaan pitää E:n osakkeenomistajana vasta B:n merkittyä E:n osakkeita C:n lukuun. Vaikutusvallan väärinkäyttönä voisi siten tulla kysymykseen C:n toiminta E:ssä vasta 26.5.2010 jälkeen. Sopimuksella 23.12.2009 on kuitenkin merkitystä arvioitaessa osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n soveltuvuutta, koska sopimuksen sitovuus oli edellä todetulla tavalla kyseenalainen ja se pantiin täytäntöön C:n saatua yhtiössä määräysvallan.
Pykälän soveltuvuuden kannalta asiassa on ratkaistava, onko E saanut sopimuksesta 23.12.2009 käyvän vastikkeen, vai onko sopimus ollut alihintainen, kuten kanteessa väitetään. Jos sopimus on ollut E:n kannalta siinä määrin alihintainen, että se on verrattavissa laittomaan varojen jakoon yhtiöstä, on sitovuudeltaan kyseenalaisen sopimuksen täytäntöönpanossa sen jälkeen, kun C oli saanut yhtiössä määräysvallan, voinut olla kysymys vaikutusvallan väärinkäytöstä.
Yhtiön varojen jakamisesta säädetään osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ssä. Sen 3 momentin mukaan liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojen jakoa. Lainkohdan esitöiden mukaan laitonta varojenjakoa ovat 1 ja 2 momentissa lueteltujen laillisten varojenjakotapojen ulkopuolella kaikki sellaiset menettelyt, joissa yhtiöstä poistuu varoja ilman liiketaloudellista perustetta. Liiketaloudellista perustetta arvioitaessa olennaista ei ole se, osoittautuuko liiketoimi jälkikäteen yhtiölle tappiolliseksi, vaan se, millä perusteella toimenpide on tehty: onko tarkoitus ollut liiketaloudellinen vai ei. Ratkaisevaa on, olisiko päätöksen tekijöiden pitänyt tietää, ettei päätös ole liiketaloudellisesti perusteltu (HE 109/2005 vp, s. 124).
Oikeustoimet, joilla C saavutti enemmistövallan E:ssä, osoittavat, että E ei saanut sopimuksesta 23.12.2009 C/H:ltä muuta merkittävää vastiketta kuin sopimuksessa sovitun lisenssimaksun 100.000 euroa, vaikka E:n puolelta lisenssisopimusneuvotteluihin oli 2009 ryhdytty ja niitä oli keväällä 2010 jatkettu C/H:n taholta tehtyjen sijoitustarjousten vuoksi. Lisenssimaksun suuruus on tosin vastannut E:n aiemmin tekemiä lisenssisopimuksia, mutta aiemmat sopimukset olleet joko määräaikaisia tai ainakin E:n puolelta irtisanottavissa. Viimeksi mainitussa suhteessa sopimus 23.12.2009 poikkesi aiemmista. Se ei ollut E:n puolelta irtisanottavissa. Se poikkesi aiemmista myös siinä suhteessa, että yksinoikeus E:n teknologialla valmistettaviin pinnoitteisiin ei rajoittunut sopimuskumppanin omaan tuotantoalaan, vaan se kattoi millaisen pinnoitetuotannon tahansa, johon E:n teknologia soveltui. Pinnoitteet olivat tosin ainoastaan osa niistä sovelluksista, joihin E:n teknologia soveltui, mutta se oli vuonna 2009 yhtiön tuotekehittelyn viimeisin ja lupaavin osa. Kokemusperäistä tietoa F:n soveltuvuudesta H:n valmistamien laivamaalien ainesosaksi oli tuolloin ollut, vaikka se oli vasta ollut alustavaa (K 11, 12).
Hovioikeuden käsityksen mukaan sopimuksella 23.12.2009 ei ole ollut E:n kannalta liiketaloudellista perustetta seuraavista syistä. Yksinoikeuden luovuttaminen määräämättömäksi ajaksi E:n teknologiaan kaikenlaisessa pinnoitetuotannossa käytännössä 100.000 euron kertamaksua vastaan on edellä mainituista syistä ollut E:n kannalta alihintainen. Sopimus olisi voinut olla E:n kannalta liiketaloudellisesti perusteltu, jos E olisi tavoitteensa mukaisesti ensin saanut neuvotteluosapuoleltaan sitoumuksen sijoituksesta yhtiöön. C/H:n puolelta laaditun sopimuksen 23.12.2009 E:n toimitusjohtajana allekirjoittanut I sekä sen osakkeenomistajina allekirjoittaneet K ja J ovat samana päivänä tehneet osakekaupan, jolla he ovat myyneet 6 prosenttia E:n osakekannasta yhdelle E:n vastapuolelle sopimuksessa 23.12.2009 samaisella 100.000 eurolla. He ovat siten ottaneet sopimuksesta 23.12.2009 vastiketta E:n asemesta myös itselleen.
Sopimuksen 23.12.2009 allekirjoittaminen E:n puolesta sekä mainittu osakekauppa on salattu yhtiön hallitukselta. Tämä seikka puolestaan osoittaa, että I, K ja J ovat tienneet, ettei sopimus 23.12.2009 ole ollut heidän osakekaupassa saamaansa vastikkeeseen verrattuna E:n kannalta liiketaloudellisesti perusteltu. I on itsekin ollut edellä todetulla tavalla myöhemmin keväällä 2010 sitä mieltä, ettei sopimus 23.12.2009 ole hänen allekirjoituksestaan huolimatta ollut E:lle riittävän edullinen eikä sitä sitova.
C:n edustajista kootun E:n hallituksen liiketoiminta keskittyi edellä selostetulla tavalla sopimuksen 23.12.2009 täytäntöönpanoon, mistä hyöty koitui yksinomaan H:lle, josta C omisti tuolloin 20 prosenttia. Vaikka sopimuksen muuttamisen 31.1.2012 jälkeen H mahdollisti E:lle teknologiansa lisensoinnin muille kuin merenkulun pinnoitevalmistajille, ei näyttöä ole esitetty siitä, että tässä olisi onnistuttu tai sitä edes yritetyn.
E:n tappiollisuudesta johtuen sillä on ollut jatkuva uuden rahoituksen tarve. Vieraan pääoman ehtoinen lainarahoitus sen pääomistajalta on ollut kuitenkin varsin lyhytaikaista eikä sillä ole voitu ratkaista pysyvää likviditeettiongelmaa, josta lyhytaikaisen lainoituksen jatkuva tarve kertoo. Lainat eivät korko- tai konversioehtojensa puolesta ole olleet epätavanomaisia tai E:lle epäedullisia. Hovioikeus katsoo, että lainoille on ollut liiketaloudellinen peruste sikäli kuin niillä on voitu turvata E:n päivittäisen toiminnan ja tuotannon jatkuminen lyhyellä tähtäimellä siinä H:ta palvelevassa liiketoiminnassa, jollaiseksi se oli muodostunut sopimuksen 23.12.2009 noudattamisen vuoksi.
