Korkeimman oikeuden ratkaisuja:

KKO:2019:109

Liiketoimintansa lopettavan X Oy:n osakkeet oli luovutettu B:n
edustamalle yhtiölle siinä tarkoituksessa, että B huolehtii korvausta vastaan X Oy:n toiminnan lopettamisesta ja konkurssiin liittyvistä toimista. X Oy:n entinen omistaja A erosi samassa yhteydessä yhtiön hallituksesta ja B nimitettiin hallituksen ainoaksi jäseneksi, mistä B teki muutosilmoituksen kaupparekisteriin. A käytti prokuristina edelleen
yhtiön tiliä ja piti kirjanpitoaineiston hallinnassaan, ja B huolehti lähinnä yhtiön toiminnan lopettamiseen ja konkurssiin liittyneistä toimista. X Oy:n kirjanpito oli laiminlyöty ajalta, jolloin B toimi yhtiön hallituksen jäsenenä.


KKO:2019:7

Asiakirja - Asiakirjan esittämisvelvollisuus - Liikesalaisuus

A Oy ja B Oy vaativat riita-asiassa, että C Oy ja D Oy sekä mainitut yhtiöt omistaneet henkilöt määrätään esittämään C Oy:n ja D Oy:n yhdessä omistaman yhdysvaltalaisen yhtiön asiakirjoja. Vastapuolet kiistivät vaatimuksen sillä perusteella, että asiakirjoja ei ollut yksilöity riittävästi, niillä ei ollut merkitystä näyttönä eivätkä ne olleet vastapuolten, vaan yhtiön hallussa. Lisäksi asiakirjat sisälsivät yhtiön liikesalaisuuksia.
Korkeimman oikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiakirjan esittämisvelvollisuuden edellytykset täyttyivät eräiden asiakirjojen osalta ja että erittäin tärkeät syyt vaativat liikesalaisuuksista todistamista. (Ään.)
OK 17 luku 40 §
OK 17 luku 19 §

KKO:2015:17

Suomalainen osakeyhtiö A harjoitti osaa liiketoiminnastaan virolaisen rajavastuuyhtiön B:n kautta ja vältti näin Suomessa perittäviä tekijänoikeuslain 26 a §:n 1 momentissa tarkoitettuja hyvitysmaksuja. Yhtiöiden omistus- ja määräysvaltasuhteet huomioon ottaen toiminnan järjestelyn keskeisenä perusteena katsottiin olleen lakisääteisen velvoitteen välttäminen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa mainituilla perusteilla A velvoitettiin yhteisvastuullisesti B:n kanssa suorittamaan hyvitysmaksujen laiminlyönnistä johtuva korvaus.

KKO:2014:97

B oli rikosasian oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan A:lle ansionmenetyksen korvauksena vuoden palkkaa vastaavan määrän. Korvaus oli perustunut A:n opintojen viivästymiseen hänen saamiensa vammojen johdosta. A vaati uudella kanteella aikaisemmin tuomitun määrän lisäksi korvausta työansion myöhentymisen johdosta aiheutuneesta ansionmenetyksestä kahdelta vuodelta opintojen keskeydyttyä myöhemmin kokonaan. Kysymys ansiotulojen myöhentymisen perusteella korvattavasta ansionmenetyksestä.

KKO:2014:65

Osakeyhtiö oli myynyt osakkeitaan 3 000 euron kappalehintaan. Kauppakirjassa yhtiö oli sitoutunut kolmen vuoden kuluttua lunastamaan osakkeet takaisin osakkaaltaan 6 000 euron kappalehintaan, mikäli osakas halusi myydä ne yhtiölle.

