Osakepääoman menettäminen ja hallituksen jäsenen korvausvastuun vanhentuminen?
Alla olevassa riidassa olisi kysymys siitä, milloin hallituksen jäsenen olisi pitänyt ilmoittaa oman pääoman menettämisestä kaupparekisteriin. Ja milloin yhtiön pitää vaatia kanteella vahingonkorvausta hallituksen jäseneltä. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus totesivat vastuun syntyneen ja velvoittivat hallituksen jäsenen M korvaamaan maksamatonta kauppahintaa yli 400.000 euroa kantajalle C L, joka oli myynyt liiketoimintansa yhtiölle A, jonka hallituksen jäsen M oli ollut. Peruste oli se että liiketoimintakauppaa ei olisi tehty mikäli M olisi tehnyt kaupparekisteriin ilmoituksen, että yhtiön A oma pääoma oli menetetty kaupantekohetkellä.
Hovioikeuden perusteluista:
Sovellettavat oikeusohjeet
Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ssä säädetään, että jos yhtiön hallitus havaitsee yhtiön oman pääoman olevan negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Saman lain 22 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla hallituksen jäsenen on muun ohella korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölakia rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut muulle henkilölle.
Viimeksi mainitun luvun 8 §:n 1 kohdan mukaan tuon luvun nojalla ajettava muuhun kuin rangaistavaan tekoon perustuva kanne on nostettava hallituksen jäsentä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva päätös tehtiin tai kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin.
Kanneoikeuden vanhentuminen
Osakeyhtiölaissa ei ole erikseen määritelty, mistä ajankohdasta lukien kanne oikeus alkaa vanhentua silloin, kun vahingonkorvausvaatimus perustuu vastuuvelvollisen laiminlyöntiin.
Lain esitöiden mukaan (HE 109/2005 vp s. 202) kanneajat lasketaan alkaviksi samoista ajankohdista kuin aikaisemmin voimassa olleen lain 15 luvun 7 §:n 1 momentissa oli säädetty. Tuonkaan lain esitöissä ei ole erikseen lausuttu kanneoikeuden vanhentumisajan alkamisesta laiminlyöntien osalta. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan velkojan kanne hallituksen jäsentä vastaan oli lisäksi yleisen vanhentumisajan alainen.
Oikeuskäytännössä korkein oikeus on ratkaisussaan 1994:61 ottanut kantaa korvaussaatavan vanhentumisajan alkamiseen silloin, kun kiinteistöyhtiön hallituksen jäsen oli lyönyt laimin hakea lainhuutoa laissa säädetyssä määräajassa ja yhtiö kärsi vahinkoa leimaveron korotuksen johdosta. Korkein oikeus on ratkaisussaan katsonut, että yhtiön korvaussaatavan vanhentuminen oli alkanut kulua kunkin korotuksen osalta siitä, kun lainhuutoa olisi pitänyt viimeistään hakea, jotta korotusta ei olisi tarvinnut maksaa. Ratkaisusta ilmenee näin ollen, että korvaussaatavan vanhentumisen on katsottu alkavan kulua siitä, kun laiminlyönti olisi viimeistään tullut korjata, jotta vahinkoa ei olisi syntynyt. Vahingonkorvausvastuu muulle kuin yhtiölle aiheutetusta vahingosta vanhenee nykyisen lain mukaan saman säännöksen mukaisesti kuin yhtiölle aiheutettu vahinko.
Oikeuskirjallisuudessa on edellä mainitun ratkaisun johdosta katsottu, että hallituksen jäsenen laiminlyöntiin perustuvan korvaussaatavan vanhentuminen alkaa kulua siitä, kun laiminlyönnillä ei ole enää merkitystä vahingon syntymiselle tai sen määrälle (Kyläkallio - Iirola - Kyläkallio: Osakeyhtiö I, 2015, s.
626-627 ja 636). Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että laiminlyönnin katsotaan tapahtuneen ajankohtana, jolloin teko olisi viimeistään pitänyt tehdä (Airaksinen - Pulkkinen - Rasinaho: Osakeyhtiö II, 2010 s. 798 ja Savela: Vahingonkorvaus osakeyhtiössä, 2015, s. 289). Lisäksi on lausuttu (Savela, mts. 2006, s. 259), että vahingon aiheuttaneen laiminlyönnin on yleensä katsottava tapahtuneen sillä hetkellä, kun menetyksen tuleva tapahtuminen on tullut lopulliseksi, esimerkiksi yhtiötä sitovan oikeustoimen tekemisen vuoksi.
Asiassa on riidatonta, että An oma pääoma on ollut menetetty liiketoimintakaupan solmimishetkellä ja että sitä koskeva rekisteri-ilmoitus olisi yhtiön heikon taloudellisen tilanteen julkistamiseksi tullut tehdä viimeistään 31.10.2006. M on lyönyt laimin tämän velvollisuutensa 18.11.2008 saakka, jolloin hän vasta on tehnyt osakepääoman menettämisestä ilmoituksen kaupparekisteriin. Kaupparekisteri-ilmoitus olisi kuitenkin pitänyt tehdä viimeistään 30.7.2008, jotta vahinkoa ei olisi syntynyt. Tämän jälkeisellä laiminlyönnillä ei enää ole merkitystä, koska vahinko on syntynyt 31.7.2008, kun kantajayhtiö on tehnyt An kanssa liiketoimintaa koskevan kaupan. Osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:ssä tarkoitettu kanneoikeus on siten alkanut vanhentua 31.12.2008 lukien. Kantajayhtiön 17.6.2013 vireillepanema kanne on näin ollen nostettu laissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa.
Syy-yhteys
An oman pääoman menettäminen on edellä kerrotulla tavalla ollut Mn tiedossa. Kantajayhtiö ei olisi tietoisena An heikosta taloudellisesta tilanteesta myynyt liiketoimintaansa Alle ainakaan muutoin kuin täyttä käteissuoritusta tai turvaavaa vakuuttavastaan. Mn laiminlyönnistä on johtunut, että kantajayhtiö on kärsinyt tappion An oman pääoman menetyksen vuoksi yhtiön jouduttua konkurssiin. Näillä lisäyksillä hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, että Mn laiminlyönnillä on syy-yhteys kantajayhtiölle aiheutuneeseen vahinkoon.
Itä-Suomen hovioikeus Tuomio Nro xxx
Antamispäivä 6.7.2016
Diaarinumero S xxx
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pohjois-Savon käräjäoikeus 5.2.2016 mo xxx (liitteenä)
Asia Valittaja Vastapuoli
Vahingonkorvausvelvollisuus ym MM
C L Oy
Jatkokäsittelylupaa koskeva ratkaisu
Hovioikeus myöntää Mlle jatkokäsittelyluvan.
Vaatimukset hovioikeudessa Valitus
M on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, C L Oy:n (kantajayhtiö) kanne hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta yhtiölle. Lisäksi M on vaatinut, että hänelle myönnetyn oikeusavun omavastuuosuus poistetaan ja toissijaisesti, että kantajayhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen siltä osin kuin niitä ei korvata valtion varoista. Käräjäoikeudessa oikeudenkäyntikulujen määrä on avustajan palkkion osalta ollut yhteensä 4.364,80 euroa ja hovioikeudessa 1.088,47 euroa.
Yhtiön 16.7.2013 vireillepanema kanne on nostettu liian myöhään. Osakeyhtiölaissa ei ole määritelty hallituksen jäsenen vahingonkorvausvastuun vanhentumisen alkamisaikaa silloin, kun on kysymys hänen laiminlyönnistään. Osakeyhtiölain mukaisten kanneaikojen alkamisaika riippuu tekojen tekemisestä eikä siitä, milloin vahinko tapahtuu. Laiminlyönnin aiheuttaman vahingon vanhentumisen on siten katsottava alkavan siitä, kun toimi olisi viimeistään pitänyt tehdä. Koska kaupparekisteri-ilmoitus Khuone A Oy:n osakepääoman menettämisestä olisi kantajayhtiönkin mukaan pitänyt tehdä viimeistään 31.10.2006, osakeyhtiölaissa säädetty viiden vuoden kanneaika lasketaan tätä ajankohtaa seuranneesta tilikauden päättymisestä eli 31.12.2006 lukien, jolloin kanneaika on vanhentunut 31.12.2011.
