KKO:2014:97

Vahingonkorvaus - Ansionmenetys
Diaarinumero: S2013/286
Antopäivä: 19.12.2014
Taltio: 2671

B oli rikosasian oikeudenkäynnissä velvoitettu suorittamaan A:lle ansionmenetyksen korvauksena vuoden palkkaa vastaavan määrän. Korvaus oli perustunut A:n opintojen viivästymiseen hänen saamiensa vammojen johdosta. A vaati uudella kanteella aikaisemmin tuomitun määrän lisäksi korvausta työansion myöhentymisen johdosta aiheutuneesta ansionmenetyksestä kahdelta vuodelta opintojen keskeydyttyä myöhemmin kokonaan. Kysymys ansiotulojen myöhentymisen perusteella korvattavasta ansionmenetyksestä.

VahL 5 luku 2 §
VahL 5 luku 2 a §
Asian tausta
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Suullinen käsittely
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Asian tausta

B:n syyksi oli Turun käräjäoikeuden 3.3.2009 antamalla tuomiolla luettu A:han 8.6.2008 kohdistunut pahoinpitely. Pahoinpitelyn yhteydessä A oli hypännyt ulos asuntonsa ikkunasta saaden murtumat selkärankaansa ja vasempaan jalkaansa.

Turun hovioikeus oli katsonut 3.3.2010 antamassaan tuomiossa, että B oli aikaansaanut menettelyllään tilanteen, jossa A oli kokenut olevansa pakotettu hyppäämään ikkunasta, ja B oli siten vastuussa A:lle aiheutuneista vammoista. Hovioikeuden tuomion perustelujen mukaan A oli kysymyksessä olevien tapahtumien seurauksena päässyt aloittamaan painoviestinnän perustutkinnon opintonsa vuotta aikomaansa myöhemmin vasta syksyllä 2009 ja menettänyt tämän opintojen myöhentymisen johdosta vuoden palkkana 21 519,68 euroa. Hovioikeus velvoitti B:n korvaamaan A:lle opintojen myöhentymisen aiheuttamasta tulon menetyksestä 21 519,68 euroa.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

A vaati 7.6.2011 vireille tulleessa kanteessaan, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle edellä mainitun rikoksen johdosta vahingonkorvaukseksi työansion menetyksestä 42 542,62 euroa vähennettynä Kansaneläkelaitoksen suorittamilla 7 296,48 eurolla. A:n mukaan pahoinpitelyssä saadut vammat olivat aiheuttaneet niin kovia kipuja, että hän oli joutunut keskeyttämään syksyllä 2009 alkaneet opintonsa uudelleen 17.3.2010, ja hänet oli todettu työkyvyttömäksi pahoinpitelyssä aiheutuneista vammoista johtuen 30.6.2011 saakka. Näin ollen hänen ammattiin valmistumisensa oli siirtynyt, ja B oli velvollinen korvaamaan työansion myöhentymisen kahdelta vuodelta eli 10.8.2009 - 10.8.2011.

B vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. B:n mukaan A:lle ei ollut aiheutunut työansion menetyksenä korvattavaa vahinkoa, koska hovioikeuden tuomitsema korvaus kattoi valmistumisen myöhästymisen keväästä 2011 kevääseen 2012. Jos opiskeluaika edelleen venyi kevääseen 2013 saakka, alkoi vahinko syntyä vasta sen jälkeen.

Käräjäoikeuden tuomio 28.10.2011

Käräjäoikeus katsoi, että B oli vastuussa A:n ikkunasta hyppäämisen seurauksena saamista vammoista aiheutuneista vahingoista.

Työansion viivästymisen osalta käräjäoikeus totesi, että A oli kertonut lopettaneensa opiskelut kokonaan ja olevansa työnhakijana työvoimatoimistossa. Opintojen keskeyttäminen ei ollut johtunut yksinomaan vammoista. Käräjäoikeus totesi, että A ei enää opiskellut painopinnanvalmistajan ammattiin. A oli itse muista syistä päättänyt opintonsa. Hänen painopinnanvalmistajan ammattiin valmistautumisensa ei siis enää viivästynyt eikä työansion menetystä syntynyt hovioikeuden 3.3.2010 tuomitsemaa määrää enemmälti.

Käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen työansion menetyksen korvaamisesta.

Asian on ratkaissut laamanni Erkki Hämäläinen.

Turun hovioikeuden tuomio 31.1.2013

A valitti hovioikeuteen ja toisti työansion menetystä koskevan korvausvaatimuksensa.

B vaati, että valitus hylätään. Väitettyä vahinkoa opintojen myöhentymisestä ei voinut syntyä ennen opintojen suunniteltua päättymisajankohtaa 31.5.2013. A oli lisäksi keskeyttänyt opintonsa.

Hovioikeus totesi, ettei korvausvastuun perusteen osalta jäänyt epäilystä. A:n opintojen keskeytyminen oli johtunut B:n vastuulla olevasta seikasta, vammautumisesta.

Hovioikeus totesi, ettei A:n voitu katsoa olevan pysyvästi ainakaan kokonaan työkyvytön. Opintojen keskeytymisestä johtuva tulojen menetys oli kuitenkin osittain kiistatonta. A oli jatkanut kirjapainoalan opintojaan, kunnes hän oli keskeyttänyt ne uudelleen 17.3.2010. Sanottuna aikana hänellä ei ollut voinut olla vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:stä ilmenevää velvollisuutta ryhtyä toimiin vahinkonsa rajoittamiseksi. Korvausmäärän laskemisen perusteeksi asetettava menetys ajalta 10.8.2009 - 16.3.2010 oli B:n oikeaksi myöntämien palkanlaskentaperusteiden mukainen.

Hovioikeus totesi, että selvitystä siitä, minkälaista työtä A työkykynsä puitteissa todennäköisesti kykenisi tekemään ja minkälaiseksi hänen ansionsa sitä kautta muodostuisivat 17.3.2010 alkaen, ei ollut esitetty. Korvattavan vahingon määrä oli opintojen kokonaan keskeydyttyä jäänyt tämän vuoksi keskeiseltä osaltaan selvittämättä ajalta 17.3.2010 - 10.8.2011. Hovioikeus hylkäsi kanteen tältä osin.

Hovioikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi työllistymisen myöhentymisen aiheuttamasta tulon menetyksestä 12 743,15 euroa. Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Salla-Maaret Keränen, Nina Porkka ja Pirjo Tammio. Esittelijä Juho Angervo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle kanteen mukaisesti vahingonkorvausta opintojen myöhentymiseen perustuvasta työansion menetyksestä 10.8.2009 ja 10.8.2011 väliseltä ajalta. Hovioikeuden tuomitsema korvaus oli korotettava kanteessa vaadittuihin 42 542,62 euroon. Kun tästä määrästä kuitenkin vähennettiin A:n Kansaneläkelaitokselta saamat 7 296,48 euroa, B oli velvoitettava suorittamaan hänelle 35 246,14 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 12.7.2011 lukien.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.
Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Turun käräjäoikeus on 3.3.2009 rikosasian oikeudenkäynnissä tuominnut B:n A:han kohdistuneesta, 8.6.2008 tapahtuneesta pahoinpitelystä. B:n on katsottu lyöneen A:ta useita kertoja kasvoihin, kuristaneen häntä käsin ja pyyhkeellä kaulasta sekä uhanneen häntä tappamisella. A oli irrottauduttuaan B:n otteesta hypännyt alas asunnon ikkunasta saaden murtumat lannerangan ja vasemman jalan niveliin. Turun hovioikeus on tuomiollaan 3.3.2010 katsonut B:n aikaansaaneen menettelyllään tilanteen, jossa A oli kokenut olevansa pakotettu hyppäämään ikkunasta. Hovioikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle tulojen myöhentymisestä aiheutuneen vahingon korvauksena vuoden palkkaa vastaavan määrän. Tuomion mukaan A oli päässyt aloittamaan tapahtumien seurauksena painoviestinnän perustutkinnon opintonsa vuotta aikomaansa myöhemmin vasta syksyllä 2009.

2. Tässä asiassa A on 7.6.2011 vireille tulleessa kanteessa vaatinut B:ltä aikaisemmin tuomitun määrän lisäksi korvausta työansion myöhentymisestä kahdella vuodella 42 542,62 euroa vähennettynä Kansaneläkelaitokselta saatujen päivärahojen määrällä. Vaatimus on perustunut siihen, että saadut vammat olivat aiheuttaneet opintojen keskeytymisen 17.3.2010 ja A oli todettu työkyvyttömäksi ainakin 30.6.2011 saakka.

3. Varsinais-Suomen käräjäoikeus on 28.10.2011 hylännyt A:n vaatimuksen. Käräjäoikeus on katsonut A:n päättäneen opinnot muusta syystä kuin vamman johdosta. A:n ammattiin valmistuminen ei ollut enää tästä syystä viivästynyt, eikä työansion menetystä ollut enemmälti syntynyt. Turun hovioikeus, jossa A on hakenut muutosta, on 31.1.2013 katsonut opintojen keskeytymisen johtuneen B:n aiheuttamasta vammautumisesta ja on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi työllistymisen myöhentymisen aiheuttamasta tulon menetyksestä ajalta 10.8.2009 - 16.3.2010 12 743,15 euroa. Hovioikeus on hylännyt kanteen muilta osin. Se on katsonut, että korvattavan vahingon määrä on opintojen kokonaan keskeydyttyä jäänyt keskeiseltä osaltaan selvittämättä ajalta 17.3.2010 - 10.8.2011.

Kysymyksenasettelu

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa A:n muutoksenhakemuksen johdosta kysymys erityisesti siitä, onko A:lle aiheutunut ansiotulojen myöhentymisen perusteella korvattavaa menetystä ajalta 17.3.2010 - 10.8.2011 eli sen jälkeen, kun A:n opinnot olivat keskeytyneet.

Ansionmenetyksen korvaamista koskevat säännökset ja niiden tulkinta

5. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä. Lain lähtökohtana on siten, että henkilövahinkoa kärsineen ansiotulonmenetys korvataan täysimääräisesti. Vahinkoa kärsineen on kuitenkin jäljellä olevan työkyvyn puitteissa pyrittävä rajoittamaan korvattavan vahingon määrää. Hän on velvollinen itse mahdollisuuksiensa mukaan uudelleen koulutuksella ja hänelle soveltuvaan työhön hakeutumalla torjumaan ja vähentämään vahinkoseurauksia (KKO 1997:147).

6. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

7. Korkein oikeus toteaa, että ansiotulojen korvaus on arvioitava tapauskohtaisesti. Korvauksen määräämisen edellytyksenä on, että tulojen tai muiden taloudellisten etuuksien menetys tai väheneminen on syy-yhteydessä henkilövahingon aiheuttamaan työkyvyttömyyteen tai työkyvyn alenemiseen. Työkyvyttömyys voi olla luonteeltaan tilapäistä tai pysyvää. Henkilö, joka on henkilövahingon johdosta kykenemätön jatkamaan entistä ammattiaan, saattaa olla kykenevä uudelleen kouluttautumisen kautta harjoittamaan uutta ammattia.

8. Henkilölle, joka ei vielä ole valmistunut ammattiinsa, voi aiheutua ansionmenetystä sen johdosta, että hänen valmistumisensa ammattiin lykkääntyy henkilövahingon seurauksena. Tällöin hänen odotettavissa oleva työuransa ja ansaintaan käytettävissä oleva aikansa jäävät lyhyemmiksi kuin ne muutoin olisivat olleet.

9. Ansiotulojen myöhentymisellä tarkoitetaan ansiotulojen tulevaisuudessa tapahtuvaa todennäköistä menetystä (HE 167/2003 vp s. 34). Opiskelijan osalta kysymys ei siten ole yleensä ansioiden menetyksestä opintojen ajalta, vaan niiden ansioiden saamatta jäämisestä, jotka opiskelija olisi saanut toimeen tai ammattiin valmistumisensa jälkeen. Koska opiskeluihin käytettävä aika vähentää ansaitsemiseen käytettävissä olevaa aikaa, syntyy opintojen keskeytymisestä aiheutuva vahinko sen työskentelyajan menetyksen johdosta, joka opiskelijalla olisi ilman vahinkoa ollut käytettävissä valmistumisen jälkeiseen ansaintaan.

10. Täyden korvauksen määrän mahdollisimman luotettavaa selvittämistä edistäisi lopullisen ratkaisun lykkääminen siten, että tulevaisuuden tapahtumia jouduttaisiin arvioimaan mahdollisimman vähän. Vahingonkärsijän kannalta ei kuitenkaan voida pitää kohtuullisena sitä, että vaikka ansionmenetys ja lykkääntymisen kesto olisivat jo tiedossa, arvioinnin luotettavuuden varmistamiseksi ansionmenetys korvattaisiin vasta jälkikäteen tai pitkän ajan kuluttua. Korkein oikeus katsoo, kuten myös vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 2 kohdan esitöissä (HE 167/2003 vp s. 34) on todettu, että korvaus tulee tällaisessa tapauksessa suoritettavaksi, kun vahinkoa kärsineen valmistuminen toimeen tai ammattiin on henkilövahingon seurauksena lykkääntynyt.

11. Ansiomenetyksen korvaus on edellä todetuin tavoin arvioitava tapauskohtaisesti siten, että lähtökohtana on täyden korvauksen periaate henkilön oma myötävaikutusvelvollisuus huomioon ottaen. Tästä periaatteesta johtuu, ettei korvauksen suorittaminen tulevaisuudessa tapahtuvasta ansionmenetyksestä saa johtaa siihen, että vahingonaiheuttaja velvoitettaisiin korvaamaan ansiomenetystä enemmän kuin vahingonkärsijä olisi ilman vahinkotapahtumaa ansainnut (niin sanottu rikastumiskielto). Mikäli henkilölle, jolle on tuomittu korvausta ammattiin pääsyn viivästymisen perusteella, aiheutuu myös myöhemmin ansiomenetystä saman vahinkotapahtuman johdosta, on kouluttautumisajalta jo tuomittu korvaus otettava huomioon vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaista myöhempää ansiomenetyksen korvausta arvioitaessa siten, ettei rikastumiskieltoa loukata.

12. Silloin, kun ansionmenetys ei edellä mainittuja periaatteita noudattaen ole vielä riittävällä varmuudella todettavissa, voi kysymykseen tulla vaatimuksen hylkääminen ennenaikaisena (esimerkiksi KKO 1997:147).

Arviointi tässä asiassa

B:n vastuu A:n vammoista

13. B:n on katsottu rikosasian oikeudenkäynnissä menetelleen edellä kohdassa 1 tarkoitetulla tavalla ja aiheuttaneen A:n vammat. Tässä riita-asian oikeudenkäynnissä on käräjäoikeudessa kuultu samoja todistajia kuin rikosasian oikeudenkäynnissä, ja he ovat kertoneet pääpiirteissään samoin tavoin. Ei ole ilmennyt aihetta arvioida B:n vastuuta A:n vammoista toisin kuin alemmat oikeusasteet ovat tehneet. B:n A:han kohdistaman pahoinpitelyn laatu huomioon ottaen ei B:n vetoama A:n mahdollinen vahinkoherkkyys vaikuta tähän arvioon.

Opintojen keskeyttämisen syy

14. Ammattioppilaitoksen 2.3.2011 päivätyn todistuksen mukaan A on eronnut painoviestinnän perustutkintoon johtavasta koulutuksesta 17.3.2010. Nuorten ammatillista kuntoutuskurssia koskevan, 15.12.2010 päivätyn puoliväliselosteen mukaan A:n selkä ei kestänyt opintoihin liittyvää istumista, ja opinnot keskeytyivät selkäkipujen vuoksi. A:n esittämä lääketieteellinen todistelu vuosilta 2008 - 2011 osoittaa, että A on kärsinyt vammautumiseen liittyneestä kroonisesta kipuongelmasta. Myöhemmillä olosuhteilla kuten työnhakijaksi hakeutumisella ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, mitkä ovat olleet opintojen keskeytymisen syyt 17.3.2010. Asiassa ei ole ilmennyt, että opintojen keskeytyminen olisi johtunut muista tekijöistä kuin B:n vastuulla olevan vammautumisen aiheuttamista selkäkivuista.

Onko A:n ammattiin pääsy viivästynyt opintojen keskeyttämisen jälkeen

15. A:n esittämästä lääketieteellisestä todistelusta ilmenee, että hänelle on keskeytyneiden opintojen jälkeen suoritettu operaatiot vammojen johdosta huhtikuussa 2010 ja huhtikuussa 2011. Hän on ollut työkyvyttömänä elokuun 2010 loppuun, johon asti hän on saanut myös Kansaneläkelaitoksen maksamaa sairauspäivärahaa. Todistelusta ilmenee edelleen, että A on ollut työkyvyttömänä myös 13.12.2010 - 30.6.2011 ja hänelle on myönnetty Kansaneläkelaitoksen maksamaa sairauspäivärahaa työkyvyttömyyden perusteella ainakin ajalla 1.2. - 30.6.2011. Työkyvyttömyyden syyksi on merkitty ne murtumavammat, jotka A:lle olivat pahoinpitelystä aiheutuneet. Lääketieteellisistä selvityksistä ilmenee, että A:lla on ollut kroonisia kipuongelmia ja useita kipulääkityksiä käytössään. A:n kipuihin on liittynyt univaikeuksia ja posttraumaattista oireilua.

16. Korkein oikeus katsoo A:n näyttäneen olleensa B:n pahoinpitelyssä aiheuttamien vammojen seurauksena kykenemätön suorittamaan opintojaan kanteen tarkoittamana ajanjaksona myös 17.3.2010 jälkeen. Merkitystä tämän arvioinnin kannalta ei ole sillä, ovatko opinnot keskeytyneet tai päättyneet kokonaan.

17. A:n velvollisuutena on pyrkiä rajoittamaan hänelle aiheutunutta vahinkoa. Oikeuskäytännössä velvollisuuden sisältönä on pidetty yleensä hakeutumista mahdollisuuksien mukaiseen koulutukseen ja työhön (esimerkiksi KKO 1997:65 ja KKO 1997:147). Hallituksen esityksen mukaan vahinkoa kärsineelle ei kuitenkaan yleensä voitaisi tässä suhteessa asettaa kovin pitkälle meneviä vaatimuksia. Merkitystä on myös sillä, kuinka pitkästä työkyvyttömyysajasta on kysymys (HE 167/2003 vp s. 37).

18. A:n kanne on koskenut kahden vuoden ajanjaksoa. A:n esittämästä todistelusta ilmenee, että hän on hoitavan lääkärinsä suosituksesta ja Kansaneläkelaitoksen lähettämänä osallistunut muun muassa syksyllä 2010 nuorten ammatilliseen kuntoutuskurssiin tavoitteenaan saada sopiva työpaikka ja selvittää, mitä työtä hän jatkossa pystyy tekemään. A on siten ollut pääsääntöisesti työkyvyttömänä, hoitotoimenpiteiden kohteena ja ammatillista kuntoutumista edistävällä kurssilla 17.3.2010 keskeytyneiden opintojensa jälkeen.

19. Korkein oikeus katsoo, että A:n pääsy ammattiin on hänen pahoinpitelyssä saamiensa vammojen vuoksi viivästynyt kanteen tarkoittamana kahden vuoden ajanjaksona ja siten myös sen jälkeen, kun hän on keskeyttänyt opintonsa maaliskuussa 2010. A on niin ikään ryhtynyt kanteessa kysymyksessä olevalla ajalla niihin toimenpiteisiin, joita häneltä kohtuudella on voitu edellyttää vahingon rajoittamiseksi.

A:lle syntynyt ansionmenetys

20. B on katsonut, että A:lle ei ole vielä suunnittelemiensa opintojen aikana syntynyt ansionmenetystä. Opiskeluajan pitkittymisestä johtuva mahdollinen vahinko alkaisi syntyä vasta 31.5.2013 eli sen jälkeen, kun A olisi normaalisti valmistunut ammattiin.

21. A:n tarkoitus ennen henkilövahinkoa on ollut suorittaa painoviestinnän opinnot kokonaisuudessaan ja valmistua opintojen jälkeen kyseiseen ammattiin. A:n korvausvaatimus ei ole perustunut ajalla 10.8.2009 - 10.8.2011 toteutuneeseen ansionmenetykseen, vaan opintojen myöhentymisestä johtuvan tulevan työansion menetykseen. Korkein oikeus on edellä katsonut, että korvaus tulee tällaisessa tapauksessa suoritettavaksi, kun vahinkoa kärsineen valmistuminen toimeen tai ammattiin on henkilövahingon seurauksena lykkääntynyt. Saadun selvityksen perusteella ei ole aihetta arvioida A:n olevan pahoinpitelyn johdosta pysyvästi kokonaan työkyvytön. Sen sijaan kohdassa 19 katsotuin tavoin hänen ammattiin pääsynsä on viivästynyt 10.8.2011 asti.

22. Pahoinpitelyä edeltävää aikaa koskevien tietojen perusteella voidaan olettaa, että A olisi suorittanut painoviestinnän perustutkinnon opintonsa ja olisi alkanut sen jälkeen ansaita kyseisellä alalla maksettavaa palkkaa. B ei ole horjuttanut tämän odotettavissa olleen tapahtumainkulun todennäköisyyttä. A on uskottavasti näyttänyt menettäneensä kahden vuoden opintoja vastaavat ansaintamahdollisuudet B:n vastuulla olevan vammautumisen johdosta. Ansaintamahdollisuuksien menetys on koskenut myös opintojen keskeyttämisen jälkeistä aikaa. Korkein oikeus katsoo, että A:n ansaintamahdollisuuksien menetyksestä todennäköisesti aiheutuva vahinko kanteessa kysymyksessä olevalta ajalta on perusteltua arvioida alalla maksettavan palkan perusteella siten kuin A on vaatinut. Korvauksen laskentaperusteista tältä pohjalta tai korvauksesta vähennettävistä määristä ei ole ollut erimielisyyttä. Ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä A:n jättäneen hankkimatta sellaisia ansionmenetyksen määrän arvioinnissa huomioon otettavia tuloja, jotka hän vahinkotapahtumasta huolimatta olisi voinut saada.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B velvoitetaan suorittamaan A:lle ammattiin pääsyn viivästymiseen perustuvasta työansion menetyksestä ajalta 10.8.2009 - 10.8.2011 hovioikeuden tuomitseman 12 743,15 euron korvauksen sijasta 42 542,62 euroa vähennettynä A:n Kansaneläkelaitokselta saamien 7 296,48 euron suoritusten määrällä, eli maksamaan A:lle 35 246,14 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa 12.7.2011 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Ari Kantor ja Tuula Pynnä. Esittelijä Antti Huotari.