KKO:2001:36
Dokumentin versiot
På svenska
Osakeyhtiö - Osakepääoman korottaminen - Hallituksen jäsen
Tilintarkastaja
Vahingonkorvaus
Diaarinumero: S98/865
Esittelypäivä: 11.1.2000
Antopäivä: 4.4.2001
Taltio: 701
Osakeyhtiön osakepääomaa oli korotettu uusmerkinnällä. Osa apporttina luovutetusta omaisuudesta oli panttina osakkeenmerkitsijän veloista ja myytiin sittemmin niiden suorittamiseksi. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat, jotka olivat osakepääoman korotusta ja sen maksua rekisteröitäessä vakuuttaneet ja todistaneet korotuksen tulleen kokonaisuudessaan maksetuksi, velvoitettiin korvaamaan yhtiölle apporttiomaisuuden arvottomuudesta johtunut vahinko. (Ään.) Ks. KKO:1991:25
OYL 4 luku 8 § 3 mom (734/1978)
OYL 4 luku 12 § 3 mom (687/1983)
OYL 15 luku 1 §
OYL 15 luku 2 § (734/1978)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.2001
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Instict Oy:n konkurssipesän kanne Helsingin käräjäoikeudessa
Instinct Oy:n konkurssipesä kertoi A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä sekä Widenius, Sederholm & Someri Oy Ab:ta (myöhemmin KPMG Wideri Oy Ab, jäljempänä Wideri) ja E:tä samoin kuin Salmi, Virkkunen & Helenius Oy:tä (myöhemmin SVH Pricewaterhouse Coopers Oy, jäljempänä SVH) vastaan nostamassaan kanteessa seuraavaa:
Rinvest Oy ja Ekomen Oy olivat 28.2.1990 tehneet sopimuksen Instinct Oy:n ostamisesta sekä osakepääoman korottamisesta. Instinct Oy:n osakepääoma 15 000 markkaa oli ollut määrä korottaa 50 020 000 markkaan, josta sekä Ekomen Oy:n että Rinvest Oy:n osuus olisi puolet. Osakkeidensa maksuksi Ekomen Oy:n oli tullut luovuttaa, paitsi rahana 5000 markkaa, apporttina Oy Ekocenter I:n osakkeet n:ot 3691 - 10265 ja Oy Ekocenter III:n koko osakekanta, jotka arvostettiin yhteensä 25 000 000 markkaan. Rinvest Oy:n oli puolestaan tullut luovuttaa apporttina eräät muut osakkeet, jotka arvostettiin niinikään 25 000 000 markkaan.
Instict Oy:n hallituksen jäsenet A, B, C ja D olivat patentti- ja rekisterihallitukselle tehdyssä 23.5.1990 päivätyssä osakeyhtiön muutosilmoituksessa allekirjoittaneet osakepääoman korotusta koskevan vakuutuksen, jonka mukaan kyseisellä ilmoituslomakkeella ilmoitetusta osakepääoman korotuksesta oli maksettu ja yhtiön hallussa 50 005 000 markkaa.
Muutosilmoitukseen oli kuulunut osakepääoman korotukseen liittyvä tilintarkastajien todistus, jossa yhtiön tilintarkastusyhteisön Widerin puolesta vastuullinen tilintarkastaja KHT E sekä yhtiön toisen tilintarkastusyhteisön SVH:n puolesta vastuullinen tilintarkastaja KHT F olivat 21.6.1990 todistaneet, että kyseisellä ilmoituslomakkeella ilmoitetun osakepääoman korotuksen yhteydessä oli noudatettu osakkeiden maksua koskevia osakeyhtiölain säännöksiä ja että osakkeista oli osakepääoman korotuksena maksettu 50 005 000 markkaa.
Ekomen Oy oli asetettu konkurssiin 27.1.1991 ja konkurssituomio oli annettu 16.12.1991. Instict Oy oli asetettu konkurssiin 26.2.1993 ja konkurssituomio oli annettu 1.10.1993.
Sittemmin oli käynyt ilmi, että Oy Ekocenter I:n ja Oy Ekocenter III:n osakkeita ei ollutkaan luovutettu Instinct Oy:lle osakepääoman korotuspäätöksen ja laaditun luovutuskirjan edellyttämällä tavalla, vaan ne olivat jääneet Ekomen Oy:n luottojen pantiksi. Tämä ilmeni muun muassa KHT-tilintarkastajien F:n ja E:n 24.1.1991 yhdessä allekirjoittamassa ja Instinct Oy:n hallitukselle osoittamassa lausunnossa, jossa todettiin, ettei osakepääoman korotusta näin ollen ollut maksettu siten kuin osakeyhtiölaki edellytti.
Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet yleisvakuutena Suomen Yhdyspankki Oy:llä ja ne oli 9.7.1991 myyty panttihuutokaupalla 16,2 miljoonan markan hinnasta, johon nähden Suomen Yhdyspankki Oy:n saatavat olivat olleet moninkertaiset. Panttihuutokaupassa oli näin toteutunut Instinct Oy:n kannalta täysimääräisesti se riski, joka tähän pantattuna luovutettuun apporttiomaisuuteen oli liittynyt. Instinct Oy:lle ei tällä omaisuudella, vaikka se olikin osoitettu yhtiön omistukseen, ollut siten panttausten vuoksi ollut mitään arvoa. Oy Ekocenter III:n osakkeet olivat puolestaan olleet panttina Ekomen Oy:n vastuista sekä Suomen Yhdyspankki Oy:llä että Keski-Uudenmaan Säästöpankilla.
Instinct Oy:lle oli aiheutunut vahinkoa, kun yhtiö ei ollut saanut hyväkseen sille apporttina luovutettavaksi tarkoitettua omaisuutta. Konkurssipesä viittasi tältä osin erityisesti Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1991:25 todeten, että kyseisen ratkaisun mukaan yhtiölle oli aiheutunut vahinkoa siitä, että se oli saanut toimia osakeyhtiönä ilman osakepääomaa. Käsillä olevassa tapauksessa apporttiomaisuus oli tosin tullut yhtiön omistukseen mutta rasitettuna niin, että sen arvo oli alempi kuin rasituksista vapaana. Siten omaisuus ei ollut tullut yhtiön haltuun laissa tarkoitetulla tavalla.
Instinct Oy oli valvonut Ekomen Oy:n konkurssissa saatavan, joka vastasi apportin saamatta jäämisestä johtuvaa vahinkoa. Instinct Oy ei kuitenkaan tulisi saamaan Ekomen Oy:n konkurssipesästä jako-osuutta, joka vähentäisi sille aiheutuneen vahingon määrää.
Instinct Oy:n hallituksen jäsenistä puheenjohtaja A oli ollut Ekomen Oy:n toimitusjohtaja ja B oli muun muassa vastannut Ekomen-konsernin taloushallinnosta. Sekä A että B olivat olleet hyvin tietoisia panttauksista, jotka olivat tapahtuneet Ekomen Oy:n vastuista. Myös Rinvest Oy:n piiristä tulleiden C:n ja D:n olisi ainakin pitänyt tietää panttauksista.
Tilintarkastajien tuottamusta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että Wideri oli huolehtinut myös Ekomen Oy:n valvontatilintarkastuksesta, minkä vuoksi Widerin ja E:n oli täytynyt olla tietoisia panttauksista. Huomiota oli kiinnitettävä myös KHT-yhdistyksen julkaisemaan "Tilintarkastusalan suositukset ja säädökset" -nimiseen julkaisuun sisältyvään suositukseen, jonka mukaan osakepääoman maksun tai osakepääoman korotuksen niin kutsutun loppuosan rekisteröimisen yhteydessä käytetty sanamuoto eli "osakepääoma yhtiön hallussa" tarkoitti KHT-yhdistyksen käsityksen mukaan sitä, että
- osakepääoma tai sen korotus oli täysin maksettu lain edellyttämällä tavalla,
- maksu, velan kuittaaminen tai muunlainen hyväksyttävä osakepääoman maksun tai korotuksen vastasuoritus, kuten apporttiomaisuus, oli todistetusti siirtynyt yhtiön haltuun,
- osakepääoman maksuna tai korotuksen yhteydessä yhtiölle siirtyneet suoritukset voitiin heti käyttää yhtiön toimintaan.
Edelleen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 1991:25 mukaan sellaiset olosuhteet, joissa maksukuitin antaja oli edustanut myös maksajaa ja hän lisäksi oli ollut rekisteri-ilmoituksessa velvollinen vakuuttamaan osakepääoman maksetuksi, korostivat tilintarkastajan huolellisuusvelvoitetta. Kysymyksessä olevassa asiassa vakuutuksen antaneet hallituksen jäsenet olivat olleet keskeisiä päätöksen tekijöitä apportin luovuttaneissa Ekomen Oy:ssä ja Rinvest Oy:ssä. Ottaen lisäksi huomioon osakepääoman korotuksen suuruus sekä se, että Instinct Oy oli perustettu palvelemaan omistajiensa tarpeita ilman omaa itsenäistä tarkoitusta, tilintarkastajille oli asetettava tavallista suurempi huolellisuusvelvollisuus.
Näillä perusteilla, ja viitaten muun muassa osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n ja 2§:n (734/1978) säännöksiin konkurssipesä vaati, että A, B, C, D, Wideri, E ja SVH velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvauksena 25 000 000 markkaa viivästyskorkoineen.