Myös osakeannit ovat tavanomainen keino hankkia pääomaa rahoitusvaikeuksissa olevalle yhtiölle. Oman pääoman ehtoisella rahoituksella vahvistetaan yhtiön tasetta ja pyritään varmistamaan yhtiön toimintaedellytykset pitkälle tulevaisuuteen. E:n hallituksen yhtiökokoukselle 23.5.2011 ja sen jatkokokoukselle 23.6.2011 ehdottamassa osakeannissa osakkeen merkintähinta on ollut huomattavan alhainen ja merkittävien osakkeiden lukumäärä huomattavan suuri. Merkintähinnan perusteella yhtiön arvo ennen osakeantia olisi ollut vain 23.113,81 euroa. Merkintähinta 0,0035 euroa on ollut varsin alhainen myös verrattaessa sitä esimerkiksi lainasopimuksissa oleviin konversioehtoihin, joiden mukaan osakkeen merkintähinnaksi olisi muodostunut 0,02 euroa osakkeelta, tai esimerkiksi K:n, J:n ja I:n 23.12.2009 osakkeistaan saamaan kauppahintaan 1 euro/osake. Antiehdotuksessa merkintähintaa ei ole perusteltu. Annissa merkittävät uudet osakkeet olisivat muodostaneet 89,78 prosenttia yhtiön kaikista osakkeista annin jälkeen, mikä huomioon ottaen aikaisempi osakeomistus olisi mahdollistanut yhtiön enemmistöomistajalle C:lle yli 90 prosentin osake-enemmistön saavuttamisen, mikä puolestaan olisi osakeyhtiölain 18 luvun 1 §:n mukaisesti mahdollistanut vähemmistöosakkeiden lunastamisen ulos yhtiöstä. Lunastamistilanteessa edellisen osakeannin mukaisella merkintähinnalla voidaan perustella lunastushintaa, mikä olisi mahdollistanut osakkeiden lunastamisen alihintaan. Annissa osakkeenomistajilla on toisaalta ollut oikeus merkitä osakkeita entisen omistuksensa mukaisessa suhteessa, eikä annilla siten olisi ollut omistusta laimentavaa vaikutusta, jos kaikki osakkaat olisivat käyttäneet merkintäoikeutensa.
Nyt kysymyksessä olevan pykälän mukaan lunastuksen edellytyksenä on vaikutusvallan väärinkäytön jatkuminen. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että yksittäinenkin teko voi täyttää vaikutusvallan väärinkäytön kriteerit, jos teon haitalliset seuraukset ovat jatkuvia. Tällaisena yksittäisenä tekona tulee mielipiteen mukaan kysymykseen ainakin se, että yhtiön liiketoiminta tai keskeiset arvokomponentit myydään pois, yleensä vaikutusvaltaa väärinkäyttävälle osakkeenomistajalle tai tämän lähipiirille (Vahtera, Veikko: Vaikutusvallan väärinkäytön kriteerien arvioiminen, DL 5/2011, s. 625; Pönkä, Ville: Osakkeen lunastaminen, Talentum 2015, s. 764).
Toisena esimerkkinä lunastusvelvollisuuden mahdollisesti jo yksistään perustavasta vakavasta vaikutusvallan väärinkäytöstä kirjallisuudessa on mainittu vähemmistön omistusosuuden laimentaminen suunnatulla osakeannilla siten, että vähemmistön osuus yhtiön kaikista osakkeista laskee alle tietyn vähemmistöoikeuksien käytön kannalta kriittisen rajan. Tällöin on kiinnitettävä huomiota merkintähintaan. Mitä alhaisempi osakkeen merkintähinta on suhteessa käypään hintaan sitä todennäköisemmin kysymys on vaikutusvallan väärinkäytöstä (Vahtera, Veikko: Vaikutusvallan väärinkäyttö ja sen seuraamukset osakeyhtiössä, Edilex 15.4.2009, s. 110-111; Pönkä, Ville: emts. 766).
Hovioikeuden johtopäätös edellä lausutusta on, että C on osakkeenomistajana käyttänyt vaikutusvaltaansa väärin E:ssä noudattaessaan sopimusta 23.12.2009, vaikka sen sitovuus E:hen nähden on ollut usealla edellä todetulla perusteella C/H:n tieten kyseenalainen. Sopimuksella on luovutettu C:n käyttöön lupaavin osa E:n liiketoiminnasta yhtiön saamatta siitä käypää vastiketta. E:n oma liiketoiminta on luovutuksen seurauksena yksipuolistunut ja muodostunut aikaisempaa merkittävästi tappiollisemmaksi. Vastikkeen saamatta jääminen on entisestään heikentänyt E:n rahoitusasemaa, johon C:n myöntämät lyhytaikaiset lainat eivät ole voineet tuoda pysyvää parannusta, vaan ne ovat saattaneet E:n rahoituksellisesti C:stä riippuvaiseen asemaan.
Vaikka E:n lainoitukselle on sen uudessa tilanteessa ollut olemassa lyhyen tähtäimen liiketaloudelliset perusteet, hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että C:n myönnettyä nämä lyhytaikaiset lainat se on E:n pääomistajana heti niiden eräännyttyä vaatinut niiden takaisinmaksua. Tähän yhtiön hallitus on vedonnut perusteena toisiaan seuranneille osakeantiehdotuksille. Osakeantia 23.6.2011 toteutettaessa E:n liiketoiminta on jo ollut edellä todetulla tavalla sellaista, että vähemmistöosakkailla on ollut perusteltu aihe epäillä, että E:n liiketoiminta keskittyy lähinnä H:lle lisensoidun teknologian kehittämiseen, jonka hyödyt lisenssisopimuksen johdosta koituisivat lähinnä C:lle, eikä E:llä ollut enää odotettavissa sellaista muuta liiketoimintaa, josta olisi ollut odotettavissa yhtiölle merkittäviä tuloja. Annilla saatavista varoista huomattava osa on ollut tarkoitus käyttää yhtiön pääomistajan C:n ja C-sidonnaisen L:n lyhytaikaisten lainojen maksuun eikä yhtiölle tulevaisuudessa voittoa tuottavan liiketoiminnan kehittämiseen eikä taseen vahvistamiseen osakepääoman korotuksena.
Tällaisten seikkojen perusteella vähemmistöosakkaille on perustellusti syntynyt epäily siitä, että E:n yhtiön toimintaa viedään lähinnä sen pääomistajaa eli C:tä yksipuolisesti hyödyttävään suuntaan, ja vähemmistöosakkaille on perustellusti syntynyt epäily hallituksen toiminnan tasapuolisuutta kohtaan. Mainittujen seikkojen valossa E:hen sijoittaminen ja osakeantiin osallistuminen ei olisi ollut vähemmistöosakkaiden kannalta mielekästä eikä liiketaloudellisesti järkevää. Alimerkintätilanteessa hallitus olisi lisäksi voinut määrätä, kenellä on oikeus merkitä merkitsemättä jääneet osakkeet, mikä olisi joka tapauksessa mahdollistanut C:n suhteellisen osakeomistuksen kasvattamisen alimerkintätilanteessa.
Hovioikeus katsoo, että kokonaisuutena arvioiden edellä mainitut seikat tukevat sitä A:n väitettä, että tällä kyseisellä osakeannilla on osakkaiden yhdenvertaisuutta loukkaavalla tavalla pyritty lisäämään enemmistöomistajan eli C:n suhteellista omistusosuutta yhtiössä vähemmistöosakkaiden omistusta laimentavin vaikutuksin, vaikka kyseessä ei olekaan ollut suunnattu anti ja antipäätös on sittemmin peruutettu. Tähän johtopäätökseen ei vaikuta se S:n selitys, jonka mukaan alhaisen merkintähinnan pääasiallinen syy oli ollut se, että kaikilla osakkeenomistajilla olisi ollut kannuste investoida yhtiöön (K 4). Sen sijaan tätä antia myöhemmillä osakeantiehdotuksilla ei ole samanlaista merkitystä osoituksena vaikutusvallan väärinkäytöstä, koska niissä oli edellytetty osakkeenomistajien 80 prosenttista läsnäoloa annista päätettäessä ja läsnä olleiden osakkeenomistajien yksimielisyyttä annin ehdoista.
Edellä lausuttu hovioikeuden johtopäätös C:n vaikutusvallan väärinkäytöstä E:ssä ei perustu yksinomaan siihen että E:n liiketoiminnasta on sen lupaavin osa luovutettu 23.12.2009 C/H:n hyödynnettäväksi ilman käypää vastiketta vastoin osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ää eikä yksinomaan siihen, että sittemmin peruutetulla osakeannilla 23.6.2011 on ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti vähemmistön osakeomistusta laimentava tarkoitus. Yksittäisinä nämä teot eivät hovioikeuden käsityksen mukaan vielä sellaisinaan ylittäisi lunastuskynnystä varsinkaan, kun otetaan huomioon, että C ei ole ollut E:n osakkeenomistaja 23.12.2009 eikä siten ole voinut toimia liiketoiminnan osan luovuttajana. Samasta syystä I, J ja K eivät ole voineet toimia C:n välikäsinä asiassa.