KKO:2013:49

E:lle oli aiheutettu vahinkoa rikoksella, joka oli luettu A:n ja
B:n syyksi törkeänä pahoinpitelynä, C:n syyksi pahoinpitelynä ja D:n syyksi avunantona pahoinpitelyyn. Pelkästään sillä perusteella, että vahingonaiheuttajien osallisuus pahoinpitelyrikokseen oli arvioitu rikosoikeudellisesti eri tavoin, ei C:n ja D:n vahingonkorvausvastuuta vahingonkärsijää E:tä kohtaan voitu vahvistaa A:n ja B:n täysimääräistä vastuuta pienemmäksi. Teko oli toteutettu yksissä tuumin ja vahinko oli
ollut kaikilta osin myös C:n ja D:n ennakoitavissa. Koska vahinko oli vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla kahden tai useamman aiheuttama, C ja D vastasivat E:lle kaikesta vahingosta yhteisvastuullisesti A:n ja B:n kanssa.

KKO:2009:92

Yhtiö, jolta A oli tilannut syksyllä 1986 veneen, luovutti tilauksen perusteella valmistamansa veneen A:lle toukokuussa 1987. A puolestaan myi 31.3.2000 veneen B:lle. Vene upposi sukellusretkellä 10.8.2000. Kysymys siitä, oliko B:llä oikeus vaatia korvausta yhtiöltä veneen valmistamiseen ja rakentamiseen liittyvistä virheistä johtuneista vahingoista rikkomusvastuuta koskevien säännösten nojalla ja, mikäli näin oli, oliko tuo oikeus vanhentunut.

KKO:2009:1

A ja B olivat ennen C Oyj:n osakeantia ja -myyntiä, jossa he myivät yhtiön osakkeita ja yhtiö laski osakkeitaan liikkeeseen,
listalleottoesitteessä esittäneet yhtiön tuloksesta ja
tulevaisuudennäkymistä totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja ja käyttäneet niitä sisäpiirintietona hyväkseen osakkeita myytäessä syyllistyen arvopaperimarkkinoita koskevaan tiedottamisrikokseen ja törkeään sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. Kysymys rangaistusten määräämisestä, rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn menettämisestä ja
yhteisösakon mittaamisesta.

KKO:2007:62

Asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa asioinut henkilö oli saanut surmansa jäälohkareen pudottua katolta hänen päähänsä. Kiinteistön hoito oli sopimuksella uskottu huoltoyhtiölle. Lumen ja jään poistamista katolta ei kuitenkaan ollut sisällytetty sopimuksessa lueteltuihin huoltoyhtiön tehtäviin. Kun vastuuta ei tältä osin ollut selvästi siirretty huoltoyhtiölle, asunto-osakeyhtiön tuli huolehtia tarvittaessa katon puhdistamisesta. Asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja tuomittiin kuolemantuottamuksesta, kun turvallisuusvelvoite oli
laiminlyöty.

KKO:2005:141

Yhdistys (jääkiekkoseura) oli maksukyvyttömyydestään huolimatta jatkanut toimintaansa ja jättänyt seuraan sopimussuhteessa olleiden pelaajien sopimuksen mukaiset eläkevakuutusmaksut osaksi maksamatta. Yhdistys hakeutui sittemmin konkurssiin. Kysymys yhdistyksen hallituksen jäsenten velvollisuudesta korvata pelaajille eläkevakuutusmaksujen maksamatta jäämisestä aiheutunut vahinko.

KKO:2003:131

Asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajat olivat vuonna 1975 teettäneet hallinnassaan olleissa tiloissa muutostöitä, joilla huoneiston yhteydessä ollut kellari- ja ullakkotila oli yhtiön suostumuksin otettu asumiskäyttöön. Yhtiö oli osakkeenomistajien puolesta hakenut töiden suorittamiseen rakennusluvan. Vuonna 1996 rakennuksessa oli havaittu homevaurioita, joiden oli katsottu aiheutuneen siitä, että osakkaiden teettämät työt oli suoritettu virheellisesti. Asunto-osakeyhtiö vaati osakkeenomistajilta korvausta sille aiheutuneesta vahingosta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein katsottiin osakkeenomistajien korvausvastuun määräytyvän sopimussuhteissa noudatettavien periaatteiden mukaisesti.