Vastaukset
A, B, C, D, Wideri, E ja SVH vastustivat kannetta.
Käräjäoikeuden päätös 20.2.1995
Käräjäoikeus lausui asiassa riidattomasti selvitetyn, että Instinct Oy:n hallituksen jäsenet olivat 23.5.1990 allekirjoittaneet vakuutuksen, jonka mukaan rekisteröitäväksi tarkoitetusta osakepääoman korotuksesta maksettu määrä oli yhtiön hallussa. Samoin riidattomasti oli selvitetty, että tilintarkastajat olivat 21.6.1990 allekirjoittaneet todistuksen, jonka mukaan maksua koskevia säännöksiä oli noudatettu.
Asiassa oli riidatonta, että Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet pantattuina Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n vastuista. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan asiassa esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla, ettei Oy Ekocenter III:n osakkeita ollut pantattu Suomen Yhdyspankki Oy:lle konkurssipesän ilmoittamalla tavalla, vaan ne oli luovutettu Instinct Oy:lle vapaina Ekomen Oy:n vastuista.
Hallituksen jäsenistä Ekomen Oy:n edustajat A ja B olivat riidattomasti tienneet, että Oy Ekocenter I:n osakkeet oli pantattu Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n vastuista. Edelleen käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan asiassa esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla näytetyksi, että myös hallituksen jäsenet C ja D olivat viimeistään keväällä 1990 tulleet tietoisiksi panttauksesta. A, B, C ja D olivat siten kaikki Instinct Oy:n hallituksen jäseninä vastuussa siitä, että osa osakepääoman korotuksesta ei ollut tullut osakeyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla yhtiön haltuun ja että kaupparekisteriin oli tehty merkintä 23.5.1990 allekirjoitetun vakuutuksen mukaisena vastoin todellista tilannetta.
Tilintarkastajien vastuun osalta käräjäoikeus lausui, että oikeuskirjallisuuden mukaan tilintarkastajat joutuivat apporttipanosten osalta ainakin summittaisesti ottamaan kantaa myös siihen, vastasiko apporttiomaisuus sillä saatavien osakkeiden nimellisarvoa ja mahdollista ylikurssia. KHT-yhdistyksen julkaiseman teoksen "Tilintarkastusalan suositukset ja säädökset" -nimisen teoksen mukaan osakepääoma oli lain tarkoittamalla tavalla yhtiön hallussa esimerkiksi silloin, kun apporttiomaisuus oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun. Ennen kuin tilintarkastaja antoi todistuksen osakepääoman maksusta tai korotuksesta hänen oli varmistauduttava siitä, että osakkeista maksettu määrä oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun ja että määrä tai korotus kattoi yhtiökokouksen ja lain edellyttämät vähimmäisvaatimukset.
Osakeyhtiölaki, oikeuskirjallisuus tai tilintarkastajien ohjeet eivät täsmällisesti määritelleet sitä, kuinka pitkälle tilintarkastajien tarkastus- ja valvontavelvollisuus ulottui. Tilintarkastajien 24.1.1991 allekirjoittamasta muistiosta voitiin päätellä, että he eivät olisi edes omasta mielestään saaneet antaa mainittua todistusta, jos heillä olisi ollut tieto osakkeiden panttina olemisesta.
Tilintarkastajien käymästä kirjeenvaihdosta oli pääteltävissä, että heillä oli ollut käytettävinään Instinct Oy:n hallituksen selvitys apportista ja 31.5.1990 päivätty kiinteistönvälittäjän arvio Ekocenter-yhtiöiden arvosta sekä että he olivat vertailleet Ekocenter-yhtiöiden hankintahintaa ja apporttiarvoa. Ekomen Oy:n tilinpäätöksessä 28.2.1990 oli mainittu, että Ekocenter-yhtiöiden osakkeet oli pantu apporttina Instinct Oy:hyn. Ekomen Oy:n vapaa oma pääoma oli tilinpäätöksessä ollut yli 70 000 000 markkaa. Tilinpäätös oli ollut Ekomen Oy:n tilintarkastajien vahvistama. Ekomen Oy:n tilintarkastajana toimi Wideri, mutta E ei ollut suorittanut yhtiön varsinaista tilintarkastusta.
Tilintarkastajille esitetystä Ekomen Oy:tä tai Instinct Oy:tä koskevasta materiaalista ei käynyt ilmi, että apporttina luovutetut osakkeet olisivat olleet pantattuja.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1991:25 käräjäoikeus totesi olevan pääteltävissä, että se oli tarkoitettu ennakkoratkaisuksi arvioitaessa tilintarkastajille tulevaa vastuuta silloin, kun tilintarkastajan osakeyhtiötä perustettaessa antama todistus osakepääoman maksun suorittamisesta tilanteessa, jossa oli ollut erityisiä perusteita epäillä maksun suoritusta, osoittautui virheelliseksi. Korkein oikeus oli ratkaisussaan katsonut myös, että pelkkä toimiminen ilman osakepääomaa oli aiheuttanut yhtiölle vahinkoa.
Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että tilintarkastajat olivat tässä tapauksessa hankittuaan Instinct Oy:n hallitukselta lisäselvitystä ja perustaessaan todistuksen antamisen laskelmiin osakkeiden arvosta menetelleet olosuhteet huomioon ottaen riittävän huolellisesti eikä heidän siten voitu katsoa tuottamuksellisesti aiheuttaneen totuutta vastaamatonta merkintää kaupparekisteriin tai Instinct Oy:lle vahinkoa.
Apportin arvosta käräjäoikeus lausui, että se tuli arvioida panttauksista vapaana. Taseeseen merkittiin omaisuuden arvoksi apporttiarvo. Apportin arvoa tuli arvioida luovutushetken käyvän arvon perusteella. Kummankin luovuttajan luovuttamaa omaisuutta tuli arvioida omana eränään. Mainitsemillaan osakkeiden velattomasta arvosta ja niitä rasittavista vastuista esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että Oy Ekocenter I:n ja Oy Ekocenter III:n arvo apportin luovutushetkellä oli ollut lähes olematon.
Syy-yhteyden ja vahingon osalta käräjäoikeus totesi katsoneensa edellä selvitetyksi sen, että hallituksen jäsenet olivat tienneet, että Ekomen Oy:n apporttina luovuttamat osakkeet olivat olleet vakuutena luovuttajan vastuista, sekä sen, että hallituksen jäsenten allekirjoittaessa 23.5.1990 päivätyn vakuutuksensa Ekomen Oy:n apportin arvo ei ollut ollut ilmoitettua 25 000 000 markkaa. Apporttina luovutettu omaisuus oli tullut Instinct Oy:n omistukseen, mutta panttausten vuoksi siten rasitettuna, ettei Instinct Oy ollut voinut käyttää osakkeita omaan toimintaansa, esimerkiksi vakuutena omista vastuistaan. Apporttiomaisuus ei ollut tullut Instinct Oy:n hallintaan osakeyhtiölain tarkoittamalla tavalla. Instinct Oy:lle oli edellä sanotun vuoksi aiheutunut vahinkoa. Hallituksen jäsenten menettelyn ja sen, ettei Instinct Oy ollut voinut käyttää apporttina luovutettua omaisuutta omaan toimintaansa, eli vahingon välillä oli vahingonkorvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys.
Tarkemman selvityksen puuttuessa käräjäoikeus arvioi, että Instinct Oy:lle aiheutunut vahinko oli määrältään 20 000 000 markkaa, ottaen huomioon sen, että Oy Ekocenter III:n osakkeet eivät olleet olleet pantattuina ja että Instinct Oy oli saanut ne omistukseensa ja hallintaansa siten, että se oli pystynyt käyttämään niitä omaan toimintaansa, kuten se myös käytännössä oli tehnyt pantatessaan ne Keski-Uudenmaan Säästöpankille vakuudeksi omista vastuistaan.
Osakeyhtiölain 15 luvun 4 §:n osalta käräjäoikeus totesi, ettei vahingonkorvauksen sovitteluun tai korvausvastuun jakamiseen ollut osoitettu olevan vahingonkorvauslaissa tarkoitettuja edellytyksiä.
Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n, B:n, C:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa viivästyskorkoineen, mutta hylkäsi kanteen Widerin, E:n ja SVH:n osalta.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Timo Salminen, Satu Seppänen ja Päivi Urkola.
Helsingin hovioikeuden tuomio 16.6.1998
Konkurssipesä, A, B, C ja D valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui asiassa selvitetyn, että Wideri oli toiminut Ekomen Oy:n valvontatilintarkastustoimistona apporttiluovutusta edeltäneinä tilikausina ainakin vuosina 1987 - 1988 ja 1988 - 1989 ja että E oli ollut yksi tehtävää hoitaneista viidestä tilintarkastajasta. Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet pantattuina vuosina 1987 - 1988 allekirjoitettujen panttaussitoumusten perusteella.