Päätelmä perustuu kokonaisarvioon, jonka mukaan C/H:n toiminta on joulukuusta 2009 ollut suunnitelmallista ja tähdännyt ensin määräysvallan saamiseen E:ssä osakekaupalla 23.12.2009, joka vahvisti C/H -sidonnaista omistusta yhtiössä ja samalla vauhditti I:n, J:n ja K:n samana päivänä tekemää liiketoiminnan osan luovutusta lisenssisopimuksella H:lle. Saatuaan osakekaupalla 26.5./8.6.2010 määräysvallan C on ottanut E:n liiketoiminnan haltuunsa ja jatkanut sitä sitovuudeltaan kyseenalaisen lisenssisopimuksen perusteella ainoastaan siltä osin kuin se oli soveltunut sen omiin tarkoituksiin pyrkien samalla osakeantiehdotuksillaan näännyttämään vähemmistöosakkaat pois yhtiöstä. E:n omaehtoiseen liiketoimintaan perustuvan tulorahoituksen asemesta se on velkaannutettu pääomistajalleen C:lle, jonka toiminta on ollut tahallista, pitkäkestoista ja seurauksiltaan peruuttamatonta. C on lopettanut E:n liiketoiminnan, kun sen tuotekehityksen avulla ei ollut päästykään sille H:n tuotannossa tavoiteltuihin tuloksiin jäljempänä ilmenevällä tavalla. Tähän kokonaisuuteen nähden edellä todetuilla vähäisillä menettelyvirheillä yhtiökokouksissa ja asianosaisten välisillä riitaisuuksilla niiden käsittelyssä ei ole merkitystä.
Sopimuksella 23.12.2009 aloitetun ja 26.5.2010 jälkeen toteutetun yksinoikeuden luovutuksen haitalliset seuraukset E:n liiketoimintaan ja rahoitusasemaan ovat jatkuneet aina siihen asti, kun E lopulta asetettiin konkurssiin myös C:n omasta hakemuksesta. Hakemuksen perusteena olivat olleet edellä mainitut C:n lainat E:lle. Vaikka konkurssin vuoksi vaikutusvallan väärinkäytön jatkuminen ei enää ole todennäköistä, on konkurssi ollut seurausta edellä todetusta C:n vaikutusvallan väärinkäytöstä eikä siten ole estettä määrätä C:tä ja sen omistamaa B:tä yhteisvastuullisesti velvolliseksi lunastamaan A:n omistamat E:n osakkeet. Kun edellä todettu vaikutusvallan väärinkäyttö on ollut pitkäkestoista ja vaikutuksiltaan peruuttamatonta, edellyttää A:n oikeussuoja sen omistamien E:n osakkeiden määräämistä lunastettaviksi.

Lunastushinta

H:n E:n teknologialla kehittämän pinnoitteen käyttökelpoisuus
A:n vaatima lunastushinta perustuu olennaisesti siihen väitteeseen, että D on E:n kehittämää teknologiaa hyväksi käyttäen saanut H:lta valmiin ja kilpaileviin tuotteisiin nähden ylivoimaisella tavalla polttoaineen kulutusta ja huoltopuhdistustarvetta vähentävän pinnoitetuotteen, jolla voidaan pinnoittaa D:n laivasto ja jota voidaan myydä muille laivastoille. Tämä on tapahtunut E:n saamatta luovuttamastaan teknologiasta käypää vastiketta. Vaadittu lunastushinta sisältää laskennallisen vastikkeen E:lle. C ja B ovat väittäneet, että H ei ole onnistunut tällaista tuotetta kehittämään eikä D:n laivoja ole sellaisella pinnoitettu. Kysymys on väitteiden tueksi esitetyn näytön arvioinnista.
D:n asiakaslehdessä "World Horizon" kerrotaan tammikuussa 2010 (K 11), että H:lla on mielenkiintoinen teknologiaratkaisu, jota voidaan soveltaa C:n aluksiin. H on artikkelin mukaan solminut yhteistyösopimuksen E:n kanssa ja hankkinut maailmanlaajuisen yksinoikeuden käyttää kyseistä teknologiaa laivamaalien valmistamisessa. "C:n tuella H on valjastanut käänteentekevää nanotiedettä ja patentoitua dispersioteknologiaa valmistaakseen pinnoitteita, jotka kestävät erinomaisesti kulumista ja levittyvät tasaisesti. Näillä tuotenimellä Green Ocean Coatings kulkevilla tuotteilla saatetaan saavuttaa huomattavia eroja alusten nopeudessa ja polttoaineen kulutuksessa, mikä tuottaisi säästöjä laivanomistajille ja säästäisi ympäristöä. Vuoden 2009 puolivälissä H pani Green Ocean Coatings -tuotteet tulikokeeseen pinnoittamalla niillä huomattavan laajat alueet BW Gasin LNG-aluksen, Berge Arzewin, pinnanalaisista ja pinnanpäällisistä osista. Alustavat tutkimustulokset ovat olleet lupaavia ja auttavat uuden teknologian jatkokehittelyssä."
A on esittänyt todisteena mainitun Berge Arzew -aluksen testiraportin 20.3.2011 (K 81). Siitä ilmenee, että tulokset vedenpinnan päällisistä osista ovat erinomaisia. Sen sijaan havainnot vedenpinnanalaisista osista ovat ristiriitaisia. Yhtä osaa koskevan havainnon mukaan maali oli tarttunut erinomaisesti eikä kasvustoa eikä kulumisesta aiheutuneita vaurioita ollut havaittu. Sen sijaan toista osaa koskevan havainnon mukaan kasvustoa oli tarttunut. Havainnot oli tässä raportissa tehty yksinomaan vedenpinnan päältä käsin.
Motorship-julkaisun 23.5.2011 mukaan Berge Arzew -tankkerin testitulokset ovat pohjakasvuston osalta olleet myönteisiä (K 89).
C ja B ovat esittäneet näyttönä myös saman laivan runkoa koskevat sukellusraportit 22.5.2010 (V 104) ja 11.4.2012 (V 105). ZZ:n mukaan kesäkuussa 2009 maalatun rungon ensimmäiset sukellusraportit oli saatu jo joulukuussa 2009 ja niiden mukaan testialueella oli ollut jo kasvustoa. Raportin 22.5.2010 mukaan testialue oli ollut epäpuhtaampi kuin verrokkialue ja testialue oli jouduttu puhdistamaan 2-3 kertaa kasvuston poistamiseksi. Myös raportin 11.4.2012 mukaan testialueen puhdistaminen oli osoittautunut vaikeaksi. Sukeltaja oli havainnut testialueella raskaasti tumman vihreää 50 mm:n pituista kasvavaa leväkasvusto-foulingia, joka kattoi 100 prosenttia alueesta (V 106).
Myös 14.4.2012 maalatun (V 98) Hermes -aluksen vedenpinnan alapuolella oli 8.1.2013 havaittu kasvuston kiinnittymistä. Sen sijaan ruostetta tai maalin rappeutumista ei ollut havaittu 8.1.2013 eikä 15.12.2012 (V 99 ja 110).