KKO:2003:45

Kanteessaan Eternelli Oy ja Ari N vaativat Amer-yhtymä Oyj:n (jäljempänä Amer) osakkeenomistajina, että Amer asetetaan selvitystilaan osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:n nojalla, koska Amerin enemmistöosakkaat olivat käyttäneet väärin määräämisvaltaansa yhtiössä lunastettaessa yhtiön ulkopuoliselle myytyjä yhtiön omia osakkeita yhtiölle ja yhdistettäessä yhtiön kaksi osakesarjaa yhdeksi osakesarjaksi.

KKO:2001:111

Yhdistyksen hallitus oli yhdistyksen varojen sijoitustarkoituksessa myöntänyt yksityishenkilölle lainan, joka oli määrältään vastannut yhdistyksen noin neljän vuoden jäsenmaksutuloja ja muodostanut suurimman osan yhdistyksen varallisuudesta. Lainan määrän jäätyä yhdistyksen vahingoksi yhdistys vaati hallituksen puheenjohtajalta vahingonkorvausta. Velaksiannosta päättämisen katsottiin yhdistyslain mukaan kuuluneen yhdistyksen kokoukselle. Hallituksen puheenjohtaja oli velvollinen korvaamaan vastoin yhdistyksen toimielinten päätösvallan jakoa koskevia säännöksiä tehdystä toimesta yhdistykselle aiheutuneen vahingon.

KKO:2001:70

Asianajaja A oli toiminut yhdessä asianajajien B, C, D ja E kanssa Asianajotoimisto A Ky:n vastuunlaisena yhtiömiehenä. Kommandiittiyhtiö oli sittemmin muuttunut Asianajotoimisto A Oy:ksi, jonka hallituksen jäseninä A, B, C, D ja E olivat toimineet. A:n luovuttua myöhemmin osakkuudestaan yhtiössä yhtiö oli muuttanut nimensä Asianajotoimisto B, C, D & E Oy:ksi.

KKO:2001:36

Osakeyhtiön osakepääomaa oli korotettu uusmerkinnällä. Osa apporttina luovutetusta omaisuudesta oli panttina osakkeenmerkitsijän veloista ja myytiin sittemmin niiden suorittamiseksi. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat, jotka olivat osakepääoman korotusta ja sen maksua rekisteröitäessä vakuuttaneet ja todistaneet korotuksen tulleen kokonaisuudessaan maksetuksi, velvoitettiin korvaamaan yhtiölle apporttiomaisuuden arvottomuudesta johtunut vahinko.

KKO:2000:89

Osakeyhtiö - Hallituksen jäsen
Vahingonkorvaus
Osakkeenomistaja A vaati osakeyhtiön hallituksen jäsentä B:tä vastaan ajamassaan kanteessa B:n velvoittamista suorittamaan hänelle osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n perusteella vahingonkorvausta sillä perusteella, että B:n osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen vastaisten toimien johdosta A:n osakkeet olivat menettäneet arvonsa. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla katsottiin A:lla olevan oikeus hänelle välillisesti aiheutunutta vahinkoa tarkoittavan kanteen nostamiseen. (Ään.)
OYL 15 luku 1 §

KKO:2000:78

Useat osakeyhtiöt (sulautuvat yhtiöt) olivat eri aikoina
sulautuneet osakeyhtiöön (vastaanottava yhtiö) siten, että sulautuvien osakeyhtiöiden osakkeenomistajat sulautumissopimusten mukaan saivat vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Kun osa sulautuvien
yhtiöiden osakkeenomistajista ei pitkän ajan kuluttuakaan ollut
ilmoittautunut vaihtamaan osakkeita, vastaanottavan yhtiön yhtiökokous oli päättänyt yhtiön osakepääomaa alentaen mitätöidä kyseiset osakkeet.