Rekisteri-ilmoituksen tekemättä jättämisen ja yhtiön väittämän vahingon välillä ei ole riittävää syy-yhteyttä. Ata koskevan kaupparekisteri-ilmoituksen tekemisessä ei ole viivytelty. A on tullut maksukyvyttömäksi vasta liiketoimintakaupan jälkeen, eikä M ole ollut tietoinen An oman pääoman negatiivisuudesta.
Oikeusavun omavastuuosuus tulee poistaa, koska se muodostuu hänen taloudellisiin oloihinsa nähden oikeudenkäynnin lopputulos huomioon ottaen kohtuuttomaksi.
Vastaukset
Kantajayhtiö on vastustanut Mn muutosvaatimuksia ja vaatinut, että M velvoitetaan korvaaman sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.645 eurolla korkoineen.
Kanneoikeus ei ole vanhentunut. Laiminlyöntitapauksissa korvaussaatavan vanhentuminen alkaa kulua siitä, kun laiminlyönti olisi viimeistään tullut korjata niin, ettei vahinkoa olisi syntynyt. An oman pääoman menettäminen on ollut Mn tiedossa jo vuonna 2005, mutta hän on vasta 18.11.2008 tehnyt kaupparekisteriin ilmoituksen mainitun yhtiön osakepääoman menettämisestä. Kantajayhtiölle aiheutunut vahinko on syntynyt liiketoimintakaupan solmimishetkellä 31.7.2008. Liiketoimintakauppaa ei olisi solmittu eikä vahinkoa olisi syntynyt, jos M ei olisi lyönyt laimin velvollisuuttaan tehdä kaupparekisteri-ilmoitus ajoissa. Koska laiminlyönnillä tai sen korjaamisella ei ole merkitystä 31.7.2008 solmitun liiketoimintakaupan jälkeen, lasketaan viiden vuoden vanhentumisaika kyseisen tilikauden päättymisestä eli 31.12.2008 lukien. Kun kanne on nostettu 17.6.2013, kanneoikeus ei ole vanhentunut.
Mn laiminlyönnillä on syy-yhteys kantajayhtiölle aiheutuneeseen vahinkoon. Velvollisuus kaupparekisteri-ilmoituksen tekemiseen ei liity maksukyvyttömyyteen, vaan oman pääoman menettämiseen. Rekisteri-ilmoituksen tarkoituksena on julkistaa yhtiön heikko taloudellinen tila, ja hallituksella on jatkuva velvollisuus seurata yhtiön taloudellisen aseman kehittymistä. An oman pääoman menettäminen on riidattomasti ollut Mn tiedossa.
M on paljoksunut kantajayhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimusta 200 euron tuntiveloituksen ylittävältä osalta.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Vahingonkorvausvelvollisuus
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
Kantajayhtiö on 31.7.2008 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt Vn automyynti - ja korjaamoliiketoimintansa 490.000 euron kauppahinnasta Alle. Kauppahinnasta on maksettu kaupantekohetkellä 101.900 euroa ja loppukauppahinta on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla jäänyt velaksi. Lisäksi A on lainvoimaisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan C Oy:lle käräjäoikeuden tuomiossa selostetut vuokrasuhteeseen perustuvat saatavat, jotka C Oy on siirtänyt kantajayhtiölle.
M on ollut An hallituksen ainoa varsinainen jäsen. Hän on 18.11.2008 tehnyt kaupparekisteriin ilmoituksen An osakepääoman menettämisestä. A on 19.8.2011 asetettu konkurssiin, jossa kantaja yhtiö on valvonut loppukauppahintaa koskevat ja vuokrasuhteeseen perustuvat saatavansa.
Kantajayhtiö on 16.7.2013 pannut vireille nyt kyseessä olevan kanteen, jolla se on vaatinut Mta suorittamaan sille vahingonkorvauksena yllä mainitut saatavat korkoineen konkurssissa saataville kertyvällä jako-osuudella vähennettynä.
Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kanne nostettu osakeyhtiölaissa säädetyssä määräajassa. Seuraavaksi on ratkaistava, onko Mn menettelyllä syy-yh teys kantajayhtiölle aiheutuneeseen vahinkoon.
Sovellettavat oikeusohjeet
Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ssä säädetään, että jos yhtiön hallitus havaitsee yhtiön oman pääoman olevan negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Saman lain 22 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla hallituksen jäsenen on muun ohella korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölakia rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut muulle henkilölle.
Viimeksi mainitun luvun 8 §:n 1 kohdan mukaan tuon luvun nojalla ajettava muuhun kuin rangaistavaan tekoon perustuva kanne on nostettava hallituksen jäsentä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva päätös tehtiin tai kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin.
Kanneoikeuden vanhentuminen
Osakeyhtiölaissa ei ole erikseen määritelty, mistä ajankohdasta lukien kanne oikeus alkaa vanhentua silloin, kun vahingonkorvausvaatimus perustuu vastuuvelvollisen laiminlyöntiin.
Lain esitöiden mukaan (HE 109/2005 vp s. 202) kanneajat lasketaan alkaviksi samoista ajankohdista kuin aikaisemmin voimassa olleen lain 15 luvun 7 §:n 1 momentissa oli säädetty. Tuonkaan lain esitöissä ei ole erikseen lausuttu kanneoikeuden vanhentumisajan alkamisesta laiminlyöntien osalta. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan velkojan kanne hallituksen jäsentä vastaan oli lisäksi yleisen vanhentumisajan alainen.
Oikeuskäytännössä korkein oikeus on ratkaisussaan 1994:61 ottanut kantaa korvaussaatavan vanhentumisajan alkamiseen silloin, kun kiinteistöyhtiön hallituksen jäsen oli lyönyt laimin hakea lainhuutoa laissa säädetyssä määräajassa ja yhtiö kärsi vahinkoa leimaveron korotuksen johdosta. Korkein oikeus on ratkaisussaan katsonut, että yhtiön korvaussaatavan vanhentuminen oli alkanut kulua kunkin korotuksen osalta siitä, kun lainhuutoa olisi pitänyt viimeistään hakea, jotta korotusta ei olisi tarvinnut maksaa. Ratkaisusta ilmenee näin ollen, että korvaussaatavan vanhentumisen on katsottu alkavan kulua siitä, kun laiminlyönti olisi viimeistään tullut korjata, jotta vahinkoa ei olisi syntynyt. Vahingonkorvausvastuu muulle kuin yhtiölle aiheutetusta vahingosta vanhenee nykyisen lain mukaan saman säännöksen mukaisesti kuin yhtiölle aiheutettu vahinko.
Oikeuskirjallisuudessa on edellä mainitun ratkaisun johdosta katsottu, että hallituksen jäsenen laiminlyöntiin perustuvan korvaussaatavan vanhentuminen alkaa kulua siitä, kun laiminlyönnillä ei ole enää merkitystä vahingon syntymiselle tai sen määrälle (Kyläkallio - Iirola - Kyläkallio: Osakeyhtiö I, 2015, s.
626-627 ja 636). Lisäksi oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että laiminlyönnin katsotaan tapahtuneen ajankohtana, jolloin teko olisi viimeistään pitänyt tehdä (Airaksinen - Pulkkinen - Rasinaho: Osakeyhtiö II, 2010 s. 798 ja Savela: Vahingonkorvaus osakeyhtiössä, 2015, s. 289). Lisäksi on lausuttu (Savela, mts. 2006, s. 259), että vahingon aiheuttaneen laiminlyönnin on yleensä katsottava tapahtuneen sillä hetkellä, kun menetyksen tuleva tapahtuminen on tullut lopulliseksi, esimerkiksi yhtiötä sitovan oikeustoimen tekemisen vuoksi.
Asiassa on riidatonta, että An oma pääoma on ollut menetetty liiketoimintakaupan solmimishetkellä ja että sitä koskeva rekisteri-ilmoitus olisi yhtiön heikon taloudellisen tilanteen julkistamiseksi tullut tehdä viimeistään 31.10.2006. M on lyönyt laimin tämän velvollisuutensa 18.11.2008 saakka, jolloin hän vasta on tehnyt osakepääoman menettämisestä ilmoituksen kaupparekisteriin. Kaupparekisteri-ilmoitus olisi kuitenkin pitänyt tehdä viimeistään 30.7.2008, jotta vahinkoa ei olisi syntynyt. Tämän jälkeisellä laiminlyönnillä ei enää ole merkitystä, koska vahinko on syntynyt 31.7.2008, kun kantajayhtiö on tehnyt An kanssa liiketoimintaa koskevan kaupan. Osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:ssä tarkoitettu kanneoikeus on siten alkanut vanhentua 31.12.2008 lukien. Kantajayhtiön 17.6.2013 vireillepanema kanne on näin ollen nostettu laissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa.
Syy-yhteys
An oman pääoman menettäminen on edellä kerrotulla tavalla ollut Mn tiedossa. Kantajayhtiö ei olisi tietoisena An heikosta taloudellisesta tilanteesta myynyt liiketoimintaansa Alle ainakaan muutoin kuin täyttä käteissuoritusta tai turvaavaa vakuuttavastaan. Mn laiminlyönnistä on johtunut, että kantajayhtiö on kärsinyt tappion An oman pääoman menetyksen vuoksi yhtiön jouduttua konkurssiin. Näillä lisäyksillä hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, että Mn laiminlyönnillä on syy-yhteys kantajayhtiölle aiheutuneeseen vahinkoon.
Oikeudenkäyntikulut
M on hävinnyt muutoksenhaun. Hän on sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
Oikeusavun omavastuuosuus
Oikeusapulain 20 §:ssä säädetään, että jos oikeusapua myönnettäessä määrätty omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi, omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa.
Mlle on myönnetty oikeusapua 12.8.2013 lukien 40 prosentin omavastuuosuudellaja 100 prosentin omavastuuosuudella 1.1.2014 lukien. Lisäksi hänelle on varallisuuden perusteella määrätty 11.222,83 euron lisäomavastuuosuus.
Mlla ei ole 7.6.2005 lukien ollut ansiotuloja. Hänen pääomatulonsa ovat 2.917,38 euroa kuukaudessa ja nettovarallisuus 27.445,65 euroa. M on tässä oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan kantajayhtiölle korvauksia yhteensä 530.579,70 euroa vuodesta 2008 laskettavine viivästyskorkoineen, mikä merkitsee yhteensä noin miljoonan euron maksuvelvollisuutta. Tämä maksuvelvollisuus huomioon ottaen oikeusavun lisäomavastuuosuus sekä 100 prosentin ja sitä edeltävä 40 prosentin omavastuuosuus muodostuvat Mn taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi. Tämän vuoksi Mlle määrätyt lisäomavastuuosuus sekä 40 ja 100 prosentin omavastuuosuudet on poistettava.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei MMn maksuvelvollisuuden osalta muuteta.
Valtion varoista maksetaan asianajaja HTlle palkkioksi Mn avustamisesta käräjäoikeudessa käräjäoikeuden arvonlisäveroineen vahvistamat 4.364,80 euroa.
M velvoitetaan korvaamaan C L Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa hovioikeuden määrältään kohtuulliseksi harkitsemalla 1.645 eurolla. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
Valtion varoista maksetaan Tlle palkkioksi Mn avustamisesta hovioikeudessa 877,80 euroa ja arvonlisäveron määrä 210,67 euroa.
Muutoksenhaku
Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.9.2016.
Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenneuvos LN
hovioikeudenneuvos JS hovioikeudenneuvos TS
Ratkaisu on yksimielinen.
POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS
Varkauden kanslia
Wredenkatu 8
78250 VARKAUS
TUOMIO 1611327
5.2.2016
L xxx
Kantaja C L Oy
Vastaaja MM
Asia Vireille KANNE
Vahingonkorvausvelvollisuus 17.6.2013
Vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeus:
1.velvoittaa vastaajan suorittamaan C L Oy:lle vahingonkorvauksena osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella enintään seuraavat määrät
1.1 Liiketoimintakaupasta saamatta jäänyttä kauppahintasaatavaa 382.713,48 euroa, sekä sille korkolain 4 §:ssa tarkoitettua viivästyskorkoa seuraavasti: 93.903,48 eurolle 31.8.2008 lukien
-100.000,00 eurolle 30.9.2008 lukien
-100.000,00 eurolle 31.10.2008 lukien
-88.810,00 eurolle 30.11.2008 lukien
1.2 Itä-Suomen hovioikeuden 29.6.2010 antamalla lainvoimaisella tuomiolla nro xxx (Dnro xxx) vahvistetut vuokrasuhteeseen perustuvat saatavat:
3.206,20 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 3.9.2008 lukien, sekä kunkin seuraavan kuukauden 3. päivänä erääntyneet ja oikeudenkäynnin aikana erääntyvät 10.620,10 euron kuukausivuokrat 31.8.2009 saakka, sekä Vuokratilojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset yhteensä 27.838,92 euroa ja sille korkolain mukaista viivästyskorkoa seuraavasti:
- 2.652,93 eurolle 22.10.2008 lukien
- 4.690,66 eurolle 18.12.2008 lukien
- 3.168,14 eurolle 4.2.2009 lukien
- 6.979,66 eurolle 20.3.2009 lukien
- 10.347,53 eurolle 26.8.2009 lukien
2.velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajalle asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän selvityksen mukaisesti korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun käräjäoikeuden tuomion antamisesta on kulunut 30 päivää.
Kantajan oikeudenkäyntikulut ovat tähän mennessä 1.800 euroa (alv 0 %).
TAPAHTUMATIEDOT
Kantaja on 31.7.2008 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt Vn automyynti ja korjaamoliiketoimintansa 490.000 euron kauppahinnasta Khuone A Oy:lle. Kauppahinnasta 101.190 euroa on maksettu kaupantekohetkellä, ja loput kauppahinnasta, 388.810 euroa on jäänyt ostajan velaksi myyjälle siten, että ostaja on sitoutunut maksamaan loppuosan kauppahinnasta kuukausittain 100.000 euron erissä. Kuukausierät ovat erääntyneet maksettavaksi kunkin kuukauden viimeisenä päivänä siten, että ensimmäinen erä on erääntynyt maksettavaksi 31.8.2008. Khuone A Oy on laiminlyönyt loppukauppahinnan maksamisen kokonaisuudessaan, jonka johdosta C L Oy:lle on jäänyt edellä kohdassa 1.1 yksilöity kauppahintasaatava Khuone A Oy:ltä.
Khuone A Oy on 29.1.2010 annetulla välitystuomiolla velvoitettu suorittamaan kantajalle edellä kohdassa 1.1 vaaditut määrät. Kyseinen välitystuomio on 31.8.2010 kumottu muotovirheen perusteella, mutta kantajan saatavaa ei ole riitautettu. Saatava on merkittynä Khuone A Oy:n konkurssipesän saatavaluetteloon ja saatava on myös ollut merkittynä Khuone A Oy:n kirjanpitoon.
Edellä mainitun C L Oy:n ja Khuone A Oy:n välisen liiketoimintakaupan ehtona on ollut, että Khuone A Oy hankkii myös C L Oy:n emoyhtiön Oy C Ab:n omistaman liikekiinteistön 1.9.2008 mennessä erikseen solmittavalla kauppakirjalla. C L Oy:n kehotuksista huolimatta kauppaa ei ole syntynyt. Khuone A Oy:n aloitteesta Oy C Ab on kuitenkin suostunut neuvottelemaan kiinteistön vuokraamisesta Khuone A Oy:lle.
Neuvottelujen tuloksena osapuolten välillä on päästy suulliseen sopimukseen vuokrasopimuksen ehdoista.