A:n todisteena esittämän D:n asiakaslehden World Horizon tammikuun 2012 numeron mukaan konsernissa on lanseerattu energiansäästöohjelma, jonka tavoitteena on saavuttaa merkityksellisiä ja mitattavia tuloksia vuonna 2012. Ohjelmaan kuuluu muun muassa parannettu alusten rungon hallinta. Siinä "asialle omistautunut -tiimi tutkii parhaillaan lukuisia (kasvuston) kiinnittymisenestoaineita, jotka saattavat merkittävästi parantaa aluksen suorituskykyä." Tekstistä ilmenee, että Green Ocean Coatings -runkopinnoite tarvitsee kiinnittymisenesto-ominaisuuden ja se voi onnistua "jos parhaillaan käynnissä olevat lupaavat tutkimukset tuottavat halutut tulokset" (K 16).
Otteesta Norwegian Solutions -julkaisusta 1.10.2012 ilmenee, että tehdyissä testeissä H:n pintamaali oli osoittautunut kilpailijaansa kestävämmäksi. Maalatut alueet olivat olleet vedenpinnan yläpuolella ("topcoat") (K 85).
Selostettua osin ristiriitaista näyttöä arvioidessaan hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että A:n näyttö perustuu pääasiassa sellaisiin uutis- ja asiakasjulkaisuihin, joiden tarkoituksena on antaa C:stä ja H:stä mahdollisimman positiivinen julkisuuskuva. Tämän vuoksi näissä markkinointitarkoituksessa laadituissa julkaisuissa on jätetty tehtyjen testitulosten yksityiskohdat selostamatta ja annetaan ymmärtää testien olevan lupaavia, vaikka ne ovat vielä olleet keskeneräisiä ja tavoiteltava tuote vielä kehitysvaiheessa. Samantapaisesta H:n markkinointimateriaalista vuodelta 2012 on kertonut myös ÄÄ. O:n sijoitusmuistiossa 2013 on kuitenkin kerrottu, että H:n kasvustoa estävät ("anti-fouling") maalit ovat vasta kehitysvaiheessa (K 80, s. 18). Se, että H:n valmistaman maalin kasvustoa estävät ominaisuudet eivät olleet osoittautuneet odotetuiksi, ilmenee kuitenkin selvästi myös edellä mainitusta D:n asiakaslehdestä World Horizon tammikuussa 2012 (K 16). Lehdessä selostetaan lisäksi laajalti C:n uutta energiansäästöohjelmaa. Selostuksen perusteella H:n käytössä olleella E:n teknologialla ei ole ollut enää 2012 juurikaan sijaa tässä ohjelmassa, vaan ohjelma perustuu kokonaan aivan muunlaiseen kuin pinnoiteteknologiaan. Tämä tukee ZZ:n kertomusta, jonka mukaan H:n maaleja kokeiltiin viimeisen kerran C:n aluksissa 2012 eikä niitä ole tarkoitus jatkossakaan ottaa käyttöön.
C ja B ovat esittäneet näyttöä epäonnistuneista kokeiluista H:n maaleilla myös vedenpinnan yläpuolisissa osissa (V 110, 111, 88, 94, 117, 115, 116, 92, 96). Ongelmat ovat liittyneet maalin kiinnittymiseen alustaansa (kuten myös Danutan potkurissa V 109), valumiseen tai levitettävyyteen. Esiintyneisiin ongelmiin on kuitenkin jo samassa tai eri yhteydessä (V 90) esitetty H:n taholta ratkaisuvaihtoehtoja. Sikäli kuin mainittu näyttö koskee keskeneräisiä kokeita se ei vielä osoita, että H:n tuotekehitys olisi kokonaan epäonnistunut.
H:n tuotekehityksessä mukana ollut VV on kuitenkin kertonut, että norjalainen H oli ollut tuotekehitysyhtiö, jonka useimmat tuotteet eivät olleet valmistuneet kaupallistettaviksi. H ei ollut onnistunut ratkaisemaan kasvuston kiinnittymistä koskevaa ongelmaa. Missään testissä sen valmistama maali ei ollut osoittautunut kilpailijoita paremmaksi. E:n valmistama F maalin ainesosana ei ollut tuonut toivottua kilpailuetua ja E:n nanoteknologiaa olikin käytetty lähinnä H:n tuotteen markkinointikeinona. Hän oli lopettaessaan työskentelyn H:ssa kesäkuussa 2014 ollut sen ainoa työntekijä eikä H:lla ole enää mitään toimintaa. Hovioikeus katsoo että esitetyt sukellusraportit tukevat ratkaisevalla tavalla VV:n ja ZZ:n kertomuksia. Sen, että H:n E:n teknologiaan perustuva tuotekehitys oli päättynyt epäonnistumiseen viimeistään 2013, osoittaa myös se, että sekä E että H on poistettu C:n sijoitusportfoliosta 2014 (V 83, 84).
Hovioikeuden johtopäätös edellä selostetusta on, että A ei ole näyttänyt toteen väitettään siitä, että D:n käytössä olisi ominaisuuksiltaan ylivertainen E:n teknologiaan perustuva H:n valmistama pinnoite.

Lunastushinnan määrääminen

Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä. Tällä tarkoitetaan sitä, että lunastushintaa määrättäessä on eliminoitava se alentava vaikutus, joka vaikutusvallan väärinkäytöllä on osakkeen arvon kannalta (HE 109/2005 vp, s. 205). Laissa eikä esitöissä oteta kantaa, minkä ajankohdan mukaan käypä arvo olisi määritettävä. Hovioikeus katsoo yhdenmukaisesti oikeuskirjallisuudessa esitetyn näkemyksen mukaisesti, että ratkaisevaa hinnan arvioinnille ei ole niinkään osakkeen käypä arvo juuri ennen vaikutusvallan väärinkäytön tapahtumista vaan se, miksi osakkeen hinta lunastusvaatimuksen tekohetkeen mennessä olisi muuttunut ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä (Kyläkallio-Iirola-Kyläkallio: Osakeyhtiö II 2015, s. 684). Tämä tarkoittaa käsillä olevan pitkäkestoisen väärinkäytön kannalta sitä, että arvonmäärityksessä on ensin arvioita osakkeen käypä hinta väärinkäytön alkaessa ja sen jälkeen arvioitava, onko kantaja esittänyt perusteita määrätä arvo tätä korkeammaksi lunastusvaatimuksen esittämiseen mennessä sekä väärinkäytöksen vuoksi tapahtuneiden tai tapahtumatta jääneiden että väärinkäytöksestä riippumattomien seikkojen perusteella. Vastaavasti on otettava huomioon se, että osakkeen arvoon on voinut vaikuttaa myös alentavasti jokin vaikutusvallan väärinkäytöstä kokonaan riippumaton seikka. Tällaisista seikoista näyttötaakka on vastaajalla.

Ensiksi on siis määriteltävä E:n osakkeen käypä arvo väärinkäytöksen alkaessa eli vuonna 2010. I, J ja K ovat 23.12.2009 myyneet E:n osakkeitaan FF:lle 1,00 euron hinnalla. H:n itselleen varaama optio ostaa vanhoja E:n osakkeita on saman päivän uudistus- ja lisenssisopimuksessa ollut 1,25 - 1,5 euroa. C:n hankkimassa Tandbergs patentkontorin raportissa 12.3.2010 (K 51) oli arvioitu E:n patenttihakemukset heikoiksi ja uskottu niiden tulevan hylätyiksi. TT:n mukaan raportti oli laadittu tarkoitushakuisesti eikä siinä ollut kiinnitetty huomiota siihen, että hakemusten puutteet olivat olleet korjattavissa (K 50). Tämän jälkeen H:n uudessa tarjouksessa 13.4.2010 E:n vanhoista osakkeista hinta oli enää 0,25 euroa (K71). C:n ja E:n vähemmistöryhmä G 47:n välisessä osakkeiden myynti- ja ostosopimuksessa 8.6.2010 on myyjille taattu vähintään 1,00 euron hinta exit-tilanteessa.