KKO:1999:118

Yhtiön osakkeenomistaja oli usean vuoden aikana nostanut yhtiöstä varoja omaan käyttöönsä osakeyhtiölain säännösten vastaisesti. Lainan kokonaismäärä oli ilmennyt 31.5.1992 päättyneen viimeisen tilivuoden taseesta. Osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan (734/1978) mukaan kanne hallituksen jäseniä, toimitusjohtajaa ja tilintarkastajaa vastaan oli nostettu liian myöhään aikaisempien tilikausien osalta. Hallituksen jäsenet eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin aikaisempina tilikausina nostettujen varojen takaisinsaamiseksi tai vakuuden saamiseksi. Yhtiön tilintarkastaja, joka oli vuonna 1989 antamassaan tilintarkastuskertomuksessa huomauttanut osakeyhtiölain vastaisesta lainasta, ei ollut tehnyt huomautusta lainasta ja hallituksen menettelystä 31.5.1992 päättyneeltä tilikaudelta antamassaan tarkastuskertomuksessa. Kysymys hallituksen jäsenten, toimitusjohtajan ja tilintarkastajan vahingonkorvausvastuusta.

KKO:1999:86

Osakeyhtiön hallituksen jäsen velvoitettiin suorittamaan
vahingonkorvausta yhtiön konkurssipesälle oltuaan osallisena
järjestelyssä, jossa yhtiön varoja käytettiin sen omien osakkeiden ostamiseen. Korvausta tuomittiin myös sen johdosta, että hallituksen jäsen oli osallistunut yhtiön varojen lainaamiseen emoyhtiölle tilanteessa, jossa luottotappion vaara oli ilmeinen.

KKO:1999:27

Kiinteistönvälitystä harjoittava osakeyhtiö oli välittänyt omakotitalon hallintaan oikeuttavia asunto-osakeyhtiön osakkeita koskevan kaupan ja tällöin laiminlyönyt riittävästi selvittää kaupan kohteeseen kohdistuvat rasitteet. Sittemmin kiinteistö oli siihen kiinnitettyjen velkakirjojen nojalla ulosmitattu edellisen omistajan veloista. Kysymys siitä, vastasiko ostajille aiheutuneesta vahingosta kiinteistönvälitysliikkeen ohella myös toimeksiannon suorittanut henkilö, joka oli yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.

KKO:1999:23

Osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osakkeen saannon osakeluetteloon merkitsemisen edellytys oli, että osakkeeseen liittyvät vastikemaksut oli suoritettu. Yhtiökokouksen päätös mainitun määräyksen vahvistamisesta oli mitätön.

Osakkeen saajalla, jota ei ollut merkitty osakeluetteloon, mutta joka oli yhtiökokoukselle ilmoittanut saantonsa ja esittänyt siitä selvityksen, oli oikeus osallistua yhtiökokoukseen ja käyttää siellä puhevaltaa riippumatta siitä, oliko saannosta suoritettava leimavero maksettu vai ei.




KKO:1998:115

Osakeyhtiön pankissa A olevia varoja oli yhtiön toimitusjohtajan määräyksen perusteella siirretty yhtiön tililtä tietokoneyhteyttä hyväksi käyttäen pankkiin B. Yhtiö oli sittemmin myynyt sen ja pankki A:n välisen sopimuksen mukaisesti pankki A:ssa yhtiön velkojen panttina olleet osakkeet ja osakkeiden kauppahinta oli suoritettu yhtiön pankki A:ssa olevalle tilille. Kun yhtiön toimihenkilö oli siirtänyt kauppahinnan mainitun aikaisemmin annetun määräyksen perusteella pankkiin B, ei pankki A ollut saanut saatavalleen suoritusta. Kysymys yhtiön toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuusta pankki A:lle.

KKO:1997:134

Yhtiöllä oli johtajiensa vahingonkorvausvastuuta koskeva vastuuvakuutus, jonka vakuutusyhtiö oli irtisanonut yhtiön jouduttua konkurssiin. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus korvasi vakuutettuihin kohdistuvan vahingon edellyttäen, että vakuutetuille esitettiin korvausvaatimus vakuutuksen voimassaoloaikana. Säilyttääkseen oikeutensa korvaukseen vakuutetun ja yhtiön oli ilmoitettava välittömästi vakuutusyhtiölle mistä tahansa saatu tieto, että jotakuta johtajaa vastaan aiottiin nostaa vahingonkorvausvaatimus. Mikäli vakuutettu sai vakuutuksen voimassaoloaikana tietoonsa tapahtuman, joka todennäköisesti johti vakuutetulle korvattavaan korvausvaatimukseen, ja hän ilmoitti vakuutusyhtiölle tapahtumasta vakuutuksen voimassaoloaikana, katsottiin tätä tapahtumaa koskeva myöhempi vahingonkorvausvaatimus tehdyksi vakuutuksen voimassaoloaikana riippumatta siitä, milloin vahingonkorvausvaatimus tosiasiassa tehtiin.

KKO:1997:111

Liikepankille oli johtokunnan huolimattomasta luotonannosta
aiheutunut luottotappioita. Kysymys johtokunnan jäsenten ja varajäsenen vahingonkorvausvastuusta sekä korvauksen sovittelusta.


KKO:1997:112
A ja B olivat työyhteenliittymänä sopineet C:n kanssa tutkimusprojektin tekemisestä. Keskinäisessä sopimuksessaan A ja B olivat sopineet C:ltä projektista saatavien maksujen jakamisperusteesta ja siitä, että A ensin vastaanotti suorituksen C:ltä ja siirsi sitten B:lle sille maksusta kuuluvan osuuden. A:n konkurssin alkamisen jälkeen oli sen tilille suoritettu kaksi maksuerää, jotka A ennen konkurssiaan oli laskuttanut C:ltä.

KKO:1997:103

Osakeyhtiön tilintarkastaja oli jättänyt tekemättä muistutuksen tilintarkastuskertomukseen yhtiön osakeyhtiölain vastaisesta omien osakkeiden lunastamisesta ja rahalainan antamisesta osakkeenomistajalle sekä näin aiheuttanut yhtiölle vahinkoa, joka hänet oli aikaisemmassa oikeudenkäynnissä velvoitettu korvaamaan yhtiölle.


KKO:1997:110


Liikepankille oli johtokunnan huolimattomasta luotonannosta aiheutunut luottotappioita. Kysymys johtokunnan jäsenten ja varajäsenen vahingonkorvausvastuusta sekä korvauksen sovittelusta.

KKO:1996:46

Osakeyhtiön hallitusta oli tilintarkastuskertomuksessa kehotettu ryhtymään osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin yhtiön oman pääoman menettämisen vuoksi. Hallitus ei saattanut asiaa yhtiökokouksen käsiteltäväksi. Yhtiökokous vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi hallitukselle vastuuvapauden, muttei käsitellyt yhtiön asettamista selvitystilaan.


KKO:1995:40

Osakeyhtiön toimitusjohtajan laiminlyönnin takia yhtiön tekemää investointivarausta ei ollut verotuksessa hyväksytty. Osakeyhtiö vaati varauksen tuottaman veroedun menetyksestä aiheutuneesta vahingosta korvausta vastuuvakuutuksen antaneelta vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö esitti osakeyhtiölle vahingon torjumista siten, että osakeyhtiön tilinpäätöstä olisi muutettu ja verotettavaa tuloa olisi pienennetty ylimääräisillä poistoilla. Osakeyhtiö päätti torjua vahingon vaihtoehtoisella verotuksellisella järjestelyllä, joka kuitenkin epäonnistui. Toimiessaan toisin kuin vakuutusyhtiö oli esittänyt osakeyhtiön katsottiin ottaneen tietoisen riskin valitsemansa torjuntakeinon epäonnistumisesta. Osakeyhtiön menettelyä pidettiin vakuutussopimuslain 52 §:n 2 momentissa (12.5.1933/132) tarkoitettuna tahallisena vahingon torjuntavelvollisuuden laiminlyömisenä, minkä johdosta osakeyhtiön vakuutusyhtiötä vastaan ajama korvauskanne hylättiin.