Osakeyhtiölain 4 luvun 8 §:n 3 momentin (734/1978) mukaan rekisteri-ilmoitukseen oli liitettävä yhtiön tilintarkastajien todistus siitä, että osakepääoman maksua koskevia saman lainkohdan 2 momentin säännöksiä oli noudatettu. KHT-yhdistyksen hyväksymien tilintarkastusalan suositusten mukaan ennen kuin tilintarkastaja antoi todistuksen osakepääoman maksusta tai korotuksesta hänen oli todettava, että osakkeista maksettu määrä oli todistetusti siirtynyt yhtiön haltuun ja että määrä tai korotus kattoi yhtiökokouksen ja lain edellyttämät vähimmäisvaatimukset. Osakepääoma oli lain tarkoittamalla tavalla yhtiön hallussa silloin, kun vastasuoritus kuten apporttiomaisuus oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun. Jos tilintarkastajalla oli aihetta epäillä, etteivät maksutoimenpiteisiin liittyvät seikat olleet kaikilta osin kohdallaan, hänen tuli laajentaa tarkastustaan.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoi, että E:n olisi tullut asemansa ja aikaisemman valvontatilintarkastajatehtävänsä perusteella erityisesti varmistua siitä, että Ekomen Oy:n apporttina luovuttama omaisuus ei olisi ollut pantattuna ja pidättyä todistuksen antamisesta siihen saakka, kun osakkeet olisi vapautettu panttauksesta Instinct Oy:n käyttöön. E ja Wideri olivat siten vastuussa osaltaan siitä, että osa osakepääoman korotuksesta ei ollut tullut osakeyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla yhtiön haltuun ja että osakkeista ei ollut täyttä maksua suoritettu. E ja Wideri olivat menettelyllään aiheuttaneet konkurssipesälle vahinkoa ja olivat velvolliset yhteisvastuullisesti jo maksuvelvolliseksi tuomittujen kanssa suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvauksena 20 000 000 markkaa.
Asiassa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella SVH:n palveluksessa olleella KHT-tilintarkastajalla F:llä olisi ollut aihetta epäillä osakepääoman korotukseen käytettyjen osakkeiden olevan pantattuna ja erityisvelvollisuutta selvittää asia ennen todistuksen antamista. Tämän vuoksi SVH ei ollut vastuussa Instinct Oy:n konkurssipesälle aiheutuneesta vahingosta.
Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä ja velvoitti myös Widerin ja E:n yhteisvastuullisesti aikaisemmin maksuvelvollisiksi tuomittujen kanssa suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa. Muilta osin käräjäoikeuden päätöstä ei muutettu.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Matti Lahti ja Markus Nikolainen. Esittelijä Sinikka Tuomi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle, A:lle, B:lle ja D:lle sekä Widerille ja E:lle myönnettiin valituslupa.
Konkurssipesä vaati valituksessaan kanteensa hyväksymistä kokonaisuudessaan. A, B ja D sekä Wideri ja E vaativat valituksissaan kanteen hylkäämistä.
A, B ja D, Wideri ja E sekä SVH vastasivat konkurssipesän valitukseen. C ei antanut pyydettyä vastausta. Konkurssipesä vastasi A:n, B:n ja D:n sekä Widerin ja E:n valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.2001
Perustelut
Asiassa on kysymys Instinct Oy:n osakepääoman korottamiseen liittyvästä yhtiön hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan.
Instinct Oy:n osakepääomaa on päätetty käräjäoikeuden päätöksestä lähemmin ilmenevin tavoin korottaa 50 005 000 markalla siten, että Ekomen Oy:n on tullut maksaa korotuksesta 25 005 000 markkaa, josta on tullut suorittaa 5000 markkaa rahana ja 25 000 000 markkaa luovuttamalla Instinct Oy:lle osakeyhtiölain 4 luvussa tarkoitettuna apporttiomaisuutena Oy Ekocenter I -nimisen yhtiön osakkeet 3691 - 10265 sekä Oy Ekocenter III -nimisen yhtiön osakekanta. Rinvest Oy:n on puolestaan tullut maksaa korotuksesta 25 000 000 markkaa luovuttamalla Instinct Oy:lle apporttiomaisuutena eräät muut osakkeet.
Instinct Oy:n hallituksen jäsenet A, B, C ja D ovat korotusta ja sen maksua rekisteröitäessä antaneet osakeyhtiölain 4 luvun 8 §:n 3 momentissa (734/1978) ja osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentissa (687/1983) edellytetyn vakuutuksen siitä, että rekisteröitävästä korotuksesta maksettu määrä 50 005 000 markkaa oli yhtiön hallussa. Instinct Oy:n tilintarkastajat KPMG Wideri Oy Ab edustajanaan E ja Salmi, Virkkunen & Helenius Oy edustajanaan F ovat puolestaan muun muassa osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentin (687/1983) edellyttämällä tavalla todistaneet, että osakkeista oli osakepääoman korotuksena maksettu 50 005000 markkaa.
Instinct Oy:n konkurssipesä on katsonut kanteessaan Instinct Oy:lle aiheutuneen vahinkoa siitä, että yhtiö ei ollut saanut hyväkseen Ekomen Oy:n sille apporttina luovuttamia osakkeita ja että yhtiö oli voinut toimia ilman tästä johtunutta puuttuvaa pääomaa. Tämän puuttuvaa osakepääomaa vastaavan vahingon olivat sen hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat tuottamuksellaan yhtiölle aiheuttaneet antamalla edellä mainitut vakuutuksen ja todistuksen.
Korkein oikeus toteaa, että apporttina luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat olleet pantattuina Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n velvoitteiden yleisvakuudeksi, minkä vuoksi Instinct Oy on saanut ne haltuunsa sanotun panttauksen rasittamina. Sen sijaan Korkein oikeus alempien oikeuksien tavoin katsoo, ottaen erityisesti huomioon käräjäoikeuden päätöksessä selostettu pankinjohtaja X:n todistajankertomus, asiassa jääneen näyttämättä, että Oy Ekocenter III:n osakekanta olisi Instinct Oy:n konkurssipesän väittämin tavoin ollut pantattuna Suomen Yhdyspankki Oy:lle. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, että Oy Ekocenter III:n osakekanta olisi Instinct Oy:n konkurssipesän väittämin tavoin ollut Ekomen Oy:n velvoitteista pantattuna Keski-Uudenmaan Säästöpankille. Näin ollen Korkein oikeus katsoo Instinct Oy:n saaneen Oy Ekocenter III:n osakekannan haltuunsa panttauksista vapaana.
Kanteen perusteena olevissa hallituksen jäsenten vakuutuksessa ja tilintarkastajien todistuksessa on apporttiomaisuuden arvostus perustunut Instinct Oy:lle tulevien osakkeiden käypään arvoon. Jotta apporttiomaisuudeksi tarjottujen osakkeiden käypää arvoa vastaava panos siirtyisi vastaanottavalle yhtiölle, osakkeiden on siirryttävä yhtiölle lopullisesti ja siten, etteivät mitkään sivullisen oikeudet saata tosiasiallisesti mitätöidä tai olennaisesti heikentää niiden arvoa. Mikäli näin ei tapahdu, aiheutuu yhtiölle osakepääoman puuttumisesta vahinkoa, jonka korvaamisesta yhtiölle voivat olla vastuussa sen hallituksen jäsenet osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n ja tilintarkastajat sekä tilintarkastusyhteisö luvun 2 §:n (734/1978) nojalla. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1991:25, jossa oli kysymys osakepääoman maksamatta jättämisestä osakeyhtiötä perustettaessa, katsonut osakeyhtiön tilintarkastajan, joka oli antanut osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n 3 momentissa säädetyn todistuksen kaupparekisteriä varten varmistautumatta asianmukaisesti siitä, että osakepääoma oli maksettu, menettelyllään, kun yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin, vaikka osakepääomaa ei ollut maksettu, osaltaan aiheuttaneen yhtiölle osakepääoman määrää vastaavan vahingon.
Koska apportiksi luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat edellä kerrotuin tavoin olleet panttina Ekomen Oy:n sitoumusten vakuutena, osakkeiden arvo yhtiölle ei ole vastannut niiden käypää arvoa, paitsi jos osakkeiden siirtyminen yhtiölle panttirasitteesta vapaina tästä huolimatta olisi ollut turvattu.
Asiassa on selvitetty, että ne velvoitteet, joista apporttina luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat olleet panttivakuutena, ovat olleet huomattavasti kyseisten osakkeiden arvoa suuremmat. Huolimatta siitä, mitä asiassa on esitetty muun muassa Ekomen Oy:n ja sen konserniin kuuluvien yhtiöiden taloudellisesta tilasta apporttia luovutettaessa sekä Ekomen Oy:n velvoitteita turvanneiden vakuuksien tuolloisesta kokonaismäärästä, panttaus on merkinnyt olennaista riskiä siitä, että apporttina luovutetut osakkeet tullaan käyttämään Ekomen Oy:n velvoitteiden suorituksiin. Mitään varmuutta osakkeiden vapautumisesta rasitteista niiden siirtyessä Instinct Oy:lle ei ollut eikä osakkeilla myöskään ollut mitään panttivastuuta ylittävää arvoa.
Osakeyhtiölain pääomankorotuksessa edellyttämän hallituksen jäsenten vakuutuksen ja tilintarkastajien todistuksen tarkoituksena on nimenomaan turvata se, että julkiset tiedot maksetusta osakepääomasta vastaavat todellisuutta. Osakeyhtiölain vakuutusta ja todistusta koskevasta vaatimuksesta seuraa hallituksen jäsenille ja tilintarkastajille velvollisuus tarkistaa, että apporttina tarjottujen osakkeiden omistus on mainitulla tavalla siirtynyt yhtiölle. Lain 3 luvun 9 §:n säännökset huomioon ottaen tämä edellyttää ainakin sen varmistamista, että osakkeet ovat siirtyneet yhtiölle osakekirjojen hallinnan luovutuksella tai muulla siihen rinnastettavalla tavalla, joka turvaa yhtiön paremman oikeuden osakkeisiin suhteessa muihin oikeudenhaltijoihin.