H:n tarjoamaa 0,25 euroa ei voida ottaa ratkaisun perusteeksi, koska E:n patenttihakemukset ovat sen jälkeen jäljempänä ilmenevällä tavalla edenneet patenttiviranomaisissa. Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoo E:n osakkeen käyväksi arvoksi 1,00 euroa vuonna 2010. Kysymys on vielä siitä, onko nyt lunastusvaatimusta ratkaistaessa A esittänyt perusteita, joiden nojalla osakkeen arvo olisi arvioitava tätä korkeammaksi, tai C ja B esittäneet perusteita arvioida se tätä alhaisemmaksi, silmällä pitäen sellaista tapahtumienkulkua, jossa C:n vaikutusvallan väärinkäyttöä ei olisi tapahtunut.
Edellä on jo suljettu pois se A:n tapahtuneeksi väittämä tapahtumienkulku, jossa D:n käyttöön olisi päätynyt ylivertainen E:n teknologiaan perustuva H:n valmistama laivamaali. C ja B ovat näyttäneet tällaisen tuotekehityksen epäonnistuneen eikä sellaista tapahtumienkulkua siten voida ottaa huomioon osakkeen arvoa korottavana seikkana, vaan määrättävän lunastushinnan on oltava olennaisesti A:n vaatimaa alempi. Lunastushinnan perusteeksi ei voida ottaa A:n esittämää E:tä koskevaa arvonmääritystä (K 63), koska siinä oletetaan C:n käytössä olevan sanotunlaisen tuotteen. Toisaalta myöskään C:n ja B:n esittämiä E:n arvonmäärityksiä (V 55, 56) ei voida ottaa ratkaisun perusteeksi, koska niissä vaikutusvallan väärinkäyttöä ei ole eliminoitu pois E:n arvoa määrittävistä tekijöistä.
E on saanut jo ennen väärinkäytöksen alkamista tehdyistä hakemuksista patentit keksinnöilleen Kiinassa 8.12.2010 ja Intiassa 15.3.2011. E:n patenttiperhettä koskevan Berggrenin arvonmääritysarvion 1.12.2011 mukaan patenttien ja vireillä olevien patenttihakemusten myyntihinta on tuolloin ollut 70.000 - 150.000 euroa. Tämä perustuu siihen, että patenttihakemusten hyväksyminen Euroopassa ja Yhdysvalloissa on ollut vielä avoinna. Mikäli nämä hakemukset hyväksytään kohtuullisessa laajuudessa, myyntihinta voisi olla 200.000 - 400.000 euroa. Nämäkin arviot ovat kuitenkin lausunnon mukaan vain olettamuksia. Myyntihinta voi esimerkiksi olla vieläkin korkeampi, mikäli löydetään ostaja, joka todella tarvitsee nämä patentit (V 68).
E:n patentit on arvioitu pesäluettelossa 75.000 euron arvoisiksi (V 170). Arvion antaneen TT:n mukaan arvio oli siinä vaiheessa huomattavan varovainen, koska Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttiviranomaisten kanta hakemuksiin oli vielä ollut avoinna. Tilanne on sittemmin muuttunut, koska Yhdysvalloissa patentti on käytännössä jo myönnetty laajassa muodossa ja Euroopan patenttiviranomasilta on saatu vahva positiivinen signaali vaatimuksesta nro 3, joka on katsottu uudeksi ja keksinnölliseksi. Hakemus voidaan tältä osin vielä jakaa. TT:n mukaan patenttien arvonmuodostuksessa on otettava huomioon tietotaito hyödyntää patentteja. Patentit ovat arvokkaita ainoastaan sellaisen hallussa, jolla on tietotaito kaupallistaa keksintö tuotteeksi. Tällaisen hallussa E:n patentit ovat TT:n mukaan huomattavan arvokas kokonaisuus.
Käsillä olevan kontrafaktuaaliseen näkökulmaan perustuvan arvonmäärityksen kannalta E:n liiketoiminta olisi kuviteltava sellaiseksi, jollaiseksi se olisi voinut muodostua joko kokonaan ilman yksinoikeuden luovutusta pinnoitteisiin C:lle ja sitä seurannutta C:n omistusta yhtiössä, tai jollaiseksi se olisi voinut muodostua siinä tapauksessa, että E olisi saanut yksinoikeuden luovutuksesta H:ltä käyvän vastikkeen eikä liiketoiminta olisi C:n omistuksesta johtuneella tavalla yksipuolistunut. Patentit olisivat olleet E:n hyödynnettävissä ja niihin liittyvä henkilöstön osaaminen ja tietotaito edelleen yksinomaan E:n käytössä.
Edellä todetulla 1,00 euron osakekohtaisella arvolla E:n osakekannan arvoksi vuonna 2010 ennen osakeantia 20.5.2010 muodostuu noin 1,6 miljoonaa euroa. Käsillä olevassa arvonmäärityksessä tehtävänä on siis arvioida, sisältyykö edellä kuvattuun kontrafaktuaaliseen tapahtumienkulkuun tekijöitä, joiden perusteella voidaan olettaa mahdolliseksi, että E:n liiketoiminnan arvo olisi kehittynyt mainittua 1,6 miljoonaa suuremmaksi tai pienemmäksi ilman C:n vaikutusvallan väärinkäyttöä. Tästä näkökulmasta suoranaista todistelua E:n arvosta ei ole esitetty. Tosin on esitetty näyttöä nanoteknologian ja erityisesti CNT-pinnoitteiden kasvavista markkinoista (K 72). ÄÄ:n kertomuksesta ilmenee, että hänen yhtiönsä, ÖÖ, on toiminut samalla alalla kuin E ja saanut mittavia sijoituksia kuten myös samalla alalla toimiva Å (K 87). Sen sijaan AB on esittänyt arvioitaan E:n mahdollisesta arvonkehityksestä. Sitran oli määrä olla pääsijoittaja A:n ja C:n yhteisessä sijoitussuunnitelmassa huhtikuussa 2010. AB:n arvion mukaan silloinen yhteissijoitus olisi riittänyt E:lle 1-2 vuodeksi, minkä aikana saneerausvelat olisi maksettu pois, yhtiön johto uusittu ja riitaisuudet saatu pois päiväjärjestyksestä. Yhtiöstä olisi tehty sijoituskelpoinen muillekin sijoittajille. Toisella sijoituskierroksella yhtiö olisi voinut saada lisärahoitusta 5-10 miljoonaa euroa, minkä vastineeksi sijoittajat olisivat saaneet 25-30 prosentin vähemmistöosuuden. Yhtiön ns. pre-money value olisi tuossa vaiheessa ennen sijoitusta ollut vähintään 10 miljoonaa euroa ja sijoituksen jälkeen 15-20 miljoonaa euroa. Tähänkin arvioon on kuitenkin suhtauduttava varauksellisesti, koska sekin sisältää edellytyksen, että E:n teknologia olisi menestynyt myös merenkulun pinnoitemarkkinoilla. AB:n mukaan epäonnistuminen tällä sovellusalueella ei kuitenkaan olisi välttämättä ollut kohtalokasta, koska E:n teknologialla oli muitakin sovellusalueita.
Patenttihakemusten edistyminen Yhdysvaltain ja Euroopan viranomaisissa vuoden 2010 jälkeen on joka tapauksessa tapahtunut vaikutusvallan väärinkäytöksestä riippumatta. Siitä voidaan välillisesti päätellä E:llä olleen edellytykset ainakin säilyttää osakkeensa arvo. Patenttien arvossa on tapahtunut myönteistä kehitystä ja se olisi ainakin vahvistanut E:n tasetta. Myönteinen kehitys patenttihakemuksissa ja sitä kautta yhtiön substanssiarvon vahvistuminen osoittavat, että ainakaan perusteita arvioida osakkeen arvo 1,00 euroa alhaisemmaksi ei ole.