Khuone A Oy on Itä-Suomen hovioikeuden 29.6.201O antamalla lainvoimaisella tuomiolla nro xxx (Dnro S xxx) velvoitettu suorittamaan tuomiosta tarkemmin ilmenevät vuokrasuhteeseen perustuvat saatavat Oy C Ab:lle. Oy C Ab on 6.9.2010 siirtänyt kyseiset saatavat tytäryhtiölleen C L Oy:lle.Khuone A Oy on laiminlyönyt suorittaa tuomiosta ilmenevät saatavat, jonka johdosta C L Oy:lle on jäänyt edellä kohdassa 1.1 yksilöity saatava Khuone A Oy:ltä.
Khuone A Oy on asetettu konkurssiin 19.8.2011. C L Oy on valvonut edellä kohdissa 1.1 yksilöidyt saatavansa konkurssissa, mutta jakoosuus saataville tulee jäämään murto-osaan saatavien kokonaismäärästä. Vaadituista määristä tulee vähentää kantajan saama jako-osuus konkurssissa valvotuille saataville.
VAATIMUSTEN PERUSTEET
Vastaajan menettely ja sen oikeudellinen arviointi
Voimassaolevan osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan hallituksen jäsenen on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään rikkomalla:
1) osakeyhtiölakia muuten kuin 1 luvun 8 §:n mukaista huolellisuusvelvoitetta rikkomalla, tai
2) yhtiöjärjestystä tahallaan tai huolimattomuudesta
aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.
Khuone A Oy:n konkurssipesän toimeksiannosta tehdyn ja 22.5.2012 päivätyn KHT AEn laatiman erityistarkastusraportin ("Erityistarkastusraportti") sekä hänen 27.5.2013 laatimansa muistion ("Muistio") mukaan yhtiön oma pääoma on menetetty viimeistään tilikaudella 2005. Lisäksi yhtiön maksukyky on vuosina 2007 - 2010 ollut erittäin heikko.
Erityistarkastusraportin 4.3 -kohdassa sekä Muistion sivulla 2 esitetyn näkemyksen mukaan yhtiön oma pääoma on mennyt negatiiviseksi kesäkuussa 2005. Taseen 30.6.2005 mukaan oma pääoma on ollut -61.425,52 euroa ja taseen 31.12.2005 mukaan -94.242,81 euroa. erityistarkastusraportin mukaan yhtiö on jatkanut 1.7.2004 alkanutta tilikautta päättymään 31.12.2005, joka on saattanut liittyä oman pääoman menettämiseen. Tarkkaa oman pääoman menettämisen ajankohtaa ei ole voitu Erityistarkastusraportissa ja Muistiossa yksilöidä, koska varaston muutosta ei ole kirjattu tilikauden 2004 - 2005 aikana ennen tilinpäätöspäivää. Erityistarkastusraportin sekä Muistion mukaan selvää kuitenkin on, että yhtiön oma pääoma oli kokonaan menetetty viimeistään 31.12.2005.
Erityistarkastusraportin 4.3 kohdan sekä Muistion mukaan MM on ilmoittanut sijoittaneensa yhtiöön 450.000 euron suuruisen varaosavaraston marraskuussa 2004, ja että tarkoituksena oli ollut sijoituksen kirjaaminen oman pääoman ehtoisena sijoituksena.
Tarkastuksessa ei kuitenkaan ole löytynyt päätöksiä osakepääoman korottamisesta, eikä tällaista korotusta ole myöskään merkitty kaupparekisteriin. Apporttisijoitus olisi lisäksi edellyttänyt tilintarkastajan lausuntoa apporttiomaisuuden arvosta. Khuone A Oy:n kirjanpidossa kauppahinnasta on kirjattu velaksi 304.000 euroa Vn Osa ja Tarvike Oy:lle sekä 450.000 euroa MMlle "osakkeiden lunastushintana". Sama omaisuuserä ei luonnollisestikaan ole voinut olla Khuone A Oy:n taseessa yhtä aikaa sekä oman pääoman ehtoisena sijoituksena että vieraana pääomana (velkana MMlle). MM on valvonut Khuone A Oy:n konkurssipesässä liiketoimintakauppaan perustuvaa lainasaatavaa viivästyskorkoineen yhteensä 649.855,64 euroa, joten MMn itsensäkään mielestä kysymys ei ole ollut oman pääoman ehtoisesta sijoituksesta. C L Oy on lisäksi riitauttanut kyseisen MMn tekemän valvonnan Khuone A Oy:n konkurssipesässä perusteeltaan epäselvänä.
Khuone A Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan asianajaja MRn haltuunsa saaman Khuone A Oy:n 5.10.2007 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan 4 §:n mukaan:
"Käsitellään hallituksen toimintakertomus edelliseltä tilikaudelta sekä tilinpäätös ja tilintarkastajan lausunto. Kokoukselle esitettiin tilinpäätös 31.12.2005, joka käsitti tuloslaskelman, taseen ja toimintakertomuksen sekä tilintarkastuskertomus. tilintarkastaja mainitsee tilintarkastuskertomuksessa yhtiön asettamista selvitystilaan, todettiin että tappio katetaan myöhemmin kertyvillä voittovaroilla eikä erillisiin toimenpiteisiin oman pääoman korjaamiseksi ryhdytä.".
Erityistarkastusraportin 4.7 kohdan mukaan tasekirjassa per 31.12.2007 ei ole tilintarkastajan tilinpäätösmerkintää. Erityistarkastusraportin mukaan jää epäselväksi, onko tilintarkastus jätetty tekemättä sen vuoksi, että yhtiön oma pääoma on ollut negatiivinen. Kirjanpitäjän ilmoituksen mukaan tilintarkastusta ei ole tehty tilikaudelta 2007.
Khuone A Oy:n osakepääoman menettäminen on rekisteröity kaupparekisteriin vasta 18.11.2008, eli lähes kolme vuotta sen jälkeen kun osakepääoma oli menetetty. KHT En käsityksen mukaan kaupparekisteriilmoitusta ei ollut tehty osakeyhtiölain edellyttämällä tavalla viivytyksettä.
Erityistarkastusraportin mukaan:
"Yhtiön hallitus on saattanut rikkoa osakeyhtiölain 20. luvun 23.1 §:n säännöstä, jonka mukaan: "Jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus." Hallitus on saattanut rikkoa myös 31.8.2006 saakka voimassa ollutta osakeyhtiölakia jättämättä yhtiön selvitystilaan asettamista koskeva yhtiökokous koolle kutsumatta ja laiminlyömällä yhtiön asettaminen selvitystilaan.Mahdollinen selvitystilasäännösten laiminlyönti ja kaupparekisteri-ilmoituksen jättämisen viivästyminen voi johtaa hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuuseen."
Muistion sivulla 5 todetaan, että:
"Kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöminen on voinut aiheuttaa vahingon kaikille niille velkojille, joiden saaminen yhtiöltä on kertynyt arvioidun rekisteröintihetken 31.10.2006 tai sen jälkeen ja joka on jäänyt suorittamatta velkojille."
C L Oy katsoo, että MM on Khuone A Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä laiminlyönyt ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin 1.9.2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukaisesti tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimiseksi, yhtiökokouksen koollekutsumiseksi sekä kaupparekisteri-ilmoituksen tekemiseksi osakepääoman menettämisestä.
Alkuperäisen, 1.9.2006 voimaan tulleen ja 31.12.2007 muutetun) 20 luvun 23 §:n (624/2006) mukaan: "Jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on alle puolet osakepääomasta, hallituksen on viipymättä laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus yhtiön taloudellisen tilan selvittämiseksi. Jos yhtiön oma pääoma on taseen mukaan alle puolet osakepääomasta, hallituksen on viipymättä kutsuttava yhtiökokous koolle päättämään toimenpiteistä yhtiön taloudellisen aseman tervehdyttämiseksi. Yhtiökokous on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa tilinpäätöksen laatimisesta. Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen nähtävänä pitämiseen ja osakkeenomistajille toimittamiseen sovelletaan 5 luvun 21 §:n säännöksiä.