KKO:1994:95

Sopimus - Sopimuksen irtisanominen - Osakassopimus
Osakeyhtiön osakkaat A ja B olivat vuonna 1978 sopineet, että he saivat samat palkkaedut työstään yhtiössä, jossa A oli toimitusjohtajana ja B talousjohtajana. Yhtiö oli A:n päätöksellä vuonna 1990 taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanonut B:n työsuhteen.
Irtisanominen merkitsi myös osakassopimuksen irtisanomista, mihin A:lla ei sopimuksen tarkoitus ja sisältö huomioon ottaen ollut oikeutta. Tämän sopimusrikkomuksen johdosta A velvoitettiin suorittamaan B:lle vahingonkorvausta osakassopimukseen liittyneiden etujen menetyksestä.

KKO:1994:61

Osakeyhtiö (rakennusliike) oli ostanut tontin perustettavan
kiinteistöyhtiön lukuun, mutta laiminlyönyt hakea lainhuudon tonttiin. Rakennusliikkeen hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja eivät osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n nojalla olleet velvollisia korvaamaan kiinteistöyhtiölle leimaveron korotuksena aiheutunutta vahinkoa, koska sitä ei ollut aiheutettu rikkomalla osakeyhtiölakia tai rakennusliikkeen yhtiöjärjestystä.

KKO:1992:66

Osakkeenomistaja, joka oli noudattanut osakeyhtiön hallituksen antamaa virheellistä lunastusohjausta, oli menettänyt oikeutensa osakkeiden lunastamiseen. Kun lunastusohjauksen antamiseen osallistunut hallituksen jäsen oli yhtiöjärjestystä rikkomalla aiheuttanut vahinkoa osakkeenomistajalle, hänet velvoitettiin osakeyhtiölain nojalla korvaamaan vahinko ilman vahinkolajeihin kohdistuvia rajoituksia. Yhtiö oli myös vastuussa vahingoista.

KKO:1991:176

Katon korjaustyötä suorittaneen kommandiittiyhtiön palveluksessa ollut työntekijä oli avotulta käyttäen kiinnittänyt katolle uutta huopakatetta, jolloin syttynyt tulipalo oli vaurioittanut työn tilaajan rakennuksia. Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies velvoitettiin maksamaan tilaajalle vahingonkorvausta.


KKO:1991:65

Hevostalliin korvausta vastaan sijoitettu hevonen oli tallilla vahingoittunut niin, että se piti lopettaa. Tallinpitäjä ei ollut näyttänyt, että vahinko olisi johtunut olosuhteista, joita hän ei olisi voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei olisi voinut estää. Tallinpitäjälle oli siten syntynyt vastuu hevosen kuolemasta johtuneesta vahingosta hevosen omistajalle. Kun hevosen vakuuttamisesta ei ollut sovittu eikä esitetty selvitystä alan vakuuttamismahdollisuudesta ja -käytännöstä, tallinpitäjä velvoitettiin korvaamaan hevosen omistajalle täysi vahinko.

KKO:1991:55


Osakeyhtiön hallitus oli lokakuussa 1983 tullut tietoiseksi siitä,
että enemmän kuin kaksi kolmasosaa yhtiön osakepääomasta oli menetetty. Hallitus oli osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan ollut velvollinen mahdollisimman pian kutsumaan yhtiökokouksen koolle käsittelemään yhtiön asettamista selvitystilaan eikä tätä olisi saanut lykätä 30.4.1984
pidettävään varsinaiseen yhtiökokoukseen. Liiketoiminnan jatkuessa yhtiölle oli tammi-helmikuun vaihteessa syntynyt uutta velkaa, josta velkoja ei ollut saanut suoritusta yhtiön sittemmin jouduttua konkurssiin. Hallituksen jäsenet velvoitettiin korvaamaan velkojalle syntynyt vahinko.