Edellä olevaan nähden on selvää, että hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat eivät edellä selostetuissa olosuhteissa olisi saaneet arvostaa pantattuja osakkeita täyteen arvoonsa eivätkä kaupparekisterille antamissaan vakuutuksessa ja todistuksessa ilmoittaa osakepääomaa vastaavan maksun tulleen yhtiölle. Heidän menettelynsä seurauksena on ollut, että yhtiön osakepääoman korotus merkittiin kaupparekisteriin sen määräisenä kuin se ilmoitettiin patentti- ja rekisterihallitukselle sekä vakuutuksella ja todistuksella osoitettiin suoritetuksi. Yhtiön hallinnassa ei tällöin ollut korotusta vastaavaa omaisuutta, vaikka laissa on sitä edellytetty. Kun yhtiön osakepääoma rekisterimerkinnän seurauksena kuitenkin on tullut korotetuksi, on yhtiölle samalla syntynyt osakepääoman katteeseen vajaus, jonka täyttyminen on ollut epävarmaa. Vaje ei sittemmin olekaan täyttynyt. Päinvastoin, Oy Ekocenter I:n osakkeiden on niiden tultua myydyiksi panttivastuun kattamiseksi näytetty lopullisesti menettäneen sen arvon, joka osakkeilla mahdollisesti olisi ollut yhtiölle. Yhtiölle näin syntynyt vahinko eli sille suorittamatta jäänyt osa osakemerkinnästä on seurausta hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien menettelystä. Kun näyttämättä on jäänyt, että Rinvest Oy:n apporttina luovuttaman omaisuuden arvo olisi ollut edellä mainittua Rinvest Oy:n maksuosuutta suurempi, voidaan alempien oikeuksien tavoin arvioida, että 50 005 000 markan määräisestä osakepääoman korotuksesta on jäänyt yhtiölle suorittamatta 20 000 000 markkaa.
Osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentin mukaan hallituksen kaikkien jäsenten on annettava siinä tarkoitettu vakuutus. Tämä pakottava sääntely korostaa hallituksen jokaisen jäsenen myötävaikutusvelvollisuutta vakuutusta annettaessa. Siitä seuraa myös, että jokaisen jäsenen edellytetään itse varmistautuvan annettavien tietojen paikkansapitävyydestä. Instinct Oy:n hallituksen jäsenistä ainakin A ja B ovat antaneet edellä mainitun vakuutuksen tietoisina siitä, että Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat panttina Ekomen Oy:n velvoitteiden täyttämisestä ja että apporttiomaisuuden siirtymiseen yhtiölle siten liittyi epävarmuus. Hallituksen jäsenenä myös D:n olisi ennen vakuutuksen antamista tullut varmistua siitä, että apporttiomaisuus on asianmukaisesti tullut yhtiön hyväksi. Tämän D on laiminlyönyt. Koska A, B ja D ovat allekirjoittaneet vakuutuksen varmistautumatta sen sisältämien tietojen oikeellisuudesta, he ovat tuottamuksellaan myötävaikuttaneet edellä mainitun vahingon syntymiseen.
Edellä mainitun lainkohdan mukaan tilintarkastajien on annettava siinä tarkoitettu todistus. Jo sanasta todistus on pääteltävissä, että tilintarkastajan on ennen todistuksen antamista tullut varmistua siitä, että osakepääoman maksut todella oli suoritettu yhtiölle. Kukin tilintarkastaja on osaltaan vastuussa siitä, että hän on itse riittävästi varmistanut todistamansa tiedon paikkansapitävyyden. Kuten muun muassa Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1991:25 sekä alan tapaa osoittavasta tilintarkastusalan ohjeistuksesta ilmenee, tilintarkastajan on todettava, että maksu todistettavasti on tullut yhtiölle. Mainitusta ratkaisusta ilmenee tähänkin tapaukseen soveltuvana periaate, jonka mukaan tilintarkastajan on yhtiöltä saatujen tietojen luotettavuuden suhteen oltava erityisen varovainen silloin, kun yhtiötä ja osakkeiden maksajaa edustavat samat henkilöt. Kun Instinct Oy:n tilintarkastajat ovat antaneet oman todistuksensa pyrkimättä millään tavoin ottamaan selvää siitä, oliko osakkeet luovutettu Instinct Oy:lle sen oikeuksia turvaavalla tavalla, hekin ovat kumpikin omalla tuottamuksellaan myötävaikuttaneet yhtiön kärsimän vahingon syntymiseen.
D on vaatinut korvausvastuun sovittelua vedoten tuottamuksensa vähäisyyteen ottaen erityisesti huomioon hänen asemansa Instinct Oy:n hallituksessa A:han ja B:hen verrattuna. Edellä olevilla ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei D:n tuottamus kuitenkaan ole ollut sillä tavoin vähäinen, että korvausvelvollisuutta sen vuoksi olisi soviteltava. Muut asianosaiset eivät ole, vaikka KPMG Wideri Oy ja E sekä SVH Pricewaterhouse Coopers Oy ovat Korkeimmassa oikeudessa vaatineet sovittelua, vedonneet sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta olisi perusteltua sovitella korvausvelvollisuutta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että SVH Pricewaterhouse Coopers Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti hovioikeuden maksuvelvollisiksi tuomitsemien kanssa suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa.
Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pirkko-Liisa Haarmann, Kari Raulos (eri mieltä), Kari Kitunen, Mikael Krogerus (eri mieltä) ja Gustav Bygglin. Esittelijä Pekka Pulkkinen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Pulkkinen: Perustelujen neljän ensimmäisen kappaleen osalta mietintö vastaa Korkeimman oikeuden tuomiossa lausuttua. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee perusteluina seuraavaa:
Hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien kanteessa tarkoitetun tuottamuksellisen menettelyn seurauksena on ollut se, että kaupparekisteriin on tehty paikkansa pitämätön merkintä, jonka mukaan kyseinen osakepääoman korotus olisi tullut kokonaan maksetuksi. Tästä on voinut aiheutua vahinkoa kaupparekisterimerkintään luottaneille sivullisille, kuten yhtiön luotonantajille. Samoin tästä on voinut aiheutua vahinkoa muille osakkeenomistajille kuin maksuvelvollisuutensa laiminlyöneelle mutta siitä huolimatta osakkeenomistajan aseman saaneelle osakemerkitsijälle. Sen sijaan se, ettei yhtiö ole saanut maksua merkitylle osakepääoman korotukselle, ei sellaisenaan ole seurannut paikkansapitämättömistä vakuutuksesta ja todistuksesta tai niistä seuranneesta virheellisestä kaupparekisterimerkinnästä. Se, saadaanko merkintämaksu ylipäätään yhtiöön, voi sitä vastoin riippua muun muassa yhtiön hallituksen toimenpiteistä maksun perimiseksi taikka merkitsijän maksukyvystä.
Instinct Oy:n konkurssipesä ei ole vedonnut vahingonkorvausvastuun perusteena muihin seikkoihin kuin siihen, että hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat ovat tuottamuksellisesti antaneet edellä mainitut paikkansa pitämättömät vakuutuksen ja todistuksen. Kun kanteessa tarkoitetun yhtiön vahingon ei voida katsoa seuranneen edellä mainituista seikoista sellaisenaan, eikä muutakaan vastuun perustetta, kuten hallituksen laiminlyöntiä huolehtia merkintämaksujen perimisestä, ole edes pyritty osoittamaan, ei kanteen perusteena esitetyn menettelyn voida katsoa johtaneen kanteessa tarkoitettuun yhtiön kärsimään vahinkoon. Vaikka kannetta ajava konkurssipesä koostuu Instinct Oy:n velkojista, ei tässä asiassa myöskään ole kysymys niiden mahdollisten velkojien oikeudesta vahingonkorvaukseen, jotka paikkansa pitämättömään kaupparekisterimerkintään luotettuaan ovat ehkä kärsineet vahinkoa. Näillä perusteilla kanne tulee hylättäväksi siltä osin kuin hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.
Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa:
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:ta, B:tä, D:tä, KPMG Wideri Oy Ab:ta ja E:tä vastaan ajettu kanne hylätään sekä A, B, D, KPMG Wideri Oy Ab ja E vapautetaan kaikesta tuomitusta maksuvelvollisuudesta.
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Oikeusneuvos Krogerus: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan vahingonkorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö muutoin, mutta D:n osalta harkitsen täysimääräisen korvausvelvollisuuden hänen tuottamukseensa nähden, ottaen erityisesti huomioon hänen asemansa Instinct Oy:n hallituksessa A:han ja B:hen verrattuna, kohtuuttoman raskaaksi. Sovittelen siksi D:n korvausvelvollisuutta niin, että alennan hänen maksettavakseen tuomitun määrän 50 000 00 markkaan alempien oikeuksien määräämine korkoineen.
Oikeusneuvos Raulos: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan vahingonkorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.