Jos hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus."
Lisäksi MM on laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin maksukyvyttömän yhtiön asettamiseksi konkurssiin, ja tietoisena yhtiön taloudellisesta asemasta pahentanut yhtiön maksu kyvyttömyyttä solmimalla kantajan kanssa liiketoimintakaupan sekä pitkittämällä konkurssin alkamista.
Muistion sivulla 4 todetaan, että:
"Edellä esitetyn perusteella ei mielestäni ole täysin selvää, olisiko yhtiö tullut asettaa konkurssiin jo ennen nykyisen osakeyhtiölain voimaantuloa sillä perusteella, että yhtiö oli menettänyt oman pääomansa. Mikäli tällainen velvollisuus oli, vahingonkärsijöinä olisivat kaikki ne yhtiön velkojat, joiden saaminen on syntynyt laiminlyönnin jälkeen."
Lisäksi Muistion sivulla 5 todetaan, että:
" ... yhtiö on käsitykseni mukaan ollut maksukyvytön ainakin 31.12.2008
lukien. Yhtiö on asetettu konkurssiin noin kaksi vuotta tämän jälkeen."
Aiemmin voimassa olleen osakeyhtiölain pakkoselvitystilaa ja nykyisen osakeyhtiölain oman pääoman menettämiseen liittyvää kaupparekisteri-ilmoitusta koskevien säännösten tarkoituksena on turvata yhtiön oma pääoma, jotta velkojat voisivat saada maksun saatavilleen. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti velvoitettu osakeyhtiön hallituksen jäsenet korvaamaan näiden säännösten vastaisesta menettelystä yhtiön ulkopuoliselle velkojalle aiheutunut vahinko (KKO 2012:65, KKO 2000:106, KKO 1991:55, KKO 1990:177, KKO 1986 11130).
Vastaajan laiminlyöntien syy-yhteys kantajalle aiheutuneeseen vahinkoon
Kantaja on liiketoimintakaupasta neuvoteltaessa noudattanut normaalia huolellisuutta, ja tutustunut liiketoiminnan ostajatahoa, eli Khuone A Oy:tä koskeviin kaupparekisterimerkintöihin.
Liiketoimintakaupan solmimishetkellä 31.7.2008 tulostetussa kaupparekisteriotteessa ei ole mainintaa osakepääoman menettämisestä.
Mikäli MM olisi noudattanut yllä mainittuja osakeyhtiölain mukaisia velvollisuuksiaan, ja ryhtynyt viipymättä toimeen yllä mainittujen toimenpiteiden suorittamiseksi, olisi Khuone A Oy:n kriittinen taloudellinen tilanne tullut C L Oy:n tietoon ennen 31.7.2008 solmittua liiketoimintakauppaa, eikä C L Oy olisi myynyt liiketoimintaa Khuone A Oy:lle ainakaan muutoin kuin täyttä käteissuoritusta tai turvaavaa vakuuttavastaan.
Erityistarkastusraportin sivulta 10 ilmenee, että Khuone A Oy:n tappio ja oman pääoman negatiivisuus ovat vuodesta 2007 kasvaneet erittäin voimakkaasti, ja MMn on täytynyt olla tilanteesta tietoinen. Etenkin 5.10.2007 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirja osoittaa MMn jättäneen tietoisesti ryhtymättä toimenpiteisiin tilintarkastajan nimenomaisesta huomautuksesta huolimatta. MMn tahallisten laiminlyöntien johdosta C L Oy on kärsinyt vaaditun suuruisen vahingon, vähennettynä Khuone A Oy:n konkurssipesästä mahdollisesti saamallaan jako-osuudella.
Selvää joka tapauksessa on, että yhtiön oman pääoman menettäminen on ollut MMn tiedossa jo vuonna 2005, mutta hän on laiminlyönyt ryhtyä mihinkään 1.9.2006 lukien voimassa olleen osakeyhtiölain mukaisiin toimenpiteisiin oman pääoman menettämisen johdosta ennen marraskuussa 2008 tehtyä kaupparekisterimerkintää. Mikäli laiminlyönti olisi korjattu ennen kantajan ja Khuone A Oy:n välillä 31.7.2008 solmittua liiketoimintakauppaa, kyseistä liiketoimintakauppaa ei olisi solmittu, ja kantaja olisi välttynyt kanteen mukaiselta vahingolta.
Liiketoimintakaupan solmimisen jälkeen hallituksen jäsenen laiminlyönnillä tai laiminlyönnin myöhemmällä korjaamisella ei enää ole ollut merkitystä kantajalle aiheutuneen vahingon syntymisen tai vahingon määrän kannalta.
VASTAUS
Vaatimukset
MM on vastustanut kannetta. M on vaatinut, että käräjäoikeus
1. hylkää kantajan vaatimuksen, että M on velvoitettava suorittamaan sille vahingonkorvauksena liiketoimintakaupasta saamatta jäänyttä kauppahintasaatavaa 382.713,48 euroa korkoineen
2. hylkää kantajan vaatimuksen, että M on velvoitettava suorittamaan sille vuokrasuhteeseen perustuvia saatavia 3.206.20 euroa korkoineen, kuukausivuokraa 10.610,10 euroa korkoineen lokakuusta 2008 elokuuhun 2009 sekä vuokratilojen ylläpidosta aiheutuneista kustannuksista 27.838,92 euroa korkoineen
3. hylkää kantajan vaatimuksen. että M on velvoitettava korvaamaan sille tässä asiassa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut korkoineen
4. velvoittaa kantajan korvaamaan Mlle tässä asiassa käräjäoikeudessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.
Perusteet
Tapahtumatiedoista
M on tunnustanut, että hänen omistamansa ja sittemmin konkurssiin menneen Khuone A Oy:n ja C L Oy:n eli kantajan välillä on 31.7.2008 tehty liiketoimintakauppa, josta loppukauppahinta on jäänyt velaksi. M on katsonut, että tehty liiketoimintakauppa on kuitenkin hänen mielestään sittemmin rauennut, minkä vuoksi, hänen edustamansa yhtiö ei ole ollut velkaa kantajalle.
On totta, että Khuone A Oy on välitystuomiolla velvoitettu suorittamaan kantajalle sen vaatimat saatavat, mutta välitystuomio on lainvoimaisesti kumottu. Sinänsä pitää kyllä paikkansa. että kantajan saatavaa ei ole riitautettu Khuone A Oy:n konkurssissa.
M on tunnustanut, että kantaja on toteutetun saatavan siirron jälkeen velkonut hänen edustamaltaan yhtiöltä huoneenvuokrasaatavia, jotka Khuone A Oy on sille velvoitettu suorittamaan. M on edelleenkin katsonut, että Khuone A Oy:n ja kantajan välillä ei ole ollut huoneenvuokrasuhdetta.
On totta, että Khuone A Oy on 19.8.2011 asetettu konkurssiin.
M on katsonut, että hän ei ole henkilökohtaisesti korvausvelvollinen kantajalle sen vaatimista saatavista.
M on katsonut ensinnäkin, että kantajalla ei ole Khuone A Oy:ltä liiketoimintakauppaan perustuvaa saatavaa, koska liiketoimintakauppa on katsottava rauenneeksi.
Liiketoiminnan kaupan ehtona on ollut se, että toimitilakiinteistöstä tehdään 1.9.2008 kauppa 380.000 euron kauppahinnasta ja muuten erikseen sovituin ehdoin. Asianosaisten välillä ei tehty maakaaren mukaista pätevää esisopimusta kiinteistön kaupasta. Sen vuoksi ja koska kiinteistön kauppa on jäänyt tekemättä ja koska liiketoiminnan kaupan edellytyksenä on ollut juuri tämä kiinteistön kauppa, liiketoiminnan kauppa on katsottava rauenneeksi. Liiketoiminnan kauppa ja suunniteltu kiinteistön kauppa ovat muodostaneet yhden kokonaisuuden. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että kantajan konkurssissa valvomaa saatavaa ei ole riitautettu.
M on katsonut myös, että kantajalla ei ole Khuone A Oy:ltä huoneenvuokrasaatavaa, koska mitään vuokrasuhdetta ei ole ollut. M on katsonut, että hovioikeuden antamalla tuomiolla ei ole tässä suhteessa merkitystä hänen osaltaan.
Vaatimusten perusteista
M on kiistänyt aiheuttaneensa kantajalle vahinkoa.
Mikäli M on ymmärtänyt kanteen oikein, kanne perustuu lähinnä siihen, että 1) osakepääoman menettäminen on rekisteröity liian myöhään, mutta mahdollisesti myös siihen, että 2) M on laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin maksukyvyttömän yhtiön asettamiseksi konkurssiin.
M on todennut, että kantajan vetoamassa Khuone A Oy:n erityistarkastuskertomuksessa tai muistiossa todetaan ensinnäkin, että Khuone A Oy on tullut maksukyvyttömäksi 31.12.2008 eli vasta tehdyn liiketoimintakaupan jälkeen.
Erityistarkastuskertomuksessa tai muistiossa todetaan useammassakin kohdassa, että yhtiön oma pääoma on tullut negatiiviseksi vuoden 2005 aikana, mutta toisaalta erityistarkastuskertomuksen sivulla 11 todetaan, että yhtiön oma pääoma on ollut menetettynä ainakin tilinpäätöspäivästä 31.12.2007 lukien. Mlle on jäänyt epäselväksi, minä ajankohtana Khuone A Oy:n oma pääoma on katsottava negatiiviseksi.
Konkurssiin asettamisen laiminlyönnin osalta M on todennut, että erityistarkastuskertomuksessa tai muistiossa ei ole pystytty ottamaan kantaa siihen, onko konkurssiin asettamista epäasiallisella tavalla pitkitetty vai ei.
Näin ollen M on katsonut, että konkurssikysymyksellä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä, mikäli kanne perustuu siihen.
Kanneperusteista jää näin ollen jäljelle se, onko mahdollinen kaupparekisteri-ilmoituksen myöhässä tekeminen peruste vahingonkorvaukselle vai ei.
Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukaan jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus.
M on katsonut, että hän on menetellyt juuri kerrotulla tavalla, kun hän on 18.11.2008 tehnyt ilmoituksen yhtiön oman pääoman negatiivisuudesta.
Asia on havaittu hieman tätä ennen eikä ilmoituksen tekemisen osalta ole viivytelty. M on korostanut tässä yhteydessä sitä, että lain sanamuodon mukaan yhtiön hallituksen on havaittava tämä asiaintila, joten riittävää ei ole esimerkiksi se, että yhtiön hallituksen olisi pitänyt havaita tällainen asiaintila joidenkin seikkojen perusteella.
Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n mukaan hallituksen jäsenen on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölakia rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudestaan aiheuttanut esimerkiksi velkojalle. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.
M on katsonut toimineensa kaikilla tavoin huolellisesti, kun hän on hoitanut Khuone A Oy:n taloudellisia asioita.
Kaupparekisteri-ilmoituksen tekemistä koskeva lainmuutos on tullut voimaan 1.9.2006, mutta koska Mn yhtiö on ollut maksukyvytön vasta aikaisintaan 31.12.2008, M on katsonut, että hän ei ole tehnyt ilmoitusta liian myöhään. Erityistarkastuskertomuksessa esitetyt arviot hänen yhtiönsä oman pääoman negatiivisuudesta tai osakepääoman menettämisestä ovat pelkkiä arvioita, jotka näyttävät liittyvän joko vuoteen 2005, 2006 tai 2007.
Vahingonkorvausta vaativan on esitettävä näyttö siitä, että sille on tapahtunut jokin vahinko ja että hänen menettelynsä ja aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys.
M on katsonut, että kantaja ei ole pystynyt osoittamaan syy-yhteyden olemassaoloa.
Syy-yhteys korvausvelvollisuuden edellytyksenä tarkoittaa sitä, että vahingon on tullut johtua nimenomaan korvausvastuun perustavasta norminvastaisesta menettelystä. Lisäksi pelkästään se, että jokin menettely on osaltaan johtanut vahingon aiheutumiseen, ei välttämättä perusta korvausvastuuta, sillä syy-yhteyden on oltava riittävä eli adekvaatti.
M oman käsityksen mukaan on se, että kantaja olisi tehnyt liiketoimintakaupan sovituilla ehdoilla ja siitä huolimatta, vaikka kaupparekisteriin olisi tehty merkintä osakepääoman menettämisestä.
Kantajalla on ollut ennen kaupantekoa tieto siitä, millainen Khuone A Oy:n taloudellinen tilanne on ollut.
M on katsonut, että kantajan vetoaman, jo kumotun osakeyhtiölain aikaiset oikeustapaukset eivät sovellu nyt puheena olevaan tilanteeseen, sillä nykyisen lain nimenomaisena tarkoituksena on ollut jättää useampikin kysymys tulevan oikeuskäytännön varaan.
M on katsonut, että kanne on perusteeton ja että se on hylättävä. Joka tapauksessa kanne on liian myöhään nostettu.
Kumotun osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:n mukaan kannetta ei voi nostaa hallituksen jäsentä vastaan kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu.
Nykyisen osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 1 §:n mukaan uusi osakeyhtiölaki tulee voimaan 1.9.2006, mutta lain 23 §:n mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa lakia.
Nykyisen osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:n mukaan kanneoikeus vanhenee hallituksen jäsentä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva päätös tehtiin tai kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin.
Kun kantaja väittää, että Khuone A Oy:n oma pääoma on tullut negatiiviseksi jo vuonna 2005, 2006 tai 2007, niin M on katsonut, että kanne on nostettu liian myöhään vuonna 2013.
Kanneoikeuden vanhentuminen alkaa laiminlyönnin osalta siitä kun teko tai toimi olisi viimeistään pitänyt tehdä.
Kantajan lausuma
Kirjalliset todisteet
Kantaja
Nykyinen osakeyhtiölaki on tullut voimaan 1.9.2006. Nykyisen osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:n mukaan kanneoikeus vanhenee hallituksen jäsentä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva päätös tehtiin tai kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin.
Mikäli hallituksen jäsentä vastaan kohdistettu vahingonkorvausvaatimus perustuu laiminlyöntiin, lasketaan vanhentumisen aika sen tilikauden päättymisestä, jonka jälkeen laiminlyönnillä ei enää ole ollut merkitystä. Kun vastaaja ei ole ryhtynyt osakeyhtiölain edellyttämiin toimenpiteisiin viimeistään tilikauden 2008 aikana ennen 31.7.2008 solmittua liiketoimintakauppaa, ei laiminlyönnillä tämän päivämäärän jälkeen ole ollut enää merkitystä. Vanhentumisaika lasketaan siten kyseisen tilikauden päättymishetkestä eli 31.12.2008. Kanneoikeus ei siten ole vanhentunut.
1. Itä-Suomen hovioikeuden 29.6.2010 asiassa xxx antama tuomio nro xxx (lainvoimainen)
2. Sopimus saatavan siirrosta 6.9.2010
3. Välitystuomio 29.1.2010 (kumottu 31.8.2010)
4. Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 31.8.2010 asiassa L xxx antama tuomio nro xxx
5. KHT AEn 22.5.2012 laatima Khuone A Oy:n konkurssipesää koskeva erityistarkastuskertomus
6. KHT AEn 27.5.2013 laatima muistio
7. Khuone A Oy:n varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirja 5.10.2007
8. Khuone A Oy:n kaupparekisteriote per 31.7.2008
9. Khuone A Oy:n kaupparekisteriote per 6.8.2009.
10. Luettelo Khuone A Oy:n konkurssissa riitautetuista valvonnoista
11. Jaettavat varat -laskelma
12. Esitutkintapöytäkirja 6.3.2013
Vastaaja
Henkilötodistelu
Liiketoiminnan kauppakirja 31.7.2008
1. Toimitusjohtaja MK todistelutarkoituksessa
2. MM todistelutarkoituksessa
3. todistaja KHT AE
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Lähtökohta
Riidatonta on, että MM on ollut 19.8.2011 konkurssiin asetetun Khuone A Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen. Kantajan vaatimukset perustuvat osakeyhtiölain 22 luvun 1§:än 2 momenttiin, jonka mukaan hallituksen jäsenen on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään rikkomalla 1 kohdan mukaan osakeyhtiölakia muuten kuin 1 luvun 8 §:n mukaista huolellisuusvelvoitetta rikkomalla, tai 2 kohdan mukaan yhtiöjärjestystä tahallaan tai huolimattomuudesta, aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita toimineen huolellisesti.
Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukaan jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus.
Asiassa on kysymys siitä, onko MM hallituksen jäsenenä edellä mainitun lainkohdan mukaisesti aiheuttanut vahinkoa kantajalle siten, että M olisi henkilökohtaisesti vastuussa konkurssiin menneen yhtiönsä maksamatta jääneistä veloista kantajalle, koska ei ollut tietoisena oman pääoman menettämisestä tehnyt rekisteri-ilmoitusta siitä kaupparekisteriin ennen 31.7.2008 solmimaansa liiketoimintakauppaa. Kysymys on myös siitä, että onko asiassa merkitystä vastaajan väitteellä siitä, että liiketoimintakauppa voitaisiin katsoa rauenneeksi, koska kauppakirjassa mainittua kiinteistönkauppaa ei oltu tehty. Lisäksi M on katsonut, ettei hänen konkurssiin menneen yhtiön ja nyt kantajana olevan yhtiön emoyhtiön välillä olisi ollut mitään vuokrasuhdetta, johon saatavat perustuvat.
Kysymys on myös siitä, sovelletaanko asiaan kanteen määräaikaa laskettaessa uutta 1.9.2006 voimaan tullutta osakeyhtiölakia, vaiko 1.9.2006 saakka voimassa ollutta kumottua osakeyhtiölakia ja onko siten kanne MMta vastaan nostettu määräajassa.
Näyttö
KHT AEn 22.5.2012 laatima Khuone A Oy:n konkurssipesää koskeva erityistarkastuskertomuksen mukaan yhtiön oma pääoma on mennyt negatiiviseksi viimeistään tilikaudella 2005 ja ja näin ollen oma pääoma on menetetty 31.12.2005.
En laatiman erityistarkastuskertomuksen mukaan velvoite oman pääoman negatiivisuutta koskevan rekisteri-ilmoituksen tekemisestä koski 1.9.2006 alkaen myös niitä osakeyhtiöitä, joiden oma pääoma oli negatiivinen ennen lain muutosta.
En laatiman erityistilintarkastusraportin mukaan yhtiön hallitus on saattanut rikkoa osakeyhtiölain 20. luvun 23.1 §:n säännöstä, jonka mukaan: "Jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus."
Edelleen En laatiman erityistilintarkastusraportin mukaan yhtiön hallitus on saattanut rikkoa myös 31.8.2006 saakka voimassa ollutta osakeyhtiölakia jättämättä yhtiön selvitystilaan asettamista koskeva yhtiökokous koolle kutsumatta ja laiminlyömällä yhtiön asettaminen selvitystilaan. Mahdollinen selvitystilasäännösten laiminlyönti ja kaupparekisteri-ilmoituksen jättämisen viivästyminen voi johtaa hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan vahingonkorvausvastuuseen.
En konkurssipesän pesänhoitajalle laatimassa muistiossa todetaan, että kaupparekisteri-ilmoituksen laiminlyöminen on voinut aiheuttaa vahingon kaikille niille velkojille, joiden saaminen yhtiöltä on kertynyt arvioidun rekisteröintihetken 31.10.2006 tai sen jälkeen ja joka on jäänyt suorittamatta velkojille.
Kirjallisena todisteena olevasta 31.7.2008 päivätystä Khuone A Oy:tä koskevasta kaupparekisteriotteesta ilmenee, että merkintää oman pääoman menettämisestä ei ollut tehty ennen 31.7.2008 tehtyä liiketoimintakauppaa.
Kirjallisena todisteena olevasta 6.8.2009 tulostetusta Khuone A Oy:tä koskevasta kaupparekisteriotteesta ilmenee, että merkintä yhtiön osakepääoman menettämisestä on tehty vasta 18.11.2008.
MK on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut kantajan ja Khuone A Oy:n välisestä 31.7.2008 tehdystä liiketoimintakaupasta. Tuolloin oli ollut tarkoitus, että koko kauppahinta maksettaisiin kerralla myyjälle. Ostajana olleen Khuone A Oy:n taholta oli sitten tehty ehdotus, että kauppahinta maksettaisiin erissä. Kantaja oli hyväksynyt ehdotuksen ja yksi erä oli maksettu kaupantekohetkellä. Kauppaa tehtäessä MM oli kierrättänyt heitä liikkeessään ja näyttänyt autokorjaamotoimintaansa.
Mta oli kiinnostanut kantajan liiketoiminta. Kantaja oli tarkistanut kaupantekopäivänä Khuone A Oy:n kaupparekisteriotteesta yhtiön tiedot. K on kertonut, että heitä oli alkanut epäilyttää, kun seuraavia maksueriä ei ollut suoritettu eikä kantajayhtiö ollut koskaan saanut loppukauppahintaa. Lisäksi K on kertonut, että jos kaupparekisterissä olisi ollut ilmoitus osakepääoman menettämisestä, kauppaa ei oltaisi tehty. Kantajalle aiheutui liiketoimintakaupasta 600.000 euron suuruinen vahinko.
MM on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että he olivat käyneet kantajayhtiön kanssa kauppaneuvotteluja, joissa oli sovittu, että kauppahinnan maksueriä olisi pitänyt olla 3 tai 4 ilman talokauppaa. Kantajayhtiöllä oli ollut kova kiire kauppaneuvotteluissa. Mn mukaan hän ei ollut saanut niitä autoja, joita kauppakirjassa oli mainittu. Tämän vuoksi M oli halunnut eroon liiketoimintakaupasta.
Liiketoimintakaupassa ei oltu tehty kauppakirjassa mainittua kiinteistönkauppaa. Tämän perusteella M on katsonut, ettei kauppaa olisi syntynyt, eikä hän olisi ollut velvollinen maksamaan kauppahintasaatavaa. Mn mukaan Khuone A Oy:118 oli ollut maksuhäiriömerkintöjä julkisissa rekistereissä. M on myöntänyt, ettei hän ollut kertonut myyjäyhtiölle
maksuhäiriömerkinnöistä ja että Kaupparekisterimerkintä oli tehty vasta 18.11.2008.
AE on todistajana kuultuna kertonut, että hän on laatinut Khuone A Oy:n erityistilintarkastuksen pöytäkirjan. E on kertonut havainnoistaan yhtiön oman pääoman tasosta vuodesta 2005 alkaen. Oma pääoma oli mennyt negatiiviseksi 30.6.2005 olleessa taseessa. Siten oma pääoma oli ollut negatiivinen tilinpäätöksessä 31.12.2005.
Näytön arviointi ja johtopäätökset
Käräjäoikeus katsoo, ettei liiketoimintakauppaa voida katsoa rauenneeksi vastaajan näkemyksen mukaisesti, jonka mukaan liiketoimintakaupan ehtoihin kuulunut kiinteistönkauppa on jäänyt toteutumatta. M on katsonut, että liiketoimintakaupan edellytyksenä olisi ollut toteutettava kiinteistönkauppa, jotka yhdessä olisivat muodostaneet kokonaisuuden. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella, että kyseessä on kaksi eri asiaa. Lisäksi riidatonta on, että kantajan saatava on valvottu Khuone A Oy:n konkurssissa, eikä sitä ole riitautettu. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, että kiinteistönkaupan tekemättä jääminen ei ole aiheuttanut sitä, että liiketoimintakauppa olisi rauennut.