KKO:1990:177

Osakeyhtiön toimitusjohtaja oli yhtiön oman pääoman vähennyttyä pienemmäksi kuin yhdeksi kolmasosaksi osakepääomasta jatkanut yhtiön toimintaa tietoisena osakepääoman vajauksesta ja hallituksen laiminlyönnistä kutsua yhtiökokous koolle käsittelemään kysymystä yhtiön asettamisesta selvitystilaan. Yhtiö oli sittemmin asetettu konkurssiin, joka varojen puuttuessa oli rauennut. Toimitusjohtaja velvoitettiin yhdessä hallituksen ainoan jäsenen kanssa korvaamaan yhtiön velkojalle, joka oli toimittanut yhtiölle tavaroita luotolla, luottotappiona syntynyt vahinko.


KKO:1989:21

A harjoitti varsinaisesti autokorjaamoliikettä. Liikkeen toimialaan kuului myös korjattujen autojen myynti. A oli luovuttanut B:lle koeajoa varten myytävänä olleen auton. Koeajon aikana auto oli B:n syystä vaurioitunut.


KKO:1988:95

Syytetty tuomittiin rangaistukseen huolimattomana velallisena tehdystä konkurssirikoksesta, koska hän oli kokonaan laiminlyönyt yhtiön kirjanpidon. Konkurssivelkoja vaati rikoksen perusteella vahingonkorvausta, koska hän ei ollut saanut maksua saamisestaan konkurssissa. Vaatimus hylättiin, kun varojen puuttuminen ei ollut johtunut kirjanpidon laiminlyömisestä.

KKO:1985:82

Taloudellisen yhdistyksen hallituksen jäsenet ja yhdistyksen toimitusjohtaja olivat yhdistyksen puolesta harjoittaneet toimintaa, jonka he olivat tienneet olevan yhdistyksen sääntöjen edellyttämään toimintaan kuulumatonta. He olivat myös käsittäneet, että toiminta, huomioon ottaen yhdistyksen rahalliset voimavarat, oli riskialtista. He olivat sen vuoksi vastuussa toiminnan yhdistykselle aiheuttamasta taloudellisesta tappiosta. Vahingonkorvausta soviteltiin soveltaen VahL 2 luvun 1 §:n 2 mom:sta ilmenevää periaatetta.

KKO:1984:181

A, joka aikoi rakennuttaa teollisuushallin, oli hankkimatta tarjouspyyntöön yleensä liitettäviä rakennussuunnitelmaasiakirjoja ryhtynyt neuvottelemaan B:n kanssa rakennushankkeen toteuttamisesta kokonaishintaurakkana. B oli tiennyt hankkeen toteutumisen riippuvan Kehitysaluerahastolta saatavasta rahoituksesta. B:n hankittua omalla kustannuksellaan tarjouksen antamista ja myös rakennusluvan hakemista varten tarvittavat piirustukset ja muut rakennussuunnitelmaasiakirjat A oli, Kehitysaluerahaston evättyä siltä anotun lainan, luopunut rakennushankkeen toteuttamisesta. Kun rakennuttajan hyväksi tapahtuneen suunnittelun kustannukset yleensä eivät jää suunnittelijan tai urakoitsijan vastuulle, mutta B ammattimaisena rakentajana ei hankkeen toteuttamiseen liittyvästä riskistä huolimatta ollut huolehtinut siitä, että yksityiskohtaisen suunnittelun kustannuksista olisi sovittu etukäteen, nämä kustannukset jaettiin asianosaisten kesken.