Dokumentin versiot
På svenska
Osakeyhtiö - Osakepääoman korottaminen - Hallituksen jäsen
Tilintarkastaja
Vahingonkorvaus
Diaarinumero: S98/865
Esittelypäivä: 11.1.2000
Antopäivä: 4.4.2001
Taltio: 701
Osakeyhtiön osakepääomaa oli korotettu uusmerkinnällä. Osa apporttina luovutetusta omaisuudesta oli panttina osakkeenmerkitsijän veloista ja myytiin sittemmin niiden suorittamiseksi. Hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat, jotka olivat osakepääoman korotusta ja sen maksua rekisteröitäessä vakuuttaneet ja todistaneet korotuksen tulleen kokonaisuudessaan maksetuksi, velvoitettiin korvaamaan yhtiölle apporttiomaisuuden arvottomuudesta johtunut vahinko. (Ään.) Ks. KKO:1991:25
OYL 4 luku 8 § 3 mom (734/1978)
OYL 4 luku 12 § 3 mom (687/1983)
OYL 15 luku 1 §
OYL 15 luku 2 § (734/1978)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.2001
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Instict Oy:n konkurssipesän kanne Helsingin käräjäoikeudessa
Instinct Oy:n konkurssipesä kertoi A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä sekä Widenius, Sederholm & Someri Oy Ab:ta (myöhemmin KPMG Wideri Oy Ab, jäljempänä Wideri) ja E:tä samoin kuin Salmi, Virkkunen & Helenius Oy:tä (myöhemmin SVH Pricewaterhouse Coopers Oy, jäljempänä SVH) vastaan nostamassaan kanteessa seuraavaa:
Rinvest Oy ja Ekomen Oy olivat 28.2.1990 tehneet sopimuksen Instinct Oy:n ostamisesta sekä osakepääoman korottamisesta. Instinct Oy:n osakepääoma 15 000 markkaa oli ollut määrä korottaa 50 020 000 markkaan, josta sekä Ekomen Oy:n että Rinvest Oy:n osuus olisi puolet. Osakkeidensa maksuksi Ekomen Oy:n oli tullut luovuttaa, paitsi rahana 5000 markkaa, apporttina Oy Ekocenter I:n osakkeet n:ot 3691 - 10265 ja Oy Ekocenter III:n koko osakekanta, jotka arvostettiin yhteensä 25 000 000 markkaan. Rinvest Oy:n oli puolestaan tullut luovuttaa apporttina eräät muut osakkeet, jotka arvostettiin niinikään 25 000 000 markkaan.
Instict Oy:n hallituksen jäsenet A, B, C ja D olivat patentti- ja rekisterihallitukselle tehdyssä 23.5.1990 päivätyssä osakeyhtiön muutosilmoituksessa allekirjoittaneet osakepääoman korotusta koskevan vakuutuksen, jonka mukaan kyseisellä ilmoituslomakkeella ilmoitetusta osakepääoman korotuksesta oli maksettu ja yhtiön hallussa 50 005 000 markkaa.
Muutosilmoitukseen oli kuulunut osakepääoman korotukseen liittyvä tilintarkastajien todistus, jossa yhtiön tilintarkastusyhteisön Widerin puolesta vastuullinen tilintarkastaja KHT E sekä yhtiön toisen tilintarkastusyhteisön SVH:n puolesta vastuullinen tilintarkastaja KHT F olivat 21.6.1990 todistaneet, että kyseisellä ilmoituslomakkeella ilmoitetun osakepääoman korotuksen yhteydessä oli noudatettu osakkeiden maksua koskevia osakeyhtiölain säännöksiä ja että osakkeista oli osakepääoman korotuksena maksettu 50 005 000 markkaa.
Ekomen Oy oli asetettu konkurssiin 27.1.1991 ja konkurssituomio oli annettu 16.12.1991. Instict Oy oli asetettu konkurssiin 26.2.1993 ja konkurssituomio oli annettu 1.10.1993.
Sittemmin oli käynyt ilmi, että Oy Ekocenter I:n ja Oy Ekocenter III:n osakkeita ei ollutkaan luovutettu Instinct Oy:lle osakepääoman korotuspäätöksen ja laaditun luovutuskirjan edellyttämällä tavalla, vaan ne olivat jääneet Ekomen Oy:n luottojen pantiksi. Tämä ilmeni muun muassa KHT-tilintarkastajien F:n ja E:n 24.1.1991 yhdessä allekirjoittamassa ja Instinct Oy:n hallitukselle osoittamassa lausunnossa, jossa todettiin, ettei osakepääoman korotusta näin ollen ollut maksettu siten kuin osakeyhtiölaki edellytti.
Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet yleisvakuutena Suomen Yhdyspankki Oy:llä ja ne oli 9.7.1991 myyty panttihuutokaupalla 16,2 miljoonan markan hinnasta, johon nähden Suomen Yhdyspankki Oy:n saatavat olivat olleet moninkertaiset. Panttihuutokaupassa oli näin toteutunut Instinct Oy:n kannalta täysimääräisesti se riski, joka tähän pantattuna luovutettuun apporttiomaisuuteen oli liittynyt. Instinct Oy:lle ei tällä omaisuudella, vaikka se olikin osoitettu yhtiön omistukseen, ollut siten panttausten vuoksi ollut mitään arvoa. Oy Ekocenter III:n osakkeet olivat puolestaan olleet panttina Ekomen Oy:n vastuista sekä Suomen Yhdyspankki Oy:llä että Keski-Uudenmaan Säästöpankilla.
Instinct Oy:lle oli aiheutunut vahinkoa, kun yhtiö ei ollut saanut hyväkseen sille apporttina luovutettavaksi tarkoitettua omaisuutta. Konkurssipesä viittasi tältä osin erityisesti Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1991:25 todeten, että kyseisen ratkaisun mukaan yhtiölle oli aiheutunut vahinkoa siitä, että se oli saanut toimia osakeyhtiönä ilman osakepääomaa. Käsillä olevassa tapauksessa apporttiomaisuus oli tosin tullut yhtiön omistukseen mutta rasitettuna niin, että sen arvo oli alempi kuin rasituksista vapaana. Siten omaisuus ei ollut tullut yhtiön haltuun laissa tarkoitetulla tavalla.
Instinct Oy oli valvonut Ekomen Oy:n konkurssissa saatavan, joka vastasi apportin saamatta jäämisestä johtuvaa vahinkoa. Instinct Oy ei kuitenkaan tulisi saamaan Ekomen Oy:n konkurssipesästä jako-osuutta, joka vähentäisi sille aiheutuneen vahingon määrää.
Instinct Oy:n hallituksen jäsenistä puheenjohtaja A oli ollut Ekomen Oy:n toimitusjohtaja ja B oli muun muassa vastannut Ekomen-konsernin taloushallinnosta. Sekä A että B olivat olleet hyvin tietoisia panttauksista, jotka olivat tapahtuneet Ekomen Oy:n vastuista. Myös Rinvest Oy:n piiristä tulleiden C:n ja D:n olisi ainakin pitänyt tietää panttauksista.
Tilintarkastajien tuottamusta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että Wideri oli huolehtinut myös Ekomen Oy:n valvontatilintarkastuksesta, minkä vuoksi Widerin ja E:n oli täytynyt olla tietoisia panttauksista. Huomiota oli kiinnitettävä myös KHT-yhdistyksen julkaisemaan "Tilintarkastusalan suositukset ja säädökset" -nimiseen julkaisuun sisältyvään suositukseen, jonka mukaan osakepääoman maksun tai osakepääoman korotuksen niin kutsutun loppuosan rekisteröimisen yhteydessä käytetty sanamuoto eli "osakepääoma yhtiön hallussa" tarkoitti KHT-yhdistyksen käsityksen mukaan sitä, että
- osakepääoma tai sen korotus oli täysin maksettu lain edellyttämällä tavalla,
- maksu, velan kuittaaminen tai muunlainen hyväksyttävä osakepääoman maksun tai korotuksen vastasuoritus, kuten apporttiomaisuus, oli todistetusti siirtynyt yhtiön haltuun,
- osakepääoman maksuna tai korotuksen yhteydessä yhtiölle siirtyneet suoritukset voitiin heti käyttää yhtiön toimintaan.
Edelleen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 1991:25 mukaan sellaiset olosuhteet, joissa maksukuitin antaja oli edustanut myös maksajaa ja hän lisäksi oli ollut rekisteri-ilmoituksessa velvollinen vakuuttamaan osakepääoman maksetuksi, korostivat tilintarkastajan huolellisuusvelvoitetta. Kysymyksessä olevassa asiassa vakuutuksen antaneet hallituksen jäsenet olivat olleet keskeisiä päätöksen tekijöitä apportin luovuttaneissa Ekomen Oy:ssä ja Rinvest Oy:ssä. Ottaen lisäksi huomioon osakepääoman korotuksen suuruus sekä se, että Instinct Oy oli perustettu palvelemaan omistajiensa tarpeita ilman omaa itsenäistä tarkoitusta, tilintarkastajille oli asetettava tavallista suurempi huolellisuusvelvollisuus.
Näillä perusteilla, ja viitaten muun muassa osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n ja 2§:n (734/1978) säännöksiin konkurssipesä vaati, että A, B, C, D, Wideri, E ja SVH velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvauksena 25 000 000 markkaa viivästyskorkoineen.
Vastaukset
A, B, C, D, Wideri, E ja SVH vastustivat kannetta.
Käräjäoikeuden päätös 20.2.1995
Käräjäoikeus lausui asiassa riidattomasti selvitetyn, että Instinct Oy:n hallituksen jäsenet olivat 23.5.1990 allekirjoittaneet vakuutuksen, jonka mukaan rekisteröitäväksi tarkoitetusta osakepääoman korotuksesta maksettu määrä oli yhtiön hallussa. Samoin riidattomasti oli selvitetty, että tilintarkastajat olivat 21.6.1990 allekirjoittaneet todistuksen, jonka mukaan maksua koskevia säännöksiä oli noudatettu.
Asiassa oli riidatonta, että Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet pantattuina Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n vastuista. Sen sijaan käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan asiassa esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla, ettei Oy Ekocenter III:n osakkeita ollut pantattu Suomen Yhdyspankki Oy:lle konkurssipesän ilmoittamalla tavalla, vaan ne oli luovutettu Instinct Oy:lle vapaina Ekomen Oy:n vastuista.
Hallituksen jäsenistä Ekomen Oy:n edustajat A ja B olivat riidattomasti tienneet, että Oy Ekocenter I:n osakkeet oli pantattu Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n vastuista. Edelleen käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan asiassa esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla näytetyksi, että myös hallituksen jäsenet C ja D olivat viimeistään keväällä 1990 tulleet tietoisiksi panttauksesta. A, B, C ja D olivat siten kaikki Instinct Oy:n hallituksen jäseninä vastuussa siitä, että osa osakepääoman korotuksesta ei ollut tullut osakeyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla yhtiön haltuun ja että kaupparekisteriin oli tehty merkintä 23.5.1990 allekirjoitetun vakuutuksen mukaisena vastoin todellista tilannetta.
Tilintarkastajien vastuun osalta käräjäoikeus lausui, että oikeuskirjallisuuden mukaan tilintarkastajat joutuivat apporttipanosten osalta ainakin summittaisesti ottamaan kantaa myös siihen, vastasiko apporttiomaisuus sillä saatavien osakkeiden nimellisarvoa ja mahdollista ylikurssia. KHT-yhdistyksen julkaiseman teoksen "Tilintarkastusalan suositukset ja säädökset" -nimisen teoksen mukaan osakepääoma oli lain tarkoittamalla tavalla yhtiön hallussa esimerkiksi silloin, kun apporttiomaisuus oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun. Ennen kuin tilintarkastaja antoi todistuksen osakepääoman maksusta tai korotuksesta hänen oli varmistauduttava siitä, että osakkeista maksettu määrä oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun ja että määrä tai korotus kattoi yhtiökokouksen ja lain edellyttämät vähimmäisvaatimukset.
Osakeyhtiölaki, oikeuskirjallisuus tai tilintarkastajien ohjeet eivät täsmällisesti määritelleet sitä, kuinka pitkälle tilintarkastajien tarkastus- ja valvontavelvollisuus ulottui. Tilintarkastajien 24.1.1991 allekirjoittamasta muistiosta voitiin päätellä, että he eivät olisi edes omasta mielestään saaneet antaa mainittua todistusta, jos heillä olisi ollut tieto osakkeiden panttina olemisesta.
Tilintarkastajien käymästä kirjeenvaihdosta oli pääteltävissä, että heillä oli ollut käytettävinään Instinct Oy:n hallituksen selvitys apportista ja 31.5.1990 päivätty kiinteistönvälittäjän arvio Ekocenter-yhtiöiden arvosta sekä että he olivat vertailleet Ekocenter-yhtiöiden hankintahintaa ja apporttiarvoa. Ekomen Oy:n tilinpäätöksessä 28.2.1990 oli mainittu, että Ekocenter-yhtiöiden osakkeet oli pantu apporttina Instinct Oy:hyn. Ekomen Oy:n vapaa oma pääoma oli tilinpäätöksessä ollut yli 70 000 000 markkaa. Tilinpäätös oli ollut Ekomen Oy:n tilintarkastajien vahvistama. Ekomen Oy:n tilintarkastajana toimi Wideri, mutta E ei ollut suorittanut yhtiön varsinaista tilintarkastusta.
Tilintarkastajille esitetystä Ekomen Oy:tä tai Instinct Oy:tä koskevasta materiaalista ei käynyt ilmi, että apporttina luovutetut osakkeet olisivat olleet pantattuja.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1991:25 käräjäoikeus totesi olevan pääteltävissä, että se oli tarkoitettu ennakkoratkaisuksi arvioitaessa tilintarkastajille tulevaa vastuuta silloin, kun tilintarkastajan osakeyhtiötä perustettaessa antama todistus osakepääoman maksun suorittamisesta tilanteessa, jossa oli ollut erityisiä perusteita epäillä maksun suoritusta, osoittautui virheelliseksi. Korkein oikeus oli ratkaisussaan katsonut myös, että pelkkä toimiminen ilman osakepääomaa oli aiheuttanut yhtiölle vahinkoa.
Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että tilintarkastajat olivat tässä tapauksessa hankittuaan Instinct Oy:n hallitukselta lisäselvitystä ja perustaessaan todistuksen antamisen laskelmiin osakkeiden arvosta menetelleet olosuhteet huomioon ottaen riittävän huolellisesti eikä heidän siten voitu katsoa tuottamuksellisesti aiheuttaneen totuutta vastaamatonta merkintää kaupparekisteriin tai Instinct Oy:lle vahinkoa.
Apportin arvosta käräjäoikeus lausui, että se tuli arvioida panttauksista vapaana. Taseeseen merkittiin omaisuuden arvoksi apporttiarvo. Apportin arvoa tuli arvioida luovutushetken käyvän arvon perusteella. Kummankin luovuttajan luovuttamaa omaisuutta tuli arvioida omana eränään. Mainitsemillaan osakkeiden velattomasta arvosta ja niitä rasittavista vastuista esitettyä selvitystä koskevilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että Oy Ekocenter I:n ja Oy Ekocenter III:n arvo apportin luovutushetkellä oli ollut lähes olematon.
Syy-yhteyden ja vahingon osalta käräjäoikeus totesi katsoneensa edellä selvitetyksi sen, että hallituksen jäsenet olivat tienneet, että Ekomen Oy:n apporttina luovuttamat osakkeet olivat olleet vakuutena luovuttajan vastuista, sekä sen, että hallituksen jäsenten allekirjoittaessa 23.5.1990 päivätyn vakuutuksensa Ekomen Oy:n apportin arvo ei ollut ollut ilmoitettua 25 000 000 markkaa. Apporttina luovutettu omaisuus oli tullut Instinct Oy:n omistukseen, mutta panttausten vuoksi siten rasitettuna, ettei Instinct Oy ollut voinut käyttää osakkeita omaan toimintaansa, esimerkiksi vakuutena omista vastuistaan. Apporttiomaisuus ei ollut tullut Instinct Oy:n hallintaan osakeyhtiölain tarkoittamalla tavalla. Instinct Oy:lle oli edellä sanotun vuoksi aiheutunut vahinkoa. Hallituksen jäsenten menettelyn ja sen, ettei Instinct Oy ollut voinut käyttää apporttina luovutettua omaisuutta omaan toimintaansa, eli vahingon välillä oli vahingonkorvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys.
Tarkemman selvityksen puuttuessa käräjäoikeus arvioi, että Instinct Oy:lle aiheutunut vahinko oli määrältään 20 000 000 markkaa, ottaen huomioon sen, että Oy Ekocenter III:n osakkeet eivät olleet olleet pantattuina ja että Instinct Oy oli saanut ne omistukseensa ja hallintaansa siten, että se oli pystynyt käyttämään niitä omaan toimintaansa, kuten se myös käytännössä oli tehnyt pantatessaan ne Keski-Uudenmaan Säästöpankille vakuudeksi omista vastuistaan.
Osakeyhtiölain 15 luvun 4 §:n osalta käräjäoikeus totesi, ettei vahingonkorvauksen sovitteluun tai korvausvastuun jakamiseen ollut osoitettu olevan vahingonkorvauslaissa tarkoitettuja edellytyksiä.
Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti A:n, B:n, C:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa viivästyskorkoineen, mutta hylkäsi kanteen Widerin, E:n ja SVH:n osalta.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Timo Salminen, Satu Seppänen ja Päivi Urkola.
Helsingin hovioikeuden tuomio 16.6.1998
Konkurssipesä, A, B, C ja D valittivat hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui asiassa selvitetyn, että Wideri oli toiminut Ekomen Oy:n valvontatilintarkastustoimistona apporttiluovutusta edeltäneinä tilikausina ainakin vuosina 1987 - 1988 ja 1988 - 1989 ja että E oli ollut yksi tehtävää hoitaneista viidestä tilintarkastajasta. Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat olleet pantattuina vuosina 1987 - 1988 allekirjoitettujen panttaussitoumusten perusteella.