Arvonmääritys 1.00 euroa/osake koskee E:n osakkeen arvoa ennen osakeantia 26.5.2010, jolloin osakkeita oli 1.603.945. Lunastusvaatimus koskee kuitenkin osakkeita, jotka on merkitty tässä osakeannissa. Osakeannissa annettiin 5.000.000 E:n uutta osaketta. Kysymys on siitä, koskeeko mainittu arvonmääritys E:n osaketta myös osakeannin jälkeen, jolloin osakkeiden määräksi muodostui 6.603.945. Hovioikeus katsoo, että käsillä olevan tapaiseen kontrafaktuaaliseen arvonmääritykseen sisältyvät epävarmuudet on lähtökohtaisesti sälytettävä vastaajan vastuulle. Myös oikeuskirjallisuudessa on pidetty kantajamyönteistä tulkintalinjaa perustellumpana kuin vastaajan intressien painottamista, koska lunastusriita on vastaajan syytä ja lunastusvelvollisuus voi tulla kyseeseen vain tahallisten ja vaikutuksiltaan vakavien väärinkäytösten kohdalla (Pönkä, emts. 774-775). Tällä perusteella hovioikeus katsoo E:n arvoksi ilman C:n vaikutusvallan väärinkäyttöä tämän oikeudenkäynnin vireille tullessa vähintään 6,6 miljoonaa euroa ja määrää E:n osakkeen käyväksi arvoksi 1,00 euroa myös osakeannin jälkeen. B:n ja C:n yhteisvastuullisesti A:lle maksettava lunastushinta on siten 2.326.016,00 euroa.

Samastaminen
A on vaatinut, että D määrätään samastamisen perusteella yhteisvastuulliseksi C:n ja B:n kanssa lunastushinnan maksamisesta. B on C:n kokonaan omistama yhtiö ja D omistaa välillisesti 49 prosenttia C:stä.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä 2015:17 ilmenee, että samastaminen on poikkeustapauksissa mahdollista. Se tulee kuitenkin kyseeseen lähinnä silloin, kun sillä voidaan turvata sopimuksen ulkopuolisten tai lakisääteisten velvoitteiden täyttäminen tilanteessa, jossa yrityksen osakeyhtiömuotoa käytetään selvästi väärin velkojien vahingoittamiseksi. Se, että samastaminen ei tule kyseeseen sopimussuhteessa, perustuu siihen, että sopimussuhteessa osapuolella on edellytykset arvioida velvoittamansa osapuolen tahto ja kyky täyttää velvoitteensa ja sopimukseen ryhtymisen riskit. Tässä tapauksessa A on sijoittanut varojaan E:hen yhteisymmärryksessä ja samanaikaisesti C:n kanssa. A:lla on siten ollut omaa osakkeenomistajan asemaansa yhtiössä harkitessaan edellytykset arvioida myös C:n tahto ja kyky vastata osakkeenomistajan asemasta yhtiössä johtuvista velvoitteista. E:n osakkeenomistajina A:n ja C:n välinen suhde on siten tässä mielessä rinnastettavissa sopimussuhteeseen. D:n konsernirakenteesta ilmenee lisäksi, että C toimii konsernissa itsenäisenä sijoitusyhtiönä. D ei siten harjoita liiketoimintaansa C:n eikä B:n muodossa. A:n vaatiman samastamisen edellytykset eivät asiassa selvästikään täyty ja vaatimus on niin ollen hylättävä.

Oikeudenkäynnin kustannukset

A:n kulut
A on voittanut asian osakkeidensa lunastuksen perusteen osalta, mutta hävinnyt olennaisesti lunastushinnan määrän osalta. Kysymys on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta osavoittotilanteesta, jossa B ja C on syytä velvoittaa korvaamaan A:lle osa sen oikeudenkäyntikuluista käräjä- ja hovioikeudessa. Hovioikeus katsoo oikeaksi osuudeksi 2/3. Niillä seikoilla, että A on hävinnyt käräjäoikeuden tuomion täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksensa sekä osassa käsittelyratkaisuja, vastustanut salassapitovaatimuksia ja luopunut kuulemasta nimeämiään todistajia, ei ole merkitystä oikeudenkäyntikuluvastuun kannalta, koska se määräytyy asian lopputuloksen perusteella.

M:n kulut
B, C ja D ovat vaatineet, että M velvoitetaan samastusvastuun perusteella vastaamaan yhteisvastuullisesti A:n kanssa sen oikeudenkäyntikuluista. Kysymys on siitä, onko M:n ja tämän avustajan läsnäolo ollut välttämätöntä koko oikeudenkäynnin ajan. Koska M on sanotulla perusteella haastettu vastaajaksi asiaan, hovioikeus katsoo M:llä olleen perusteltu syy läsnäoloonsa ja käyttää myös avustajaa oikeuksiensa valvomiseksi. Koska A:ta ei velvoiteta korvaamaan osaakaan B:n ja C:n kuluista, on ne velvoitettava korvaamaan M:n kulut täysimääräisesti käräjä- ja hovioikeudessa. Perusteita määrätä asianajaja AA myös vastuuseen M:n oikeudenkäyntikuluista ei sen sijaan ole.

D:n kulut
Kanne on hylätty D:tä vastaan ajettuna. Sillä on siten oikeus saada A:lta korvaus kuluistaan. Kysymys on vielä sitä, onko D:llä oikeus saada korvaus myös asianosaiskuluistaan sekä onko M samastusvastuun perusteella myös vastuussa maksettaviksi määrättävistä kuluista ja kulujen määrästä. Asianosaiskulut muodostuvat sellaisen asiamiehen kuluista, joka ei ole osallistunut oikeudenkäyntiin. Tällä perusteella kysymys ei ole A:n korvattavista asianosaiskuluista. M ei ole samastusvastuun perusteella vastuussa kuluista, koska A:ta ei ole perustettu tätä oikeudenkäyntiä varten. Käräjäoikeus ei ole yksilöinyt niitä toimenpiteitä, joita se on pitänyt tarpeettomina määrätessään A:n korvattavat D:n kulut. Hovioikeus katsoo, että A on velvollinen korvaamaan D:n kulut täysimääräisesti käräjä- ja hovioikeudessa asianosaiskuluja lukuun ottamatta.

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon.
B Oy ja C Limited velvoitetaan yhteisvastuullisesti lunastamaan A Oy:n omistamat 2.326.016 E Oy:n osaketta 2.326.016,00 eurolla. Määrä on maksettava 60 päivän kuluessa tämän tuomion saatua lainvoiman.
A Oy:n kanne hylätään D Limitedia vastaan ajettuna.
A Oy vapautetaan velvollisuudesta korvata C Limitedin ja B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.
B Oy ja C Limited velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 276.265,82 eurolla ja hovioikeudessa 202.600,24 eurolla. Molemmille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
C Limitedin, B Oy:n ja D Limitedin velvollisuus korvata M:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa korotetaan 72.133,30 euroon käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.
C Limited, B Oy ja D Limited velvoitetaan korvaamaan M:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hovioikeudessa 76.379,00 eurolla. Määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
A Oy:n velvollisuus korvata D Limitedin oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan 85.985,44 euroon käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.
A Oy velvoitetaan korvaamaan D Limitedin oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 52.390,55 eurolla. Määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
B:n, C Limitedin ja D Limitedin oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään M:ää vastaan ajettuna.
M:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään asianajaja AA:ta vastaan ajettuna.
- - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
hovioikeudenneuvos Lasse Tamminen
hovioikeudenneuvos Janne Arvela
Valmistelija: viskaali Marleena Tuikkala

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA S 15/593
Hovioikeudenneuvos Lasse Tamminen:
Äänestyslausuma koskee A:n valituksen johdosta annettavaa ratkaisun osaa. B Oy:n, C Limitedin, D:n ja M:n valitusten osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Uudistus- ja lisenssisopimus 23.12.2009
E:n ja G:n välinen yhteistyö on alkanut jo vuonna 2007 tehdyllä sopimuksella ja sitä on tarkennettu vuonna 2008 tehdyllä yhteistyösopimuksella, jonka mukaan tarkoituksena on ollut aloittaa yhteinen kehitysprojekti G:n asiakkaiden käyttöön sopivien, E:n hiilinanoputkien teknologiaan perustuvien geelipinnoitteiden kehittämiseksi. Sopimuksen mukaan G:llä on muun muassa viiden vuoden ajan yksinomainen oikeus käyttää hiilinanoputkia sisältävän F:n tavaramerkkiä E:n teknologiaan perustuvissa geelipinnoitteissa.
G ja H:n välisestä immateraalioikeuksien siirtosopimuksesta 25.6.2009 (V 3) ilmenee, että G oli kehittänyt, valmistanut, markkinoinut ja myynyt uuteen ja innovatiiviseen teknologiaan perustuvia polymeerituotteita, ja erityisesti nanoteknologiaan perustuvia tuotteita. Yhtiö oli kehittänyt menetelmän hiilinanoputkin muunnellun epoksihartsin käyttämiseksi erityyppisissä meripinnoitteissa. H puolestaan oli kehittänyt, valmistanut, markkinoinut ja myynyt pinnoitteita merenkulussa käytettäviä sovelluksia varten, erityisesti alusten anti-fouling-pohjamaalina, painolastisäiliöiden pinnoitteina, alusten tankkien pinnoitteina sekä rannikkoalueen ja syvämeren kestopinnoitteina käytettäviksi. G:n kehittämä menetelmä perustui G:n oikeuteen saada teknistä apua ja ostaa hiilinanoputkin muunneltua epoksia (F:ää) E:ltä. Siirtosopimuksella G siirsi sekä yksinoikeuden ostaa F:ää E:ltä että G:n immateriaalioikeudet H:lle. Sopimuksesta ilmenee myös, että pääasiassa samat osakkeenomistajat käyttivät päätösvaltaa G:ssä ja H:ssa.
Uudistus- ja lisenssisopimuksella 23.12.2009 (V 3) G:n ja H:n välinen 23.8.2007 solmittu yhteistyösopimus ja 25.6.2009 immateriaalioikeuksien siirtosopimus uudistettiin siten, että G:n ja H:n kyseisiin sopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet siirrettiin bermudalaisen C Limitedin määräämälle yhtiölle, joka oli Kyprokselle rekisteröitävä uusi H. Järjestelyllä sopimuksesta tuli siten pääasiassa uuden H:n ja E:n välinen. C sai H:hon 1.3.2010 tekemällään sijoituksella P:n mukaan 20 prosentin omistusosuuden siitä.
Sopimuksen on E:n puolesta 23.12.2009 allekirjoittanut toimitusjohtaja I. Tämän lisäksi I sekä K ja J ovat allekirjoittaneet sopimuksen henkilökohtaisesti sitoutuen E:n omistusta koskeviin osakejärjestelyihin vastaisuudessa. I, K ja J ovat tuolloin omistaneet yhtiön osakkeista yhteensä noin 25 prosenttia. K on toiminut yhtiön asiakashankinnasta ja J kehitystyöstä ja tuotannosta vastanneena johtajana. I, K ja J ovat siten yhdessä muodostaneet E:n koko operatiivisen johdon ja omistaneet merkittävän osan yhtiöstä.
E oli perustettu uuden teknisen oivalluksen tuotteistamiseksi ja markkinoimiseksi. Yhtiö oli toiminut jo usean vuoden ajan ja ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, minkä vuoksi se oli sopimuksen tekoaikaan ollut yrityssaneerausmenettelyssä. E:n operatiivisen johdon sitoutumista sopimuksen mukaiseen yhteistyöhön ja menettelyä sopimusta tehtäessä on tarkasteltava tältä pohjalta.
E:n hallitukseen ovat sopimusta tehtäessä kuuluneet BB, AC ja AD. Hallituksen pöytäkirjoista 16.3., 17.3. ja 13.4.2010 ilmenee, että se ei ole ollut tyytyväinen tehtyyn sopimukseen ja ettei se ollut hyväksynyt sitä. BB:n kertoman mukaan hallitus oli jo vuonna 2008 edellyttänyt, että lisenssisopimukset hyväksytään yhtiön hallituksessa. I on siten menetellyt sopimusta tehtäessä tämän hallituksen ohjeistuksen vastaisesti. Lisäksi katson, että kysymyksessä oleva sopimus on soveltamisensa ja voimassaolonsa ehtojen perusteella sellainen yhtiön tavanomaisesta sopimuskäytännöstä poikkeava laajennus aiemmasta, että sen hyväksyminen olisi joka tapauksessa edellyttänyt hallituksen hyväksymistä.
Sopimuksesta ei ilmene, että se olisi sitä allekirjoitettaessa tehty ehdollisesti eli että sen voimaantulo olisi edellyttänyt hallituksen hyväksynnän. Riidatonta on, että I:llä on yhtiön toimitusjohtajana ollut kelpoisuus edustaa yhtiötä ja tehdä sitoumuksia sen nimissä. E:n hallitus, joka tuolloin on riidattomasti ollut C:stä riippumaton, ei ole myöskään ryhtynyt mihinkään oikeudellisiin toimiin I:tä kohtaan yhtiön ohjeistuksen vastaisesta toiminnasta. I on menettelystään huolimatta saanut jatkaa E:n toimitusjohtajana ja neuvotteluja C:n kanssa. Hänen on siten katsottava edelleen nauttineen hallituksen luottamusta. Tämä ja asiassa esitetty kirjeenvaihto sopimuksen muuttamiseksi eivät tue näkemystä, että C olisi sopimusta tehtäessä ollut tietoinen I:n toimivallan puutteellisuudesta.
Sopimus sisälsi H:lle yksipuolisen oikeuden ostaa E:n osakkeita. Tähän liittyen I, J ja K sekä E:n patenttiasiamiehenä tuolloin toiminut TT ovat maaliskuussa 2010 tavanneet C:n ja H:n edustajia sekä selvittäneet E:n patenttien tilannetta. TT oli toiminut yhtiön patenttiasiamiehenä vuodesta 2008 ja patenttihakemukset olivat tuolloin olleet jo vireillä. Patenttien myöntäminen Euroopassa ja Yhdysvalloissa oli tuolloin ollut epävarmaa. On selvää, että E:n liiketoiminnan jatkaminen ja kehittäminen on edellyttänyt vahvaa patenttisuojaa ja sen puuttumisella on täytynyt olla huomattava merkitys C:lle ja H:lle E:n pääomarahoitusta harkittaessa. Asiassa ei ole syytä epäillä, että H:n luopumisessa sopimukseen perustuneesta oikeudestaan hankkia E:n osakkeita olisi ollut muita kuin liiketaloudelliset perusteet.
E:n yrityssaneerauksen selvittäjänä sopimuksen tekoaikaan ollut DD on kertonut, että hän ei ollut nähnyt G:n kanssa 15.8.2008 tehtyä sopimusta. Käräjäoikeuden tuomioon on virheellisesti kirjattu hänen olleen E:n hallituksen kokouksessa 10.11.2009. Hän oli suullisesti antanut I:lle suostumuksensa luovuttaa G:lle yksinoikeus pinnoitteisiin 100.000 euron maksusta. Hän oli I:ltä varmistanut, että sopimuksella ei luovutettu F:ään liittyvää teknologiaa. Jos sopimus 23.12.2009 olisi näytetty hänelle, hän ei olisi antanut sen allekirjoittamiseen suostumustaan, vaan se olisi pitänyt viedä hallituksen ja suurimpien velkojien arvioitavaksi. Jos hän olisi ollut tietoinen G:n kanssa 15.8.2008 tehdystä sopimuksesta, se olisi vaikuttanut yrityssaneerauksen perusselvityksestä ilmeneviin I:ltä saatuihin tietoihin kuten arvioon lisenssisopimuksista saataviin tuloihin.