Kirjallisena todisteena olevasta Varkauden käräjäoikeuden lainvoimaisesta tuomiosta 18.9.2009 ( Itä-Suomen hovioikeus 29.6.2010) ilmenee, että käräjäoikeus on katsonut Khuone A Oy:n ja Oy C Ab:n välillä solmitun vuokrasopimuksen ja velvoittanut tämän perusteella Khuone A Oy:n maksamaan kantajalle eli Oy C Ab:lle nyt kanteessa vaaditut vuokrat ja vuokratilojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset. Oy C Ab on nyt kysymyksessä olevassa asiassa olevan kantajayhtiön emoyhtiö. Emoyhtiö on siirtänyt kysymyksessä olevasta tuomiosta ilmenevät saatavat tytäryhtiölleen eli C L Oy:lle. Näin ollen edellä mainitut seikat osoittavat, että vastaajan väitteellä siitä, ettei kantajan ja vastaajan välillä ole ollut mitään vuokrasuhdetta, ei ole merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta koska asia on jo oikeusvoimaisesti ratkaistu.
Asiassa on tullut selvitetyksi, että Mn omistaman yhtiön Khuone A Oy:n oma pääoma on ollut menetetty jo vuonna 2005. Tämä ilmenee tilintarkastaja E kuulemisesta ja hänen konkurssipesän pesänhoitajalle laatimasta muistiosta.
Kaupparekisteri-ilmoitus on uuden osakeyhtiölain mukaan tehtävä viipymättä. Tilintarkastaja En kuulemisen ja kirjallisena todisteena olevan lausunnon mukaan ilmoitus olisi pitänyt tehdä viimeistään 31.10.2006. Riidatonta on, ettei vastaaja ole ryhtynyt osakeyhtiölain mukaisiin toimenpiteisiin viimeistään tilikauden 2008 aikana ennen 31.7.2008 solmittua liiketoimintakauppaa.
Olosuhteet huomioon ottaen Mn on täytynyt olla tietoinen yhtiönsä taloudellisesta tilasta ja oman pääoman menettämisestä. Tästä huolimatta M on siis laiminlyönyt ryhtyä 1.9.2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain mukaisiin toimenpiteisiin oman pääoman menettämisen johdosta. Sen sijaan yhtiön oman pääoman menettämisestä huolimatta M on solminut liiketoimintakaupan 31.7.2008. M on lisäksi myöntänyt, ettei hän ollut kertonut kantajalle yhtiön maksuhäiriömerkinnöistä. Kn mukaan he olivat tarkastaneet kaupparekisteriotteen ja jos merkintä oman pääoman menettämisestä olisi ollut heidän tiedossaan, eivät he olisi tehneet kauppaa Mn yhtiön kanssa. Käräjäoikeus katsoo, että Mn laiminlyönti on ollut syy-yhteydessä kantajalle aiheutuneeseen vahinkoon, eikä Mn 18.11.2008 tekemällä rekisteri-ilmoituksella ole ollut enää vaikutusta kantajalle aiheutuneeseen vahinkoon. Vahinko on aiheutunut jo liiketoimintakaupan tekopäivänä eli 31.7.2008. Näin ollen M on aiheuttanut kantajalle saamatta jääneestä myyntisaatavasta johtuvan vahingon.
Vastaaja on vedonnut osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 23 §:ään, jonka mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa lakia.
Kumotun osakeyhtiölain 15 luvun 7 §:n mukaan kannetta hallituksen jäsentä vastaan ei voi nostaa kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden päättymisestä, jona se päätös tehtiin tai siihen toimenpiteeseen ryhdyttiin, johon kanne perustuu.
Vastaajan mukaan näin ollen vahingonkorvauskanteen määräajan kolmen vuoden määräajan laskeminen alkaa 31.12.2006 ja kanne olisi siten nostettu liian myöhään.
Nykyisen 1.9.2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain 22 luvun 8 §:n mukaan kanneoikeus vanhenee hallituksen jäsentä vastaan viiden vuoden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jona kanteen perusteena oleva laiminlyönti tehtiin tai kanteen perusteena olevaan toimenpiteeseen ryhdyttiin.
Osakeyhtiölain voimaanpanosta annetun lain 23 §:ään, jonka mukaan vahingonkorvaukseen, joka perustuu ennen uuden lain voimaantuloa tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin, sovelletaan vanhaa lakia. Nyt kysymyksessä olevan kanteen määräaikaan ei voida soveltaa vanhaa lakia, koska vahingonkorvaus perustuu 31.7.2008 tehtyyn liiketoiminta kauppaan, joka on tehty uuden 1.9.2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain jälkeen. Vanhentumisaika lasketaan siten kyseisen tilikauden päättymishetkestä eli 31.12.2008. Kanneoikeus ei siten ole vanhentunut.
Avustajan palkkio
Käräjäoikeus vahvistaa oikeusapua 40 prosentin omavastuuosuudella ja 11.222,83 euron lisäomavastuuosuudella ajalla 12.8.2013- 31.12.2013 ja 1.1.2014 alkaen 100 prosentin omavastuuosuudella saaneen MMn avustajaksi määrätyn asianaja HTn palkkioksi vaaditun mukaisesti 4.364,80 euroa.
Pohjois-Karjalan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen mukaan MMlla on oikeus oikeusapuun 40 prosentin omavastuuosuudella kuitenkin siten, että varallisuuden perusteella lisäomavastuu on edellä mainittu 11.222,83 euroa. Avustajan palkkio on lisäomavastuun ajalta 867,90 euroa ja sille arvonlisäveroa 208,29 euroa eli yhteensä 1.076,19 euroa. Koska lisäomavastuu ylittää edellä mainitun määrän, avustajan palkkiota ei makseta valtion varoista.
Oikeudenkäyntikulut
MM on asian hävitessään velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan kantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
TUOMIOLAUSELMA MM velvoitetaan suorittamaan C L Oy:lle:
1. Vahingonkorvauksena osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella
1.1
Liiketoimintakaupasta saamatta jäänyttä kauppahintasaatavaa 382.713,48 euroa, sekä sille korkolain 4 §:ssä tarkoitettua viivästyskorkoa seuraavasti:
- 93.903,48 eurolle 31.8.2008 lukien
- 100.000,00 eurolle 30.9.2008 lukien
- 100.000,00 eurolle 31.10.2008 lukien
- 88.810,00 eurolle 30.11.2008 lukien
1.2
Itä-Suomen hovioikeuden 29.6.2010 antamalla lainvoimaisella tuomiolla nro xxx (Dnro xxx ) vahvistetut vuokrasuhteeseen perustuvat saatavat:
3.206,20 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 3.9.2008 lukien, sekä kunkin seuraavan kuukauden 3. päivänä erääntyneet ja oikeudenkäynnin aikana erääntyvät 10.620,10 euron kuukausivuokrat 31.8.2009 saakka, sekä Vuokratilojen ylläpidosta aiheutuneet kustannukset yhteensä 27.838,92 euroa ja sille korkolain mukaista viivästyskorkoa seuraavasti:
- 2.652,93 eurolle 22.10.2008 lukien
- 4.690,66 eurolle 18.12.2008 lukien
- 3.168,14 eurolle 4.2.2009 lukien
- 6.979,66 eurolle 20.3.2009 lukien
- 10.347,53 eurolle 26.8.2009 lukien
2. Korvaukseksi kantajalle kohtuullisiksi harkituista oikeudenkäyntikuluista 4.732,94 euroa (ALV 0 %) ja todistelukuluista 750 euroa eli yhteensä 5.482,94 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.
MUUTOKSENHAKU
Ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla erillisistä
muutoksenhakuohjeista ilmenevin tavoin ja rajoituksin.
Tyytymättömyyttä ovat säädetyssä järjestyksessä ilmoittaneet MM koko tuomioon ja asianajaja HT valtion varoista maksettavan oikeudenkäyntiavustajan palkkion osalta.
Määräaika valitukselle maanantai 7.3.2016. Määräaika vastavalitukselle maanantai 21.3.2016. Seuraa valitusosoitus.