Osakeyhtiölain 4 luvun 8 §:n 3 momentin (734/1978) mukaan rekisteri-ilmoitukseen oli liitettävä yhtiön tilintarkastajien todistus siitä, että osakepääoman maksua koskevia saman lainkohdan 2 momentin säännöksiä oli noudatettu. KHT-yhdistyksen hyväksymien tilintarkastusalan suositusten mukaan ennen kuin tilintarkastaja antoi todistuksen osakepääoman maksusta tai korotuksesta hänen oli todettava, että osakkeista maksettu määrä oli todistetusti siirtynyt yhtiön haltuun ja että määrä tai korotus kattoi yhtiökokouksen ja lain edellyttämät vähimmäisvaatimukset. Osakepääoma oli lain tarkoittamalla tavalla yhtiön hallussa silloin, kun vastasuoritus kuten apporttiomaisuus oli todistettavasti siirtynyt yhtiön haltuun. Jos tilintarkastajalla oli aihetta epäillä, etteivät maksutoimenpiteisiin liittyvät seikat olleet kaikilta osin kohdallaan, hänen tuli laajentaa tarkastustaan.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoi, että E:n olisi tullut asemansa ja aikaisemman valvontatilintarkastajatehtävänsä perusteella erityisesti varmistua siitä, että Ekomen Oy:n apporttina luovuttama omaisuus ei olisi ollut pantattuna ja pidättyä todistuksen antamisesta siihen saakka, kun osakkeet olisi vapautettu panttauksesta Instinct Oy:n käyttöön. E ja Wideri olivat siten vastuussa osaltaan siitä, että osa osakepääoman korotuksesta ei ollut tullut osakeyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla yhtiön haltuun ja että osakkeista ei ollut täyttä maksua suoritettu. E ja Wideri olivat menettelyllään aiheuttaneet konkurssipesälle vahinkoa ja olivat velvolliset yhteisvastuullisesti jo maksuvelvolliseksi tuomittujen kanssa suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvauksena 20 000 000 markkaa.
Asiassa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella SVH:n palveluksessa olleella KHT-tilintarkastajalla F:llä olisi ollut aihetta epäillä osakepääoman korotukseen käytettyjen osakkeiden olevan pantattuna ja erityisvelvollisuutta selvittää asia ennen todistuksen antamista. Tämän vuoksi SVH ei ollut vastuussa Instinct Oy:n konkurssipesälle aiheutuneesta vahingosta.
Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä ja velvoitti myös Widerin ja E:n yhteisvastuullisesti aikaisemmin maksuvelvollisiksi tuomittujen kanssa suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa. Muilta osin käräjäoikeuden päätöstä ei muutettu.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Matti Lahti ja Markus Nikolainen. Esittelijä Sinikka Tuomi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Konkurssipesälle, A:lle, B:lle ja D:lle sekä Widerille ja E:lle myönnettiin valituslupa.
Konkurssipesä vaati valituksessaan kanteensa hyväksymistä kokonaisuudessaan. A, B ja D sekä Wideri ja E vaativat valituksissaan kanteen hylkäämistä.
A, B ja D, Wideri ja E sekä SVH vastasivat konkurssipesän valitukseen. C ei antanut pyydettyä vastausta. Konkurssipesä vastasi A:n, B:n ja D:n sekä Widerin ja E:n valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.4.2001
Perustelut
Asiassa on kysymys Instinct Oy:n osakepääoman korottamiseen liittyvästä yhtiön hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien vahingonkorvausvastuusta yhtiötä kohtaan.
Instinct Oy:n osakepääomaa on päätetty käräjäoikeuden päätöksestä lähemmin ilmenevin tavoin korottaa 50 005 000 markalla siten, että Ekomen Oy:n on tullut maksaa korotuksesta 25 005 000 markkaa, josta on tullut suorittaa 5000 markkaa rahana ja 25 000 000 markkaa luovuttamalla Instinct Oy:lle osakeyhtiölain 4 luvussa tarkoitettuna apporttiomaisuutena Oy Ekocenter I -nimisen yhtiön osakkeet 3691 - 10265 sekä Oy Ekocenter III -nimisen yhtiön osakekanta. Rinvest Oy:n on puolestaan tullut maksaa korotuksesta 25 000 000 markkaa luovuttamalla Instinct Oy:lle apporttiomaisuutena eräät muut osakkeet.
Instinct Oy:n hallituksen jäsenet A, B, C ja D ovat korotusta ja sen maksua rekisteröitäessä antaneet osakeyhtiölain 4 luvun 8 §:n 3 momentissa (734/1978) ja osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentissa (687/1983) edellytetyn vakuutuksen siitä, että rekisteröitävästä korotuksesta maksettu määrä 50 005 000 markkaa oli yhtiön hallussa. Instinct Oy:n tilintarkastajat KPMG Wideri Oy Ab edustajanaan E ja Salmi, Virkkunen & Helenius Oy edustajanaan F ovat puolestaan muun muassa osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentin (687/1983) edellyttämällä tavalla todistaneet, että osakkeista oli osakepääoman korotuksena maksettu 50 005000 markkaa.
Instinct Oy:n konkurssipesä on katsonut kanteessaan Instinct Oy:lle aiheutuneen vahinkoa siitä, että yhtiö ei ollut saanut hyväkseen Ekomen Oy:n sille apporttina luovuttamia osakkeita ja että yhtiö oli voinut toimia ilman tästä johtunutta puuttuvaa pääomaa. Tämän puuttuvaa osakepääomaa vastaavan vahingon olivat sen hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat tuottamuksellaan yhtiölle aiheuttaneet antamalla edellä mainitut vakuutuksen ja todistuksen.
Korkein oikeus toteaa, että apporttina luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat olleet pantattuina Suomen Yhdyspankki Oy:lle Ekomen Oy:n velvoitteiden yleisvakuudeksi, minkä vuoksi Instinct Oy on saanut ne haltuunsa sanotun panttauksen rasittamina. Sen sijaan Korkein oikeus alempien oikeuksien tavoin katsoo, ottaen erityisesti huomioon käräjäoikeuden päätöksessä selostettu pankinjohtaja X:n todistajankertomus, asiassa jääneen näyttämättä, että Oy Ekocenter III:n osakekanta olisi Instinct Oy:n konkurssipesän väittämin tavoin ollut pantattuna Suomen Yhdyspankki Oy:lle. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, että Oy Ekocenter III:n osakekanta olisi Instinct Oy:n konkurssipesän väittämin tavoin ollut Ekomen Oy:n velvoitteista pantattuna Keski-Uudenmaan Säästöpankille. Näin ollen Korkein oikeus katsoo Instinct Oy:n saaneen Oy Ekocenter III:n osakekannan haltuunsa panttauksista vapaana.
Kanteen perusteena olevissa hallituksen jäsenten vakuutuksessa ja tilintarkastajien todistuksessa on apporttiomaisuuden arvostus perustunut Instinct Oy:lle tulevien osakkeiden käypään arvoon. Jotta apporttiomaisuudeksi tarjottujen osakkeiden käypää arvoa vastaava panos siirtyisi vastaanottavalle yhtiölle, osakkeiden on siirryttävä yhtiölle lopullisesti ja siten, etteivät mitkään sivullisen oikeudet saata tosiasiallisesti mitätöidä tai olennaisesti heikentää niiden arvoa. Mikäli näin ei tapahdu, aiheutuu yhtiölle osakepääoman puuttumisesta vahinkoa, jonka korvaamisesta yhtiölle voivat olla vastuussa sen hallituksen jäsenet osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n ja tilintarkastajat sekä tilintarkastusyhteisö luvun 2 §:n (734/1978) nojalla. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1991:25, jossa oli kysymys osakepääoman maksamatta jättämisestä osakeyhtiötä perustettaessa, katsonut osakeyhtiön tilintarkastajan, joka oli antanut osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n 3 momentissa säädetyn todistuksen kaupparekisteriä varten varmistautumatta asianmukaisesti siitä, että osakepääoma oli maksettu, menettelyllään, kun yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin, vaikka osakepääomaa ei ollut maksettu, osaltaan aiheuttaneen yhtiölle osakepääoman määrää vastaavan vahingon.
Koska apportiksi luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat edellä kerrotuin tavoin olleet panttina Ekomen Oy:n sitoumusten vakuutena, osakkeiden arvo yhtiölle ei ole vastannut niiden käypää arvoa, paitsi jos osakkeiden siirtyminen yhtiölle panttirasitteesta vapaina tästä huolimatta olisi ollut turvattu.
Asiassa on selvitetty, että ne velvoitteet, joista apporttina luovutetut Oy Ekocenter I:n osakkeet ovat olleet panttivakuutena, ovat olleet huomattavasti kyseisten osakkeiden arvoa suuremmat. Huolimatta siitä, mitä asiassa on esitetty muun muassa Ekomen Oy:n ja sen konserniin kuuluvien yhtiöiden taloudellisesta tilasta apporttia luovutettaessa sekä Ekomen Oy:n velvoitteita turvanneiden vakuuksien tuolloisesta kokonaismäärästä, panttaus on merkinnyt olennaista riskiä siitä, että apporttina luovutetut osakkeet tullaan käyttämään Ekomen Oy:n velvoitteiden suorituksiin. Mitään varmuutta osakkeiden vapautumisesta rasitteista niiden siirtyessä Instinct Oy:lle ei ollut eikä osakkeilla myöskään ollut mitään panttivastuuta ylittävää arvoa.
Osakeyhtiölain pääomankorotuksessa edellyttämän hallituksen jäsenten vakuutuksen ja tilintarkastajien todistuksen tarkoituksena on nimenomaan turvata se, että julkiset tiedot maksetusta osakepääomasta vastaavat todellisuutta. Osakeyhtiölain vakuutusta ja todistusta koskevasta vaatimuksesta seuraa hallituksen jäsenille ja tilintarkastajille velvollisuus tarkistaa, että apporttina tarjottujen osakkeiden omistus on mainitulla tavalla siirtynyt yhtiölle. Lain 3 luvun 9 §:n säännökset huomioon ottaen tämä edellyttää ainakin sen varmistamista, että osakkeet ovat siirtyneet yhtiölle osakekirjojen hallinnan luovutuksella tai muulla siihen rinnastettavalla tavalla, joka turvaa yhtiön paremman oikeuden osakkeisiin suhteessa muihin oikeudenhaltijoihin.
Edellä olevaan nähden on selvää, että hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat eivät edellä selostetuissa olosuhteissa olisi saaneet arvostaa pantattuja osakkeita täyteen arvoonsa eivätkä kaupparekisterille antamissaan vakuutuksessa ja todistuksessa ilmoittaa osakepääomaa vastaavan maksun tulleen yhtiölle. Heidän menettelynsä seurauksena on ollut, että yhtiön osakepääoman korotus merkittiin kaupparekisteriin sen määräisenä kuin se ilmoitettiin patentti- ja rekisterihallitukselle sekä vakuutuksella ja todistuksella osoitettiin suoritetuksi. Yhtiön hallinnassa ei tällöin ollut korotusta vastaavaa omaisuutta, vaikka laissa on sitä edellytetty. Kun yhtiön osakepääoma rekisterimerkinnän seurauksena kuitenkin on tullut korotetuksi, on yhtiölle samalla syntynyt osakepääoman katteeseen vajaus, jonka täyttyminen on ollut epävarmaa. Vaje ei sittemmin olekaan täyttynyt. Päinvastoin, Oy Ekocenter I:n osakkeiden on niiden tultua myydyiksi panttivastuun kattamiseksi näytetty lopullisesti menettäneen sen arvon, joka osakkeilla mahdollisesti olisi ollut yhtiölle. Yhtiölle näin syntynyt vahinko eli sille suorittamatta jäänyt osa osakemerkinnästä on seurausta hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien menettelystä. Kun näyttämättä on jäänyt, että Rinvest Oy:n apporttina luovuttaman omaisuuden arvo olisi ollut edellä mainittua Rinvest Oy:n maksuosuutta suurempi, voidaan alempien oikeuksien tavoin arvioida, että 50 005 000 markan määräisestä osakepääoman korotuksesta on jäänyt yhtiölle suorittamatta 20 000 000 markkaa.
Osakeyhtiölain 4 luvun 12 §:n 3 momentin mukaan hallituksen kaikkien jäsenten on annettava siinä tarkoitettu vakuutus. Tämä pakottava sääntely korostaa hallituksen jokaisen jäsenen myötävaikutusvelvollisuutta vakuutusta annettaessa. Siitä seuraa myös, että jokaisen jäsenen edellytetään itse varmistautuvan annettavien tietojen paikkansapitävyydestä. Instinct Oy:n hallituksen jäsenistä ainakin A ja B ovat antaneet edellä mainitun vakuutuksen tietoisina siitä, että Oy Ekocenter I:n osakkeet olivat panttina Ekomen Oy:n velvoitteiden täyttämisestä ja että apporttiomaisuuden siirtymiseen yhtiölle siten liittyi epävarmuus. Hallituksen jäsenenä myös D:n olisi ennen vakuutuksen antamista tullut varmistua siitä, että apporttiomaisuus on asianmukaisesti tullut yhtiön hyväksi. Tämän D on laiminlyönyt. Koska A, B ja D ovat allekirjoittaneet vakuutuksen varmistautumatta sen sisältämien tietojen oikeellisuudesta, he ovat tuottamuksellaan myötävaikuttaneet edellä mainitun vahingon syntymiseen.
Edellä mainitun lainkohdan mukaan tilintarkastajien on annettava siinä tarkoitettu todistus. Jo sanasta todistus on pääteltävissä, että tilintarkastajan on ennen todistuksen antamista tullut varmistua siitä, että osakepääoman maksut todella oli suoritettu yhtiölle. Kukin tilintarkastaja on osaltaan vastuussa siitä, että hän on itse riittävästi varmistanut todistamansa tiedon paikkansapitävyyden. Kuten muun muassa Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1991:25 sekä alan tapaa osoittavasta tilintarkastusalan ohjeistuksesta ilmenee, tilintarkastajan on todettava, että maksu todistettavasti on tullut yhtiölle. Mainitusta ratkaisusta ilmenee tähänkin tapaukseen soveltuvana periaate, jonka mukaan tilintarkastajan on yhtiöltä saatujen tietojen luotettavuuden suhteen oltava erityisen varovainen silloin, kun yhtiötä ja osakkeiden maksajaa edustavat samat henkilöt. Kun Instinct Oy:n tilintarkastajat ovat antaneet oman todistuksensa pyrkimättä millään tavoin ottamaan selvää siitä, oliko osakkeet luovutettu Instinct Oy:lle sen oikeuksia turvaavalla tavalla, hekin ovat kumpikin omalla tuottamuksellaan myötävaikuttaneet yhtiön kärsimän vahingon syntymiseen.
D on vaatinut korvausvastuun sovittelua vedoten tuottamuksensa vähäisyyteen ottaen erityisesti huomioon hänen asemansa Instinct Oy:n hallituksessa A:han ja B:hen verrattuna. Edellä olevilla ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei D:n tuottamus kuitenkaan ole ollut sillä tavoin vähäinen, että korvausvelvollisuutta sen vuoksi olisi soviteltava. Muut asianosaiset eivät ole, vaikka KPMG Wideri Oy ja E sekä SVH Pricewaterhouse Coopers Oy ovat Korkeimmassa oikeudessa vaatineet sovittelua, vedonneet sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta olisi perusteltua sovitella korvausvelvollisuutta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että SVH Pricewaterhouse Coopers Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti hovioikeuden maksuvelvollisiksi tuomitsemien kanssa suorittamaan Instinct Oy:n konkurssipesälle vahingonkorvausta 20 000 000 markkaa.
Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pirkko-Liisa Haarmann, Kari Raulos (eri mieltä), Kari Kitunen, Mikael Krogerus (eri mieltä) ja Gustav Bygglin. Esittelijä Pekka Pulkkinen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Virkaa toimittava vanhempi oikeussihteeri Pulkkinen: Perustelujen neljän ensimmäisen kappaleen osalta mietintö vastaa Korkeimman oikeuden tuomiossa lausuttua. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee perusteluina seuraavaa:
Hallituksen jäsenten ja tilintarkastajien kanteessa tarkoitetun tuottamuksellisen menettelyn seurauksena on ollut se, että kaupparekisteriin on tehty paikkansa pitämätön merkintä, jonka mukaan kyseinen osakepääoman korotus olisi tullut kokonaan maksetuksi. Tästä on voinut aiheutua vahinkoa kaupparekisterimerkintään luottaneille sivullisille, kuten yhtiön luotonantajille. Samoin tästä on voinut aiheutua vahinkoa muille osakkeenomistajille kuin maksuvelvollisuutensa laiminlyöneelle mutta siitä huolimatta osakkeenomistajan aseman saaneelle osakemerkitsijälle. Sen sijaan se, ettei yhtiö ole saanut maksua merkitylle osakepääoman korotukselle, ei sellaisenaan ole seurannut paikkansapitämättömistä vakuutuksesta ja todistuksesta tai niistä seuranneesta virheellisestä kaupparekisterimerkinnästä. Se, saadaanko merkintämaksu ylipäätään yhtiöön, voi sitä vastoin riippua muun muassa yhtiön hallituksen toimenpiteistä maksun perimiseksi taikka merkitsijän maksukyvystä.
Instinct Oy:n konkurssipesä ei ole vedonnut vahingonkorvausvastuun perusteena muihin seikkoihin kuin siihen, että hallituksen jäsenet ja tilintarkastajat ovat tuottamuksellisesti antaneet edellä mainitut paikkansa pitämättömät vakuutuksen ja todistuksen. Kun kanteessa tarkoitetun yhtiön vahingon ei voida katsoa seuranneen edellä mainituista seikoista sellaisenaan, eikä muutakaan vastuun perustetta, kuten hallituksen laiminlyöntiä huolehtia merkintämaksujen perimisestä, ole edes pyritty osoittamaan, ei kanteen perusteena esitetyn menettelyn voida katsoa johtaneen kanteessa tarkoitettuun yhtiön kärsimään vahinkoon. Vaikka kannetta ajava konkurssipesä koostuu Instinct Oy:n velkojista, ei tässä asiassa myöskään ole kysymys niiden mahdollisten velkojien oikeudesta vahingonkorvaukseen, jotka paikkansa pitämättömään kaupparekisterimerkintään luotettuaan ovat ehkä kärsineet vahinkoa. Näillä perusteilla kanne tulee hylättäväksi siltä osin kuin hovioikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.
Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan seuraavaa:
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:ta, B:tä, D:tä, KPMG Wideri Oy Ab:ta ja E:tä vastaan ajettu kanne hylätään sekä A, B, D, KPMG Wideri Oy Ab ja E vapautetaan kaikesta tuomitusta maksuvelvollisuudesta.
Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Oikeusneuvos Krogerus: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan vahingonkorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö muutoin, mutta D:n osalta harkitsen täysimääräisen korvausvelvollisuuden hänen tuottamukseensa nähden, ottaen erityisesti huomioon hänen asemansa Instinct Oy:n hallituksessa A:han ja B:hen verrattuna, kohtuuttoman raskaaksi. Sovittelen siksi D:n korvausvelvollisuutta niin, että alennan hänen maksettavakseen tuomitun määrän 50 000 00 markkaan alempien oikeuksien määräämine korkoineen.
Oikeusneuvos Raulos: Hyväksyn mietinnön. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan vahingonkorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.