Yrityksen saneerauksesta annetun lain 29 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan velallinen ei menettelyn alettua ilman selvittäjän suostumusta saa luovuttaa yritystä tai sen osaa eikä myöskään käyttö- tai rahoitusomaisuutta taikka immateriaali- tai muita toiminnan kannalta tarpeellisia oikeuksia eikä 3 kohdan mukaan myöntää käyttö- tai muuta oikeutta 2 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jollei kysymyksessä ole velallisen tavanomaiseen toimintaan liittyvä toimi. Siten käyttöoikeuden myöntäminen velalliselle kuuluvaan immateriaalioikeuteen on sallittu ilman selvittäjän suostumusta vain, jos se on normaali osa velallisen tavanomaisia liiketoimia (HE 182/ 1992 vp, s. 82). Lainkohdan 3 momentin mukaan vastoin 2 momentin 1 - 7 kohdan säännöksiä tehty oikeustoimi on tehoton, paitsi jos toinen osapuoli ei tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää, ettei velallisella ollut oikeutta tehdä kyseistä oikeustointa.
F:n myynti ja myös sen tuotannon lisensointi on ollut osa E:n tavanomaista liiketoimintaa. Riidatonta on, ettei E:n F:ään liittyviä patenttioikeuksia ole luovutettu C:lle tai millekään muullekaan taholle. Kun sopimus on lisäksi koskenut jo aiemmin aloitetun yhteistyön laajentamista, katson, etteivät sen sisältämät F:ää koskevat osat olisi edellyttäneet selvittäjän suostumusta vaan ovat olleet osa normaalia E:n tavanomaista liiketoimintaa.
Sen sijaan olen edellä todennut sopimuksen olleen soveltamisensa ja voimassaolonsa ehtojen perusteella sellainen yhtiön tavanomaisesta sopimuskäytännöstä poikkeava laajennus aiemmasta. Tältä osin sopimuksen hyväksyminen on edellyttänyt selvittäjän suostumuksen. GG:n kertomuksesta on pääteltävissä, että hän on antanut suostumuksensa sopimuksen hyväksymiselle näistä ehdoista tietämättä. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että C olisi ollut tietoinen tästä suostumukseen liittyvästä puutteellisuudesta tai että sen olisi pitänyt ollakaan siitä tietoinen.
Huomioon ottaen edellä kerrotut olosuhteet ja sen, että sopimuksen mukainen maksu oli maksettu, katson I:n 23.12.2009 E:n edustajana allekirjoittaneen sopimuksen tarkoituksin sitoutua sopimuksen mukaisiin velvoitteisiin. Lisäksi katson, että C ja H ovat voineet luottaa I:ltä saamiinsa tietoihin sopimuksen hyväksymisestä, ja kun I:tä ei ole asiasta edes kuultu, näyttämättä on jäänyt, että C olisi ollut tietoinen sopimuksen allekirjoittamiseen tai selvittäjän suostumukseen liittyvistä puutteellisuuksista. Sopimus on siten kirjallisen muotonsa mukaisesti E:tä sitova.
E:n liiketoiminta C:n omistusaikana
Lokakuussa 2009 laaditussa E:n yrityssaneerauksen perusselvityksessä (K 100) on katsottu, että yrityksen toiminta on ollut saatavissa kannattavaksi tehostamistoimin. Tämä olisi edellyttänyt liikevaihdon kasvattamista eli käytännössä tuotteiden myynnin onnistumista aiempaa paremmin.
AB:n kertomuksesta ilmenee, että Sitra ei olisi lähtenyt rahoittamaan E:tä M:n ja A:n rahoitussuunnitelman (K 56) mukaisesti. Tämä rahoitussuunnitelma on ollut myös C:lle huomattavan epäedullinen suhteessa sillä E:stä saatavaan omistusosuuteen. Edellä todetulla tavalla H:n luopumisen hankkia E:n osakkeita 23.12.2009 tehdyn sopimuksen osto-oikeuden perusteella on katsottava tapahtuneen liiketaloudellisilla perusteilla. Muutoinkaan yhtiön rahoituksesta ei ole päästy sopimukseen ja noissa olosuhteissa E:n rahoituskeinoksi on liiketaloudellisilla perusteilla muodostunut yhtiökokouksessa 20.5.2010 päätetty 5.000.000 osakkeen osakeanti 0,02 euron osakekohtaisella merkintähinnalla, millä on kerätty yhtiölle 100.000 euroa uutta pääomaa.
H:n E:n teknologialla kehittämän pinnoitteen käyttökelpoisuudesta laivojen pinnoitemateriaalina olen samaa mieltä kuin enemmistö eli se on osoittautunut liiketaloudellisilla perusteilla kannattamattomaksi.
Muita sovelluksia F:n käytölle ovat olleet urheiluvälineiden ja tuulivoimaloiden lapojen materiaaleissa. Näiden osalta J:n, K:n,YY:n ja LL:n kertomukset osoittavat, että myös nämä asiakassuhteet ovat päättyneet liiketaloudellisilla perusteilla.
Edellä kerrotut seikat osoittavat, että E:n liiketoiminta on osoittautunut liiketaloudellisesti kannattamattomaksi C:stä riippumattomista syistä.
Yhteenveto
Edellä todetuilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katson, ettei ole aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.
Muut lausumat
Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan lunastushinnasta sen perusteella, että C on menetellyt enemmistön katsomalla tavalla osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n vastaisesti, totean, että lunastushinnaksi on säännöksen mukaan määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä.
Enemmistön H:n E:n teknologialla kehittämän pinnoitteen käyttökelpoisuudesta laivojen pinnoitemateriaalina lausuttu huomioon ottaen C:lle tai H:lle ei ole muodostunut lunastushintaan vaikuttavaa hyötyä.
J:n, K:n, YY:n ja LL:n kertomukset osoittavat, että E on jatkanut tuotteittensa myyntiä myös muille kuin H:lle 23.12.2009 tehdystä sopimuksesta huolimatta. Sopimuksen suomaa erittäin laajaa soveltamisalaa ei siten ole käytetty E:n toiminnan näivettämiseksi ja tämä tosiasiallinen asiantila on myös vahvistettu H:n puolelta 31.1.2012 tehdyllä 23.12.2009 päivätyn sopimuksen päättämissopimuksella ja uudella lisenssisopimuksella, jossa käyttöala on rajoitettu merenkulun teollisuuteen ja rannikkoalueelle sekä maalle perustettuihin meriveteen asennettuihin tai tulevaisuudessa asennettaviin laitteisiin. Katson J:n, K:n, YY:n ja LL:n kertomuksien osoittavan, että C on kohtuudella vaadittavassa määrin pyrkinyt huolehtimaan E:n liiketoiminnan jatkamisesta myös siltä osin kuin ne eivät ole itse välittömästi pyrkineet hyödyntämään E:n kehittämää teknologiaa.
E:n omaisuus muodostuu sen omistamista patenteista ja tavaramerkeistä sekä pienistä saatavista. TT:n kertoman mukaan patenttien arvo on noussut, kun on tullut todennäköiseksi, että ne saadaan hyväksytyksi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Ottaen huomioon sen, että E on asetettu konkurssiin, eikä ole todennäköistä, että sen varallisuus riittäisi patenttien arvonnousukaan huomioon ottaen velkojen maksamiseen, ei ole perusteltua perustaa lunastushintaa yhtiön tämänhetkiseen varallisuuteen.
Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen kohtuulliseksi käyväksi hinnaksi jää se, mitä A on maksanut osakkeista eli 46.520,30 euroa.
D Limitedin samastamisesta B Oy:hyn ja C Limitediin olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikuluista olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Vakuudeksi: Marleena Tuikkala
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen